torstai 20. joulukuuta 2012

Katsaus TBR 100 -listan edistymiseen

Näin vuoden lopulla on hyvä tehdä katsaus siihen, miten To Be Read 100 -lista jakselee. Ja tällä hetkellähän se jakselee niin, että listalta on yliviivattu 6 teosta joten jäljellä on 94. (Tai itseasiassa 95/101, koska tein listaan yhden lisäyksen jälkikäteen.) Katsotaan tuleeko numeroarvostelusta mitään, mutta yritetään ainakin. Asteikkona voisin kokeilla 1-5 -arvostelua jossa ykkönen on hylätty eli luvattoman huono, kolmonen on perusjees ja viisi on huikea. Pakko sanoa, etten usko listaltani löytyvän kuin korkeintaan pari kirjaa, jotka ehkä tulevat yltämään viitoseen. Vanhemmiten minusta on tainnut tulla vähän nirso kirjojen suhteen.

Siri Hustvedt - Kaikki mitä rakastin (What I Loved)
Hirveästä  hypestä johtuen odotin jotakin mullistavaa, mutta minut tämä teos jätti jotenkin kylmäksi. En oikein välittänyt yhdestäkään henkilöhahmosta ja jostain syystä myös suomenkielinen kerronta tökki, en tiedä olisinko pitänyt enemmän jos olisin lukenut alkukielisenä. Loppuarvosanaksi annan 3/5, eli periaatteessa hyvä romaani mutta en vain itse innostunut siitä mitenkään erityisemmin.


Charles Bukowski - Postitoimisto (The Post Office)
Bukowskin kerronnassa on jotakin hemingwaylaisen töksähtävää, mutta samalla se on myös huomattavasti ronskimpaa ja rosoisempaa. Postitoimisto oli nopealukuinen ja viihdyttävä, taisinpa hymähdelläkin muutamaan otteeseen. Taidan lukea Bukowskia toistekin, mutta ainakaan Postitoimistoa ei tarvinne ostaa omaksi. Arvosana perustavanlaatuinen 3/5.



Sofi Oksanen - Puhdistus
Masentavan synkkä alusta loppuun, vain aavistuksenomaisia valonpilkahduksia jotka saattaisivat ehkä tietää jotakin parempaa. Tai sitten ei. Todellinen hyvänmielen romaanin antiteesi. Silti teos oli sen verran hypnoottinen, että sen luki alusta loppuun eikä missään vaiheessa käynyt mielessäkään jättää kesken. Sofi Oksasen kerronta on kaunista, se sipaisee yksityiskohtia ja luo voimakkaita mielikuvia tarkkaan harkituilla sanavalinnoilla. Oksanen tekee oikeutta kauneudelle, joka piilee suomen kielen töksähtelevän negatiivisuuden takana. Kertalukeman perusteella sanoisin, että Puhdistuksen kerronta on jollain tapaa kauniimpaa ja sävykkäämpää kuin vaikka Baby Janessa, mikä tietenkin on kirjailijan kannalta paitsi hyvä asia, myös suorastaan edellytys kirjailijana menestymiselle. Jos jää junnaamaan sille tasolle, jolla on toisessa romaanissaan, ei rahkeita välttämättä riitä vuosikymmenien mittaiselle uralle. Siitä ei näyttäisi Oksasella olevan pelkoa. Puhdistus saa arvosanan 4/5, koska se oli huikea, mutta sen verran synkkä etten välittäisi lukea sitä ihan heti uudelleen.


Miika Nousiainen - Vadelmavenepakolainen
Vadelmavenepakolaisellekin taisi käydä niin että hienon perusajatuksen ja jonkinmoisen hypetyksen jälkeen se olikin sitten jotenkin vaisu. Ei edes naurattanut, vähän hymähtelin ehkä toisinaan. Nousiaisen teksti on toki nokkelaa ja kerronta sujuvaa, mutta en nyt sitten erityisemmin syttynyt tällekään teokselle. Löytyyköhän tältä listalta yhtään kirjaa, josta mie oikeasti innostuisin? 3/5


Kreetta Onkeli - Ilonen talo
Ilonen talo on hyvä esimerkki siitä, miksen hirveästi lue kotimaista kirjallisuutta. Alkoholia, kiroilua ja ankeaa lapsuutta. Synkkää ja masentavaa. Vadelmavenepakolaiselle pisteet siitä, että se ei ollut synkkä ja masentava, mutta toisaalta se kertoikin suomalaisesta joka ei halua olla suomalainen. Että niin. 3/5


Heinrich Mann -Sininen enkeli (Professor Unrat)
Aavistuksen junnaava satiiri ihmisiä vihaavasta kymnaasinlehtori Raatista, jota kaikki kutsuvat nimellä Unrat ('saasta') ja joka rakastuu kapakkatanssijatar Rosa Fröhlichiin. Klassikko toki mutta ei erityisen mukaansatempaava. Vanhahtava kirjoitustyyli vieraannuttaa ehkä vähän, eikä tarinan päähenkilö Unratkaan ole erityisen sympaattinen hahmo. Marlene Dietrichin tähdittämä elokuvaversio kiinnostaisi kyllä nähdä. 3/5


Like some other bloggers, I have compiled a list of one hundred books to be read during the following three or so years. I started in August and this far I have read six of the hundred novels. I think that Purge by Sofi Oksanen was the best of the six, the others left me rather indifferent. We'll see if I can pick up the pace after my thesis is done and I don't have to read research material anymore.

2 kommenttia:

  1. Der Blaue Engeliä suositellen.

    http://www.youtube.com/watch?v=IXGMQWdXdyU

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jau takk! Nyt tiiän mitä teen joulun aikaan jos nyt jää yhtään joutilasta hetkeä.

      Poista