Joulupaketointia

Paketoin tässä iltana muutamana lahjoja. Sitten olenkin melkein koko viikon odotellut että josko tulisi sen verran valoisa päivä jossain vaiheessa että niistä saisi kuviakin otettua. No ei ole tullut, mutta otin kuvat sitten siinä valossa mitä löytyy. (Tämä on taas tämä jokablogistinvakiomantra "huonoja kuvia, ei ou valloo", mutta kun se on fakta.) Siksi toisekseen yritin saada kuvaa jossa paketteja olisi ollut sellainen veistoksellisen tyylikäs röykkiö, mutta kuten voinette kuvitella, sellaisen röykkiön aikaansaaminen parilla-kolmella paketilla ei ole ihan helppoa. Tästä syystä näissä kuvissa on enemmän kaikkea muuta kuin paketteja. 

Selitykset sikseen ja paketointiasiaan. Ostin syksyllä rullan voimapaperia ja tarkoitus oli paketoida sillä kaikki joulu- ynnä muut lahjat täältä ikuisuuteen. Kun rupesin paketoimaan, vastaan tuli väistämättä se tekijä jonka olin autuaasti sivuuttanut vaikka järki yritti kertoa toista: voimapaperi on niin paksua, että eihän se millään tavan teipeillä kestä kiinni! 

Tällä kertaa luova hätäratkaisu oli pari tippaa pikaliimaa taktisiin liitoskohtiin ja ta-daa, paketti pysyy koossa ja näyttää paremmalta kuin jos se olisi turattu mcgyver-teipillä ympäriinsä. Toisaalta, voisihan sekin toimia tyylikeinona...

Ostin myös rullan jouluiselta hajahtavaa washi-teippiä, että edes jokin vähän viittaisi siihen että nämä ovat nimenomaan joululahjoja. Nimilappuset naputtelin dymolla, tästä kuvasta piti nimi tietenkin sotkea ettei tulisi vahingossa spoilattua kenenkään jouluiloa. Huomasin muuten, että tuo washi-teippi kestää hitusen paremmin kuin tavallinen teippi. Mutta vain hitusen. Ja että se näyttää kivoimmalta kun sitä on vedetty tuollaviisiin koko paketin leveydeltä. Lyhyinä pätkinä se näytti jotenkin vähän hassulta. 

Nimilappusia askartelin myös Clipper-teepakettien kuvista. Nurkkiin on tullut jemmattua loota jos toinenkin ihan vaan siksi että "nokunnää on niin nättejä niin pakkohan niille on jotain käyttöä joskus löytyä". Ai mitenniin hamsterin vikaa?

Isäntä katsoi sitä touhua kun istuin lattialla askartelusälän ympäröimänä ja turasin neulan kanssa lankaa pikkiriikkisten paperitähtien läpi ja tuumasi, että no enpä oo kyllä ikinä nähny kenenkään noin antaumuksella paketoivan lahjoja. En miekään, tää oli eka kerta.