Meillä päädytään yleensä aina ostamaan muovikassi ruokakaupasta ihan vaan siksi että kaikki kangaskassit on aina liian pieniä ja niitä pitäis roudata mukana kaksi tai kolme että ostokset mahtuisi niihin. Monesti hentoisilla kangaskasseilla on ollut myös taipumusta revetä saumoistaan, mikä ei ole kovinkaan toivottava ilmiö jos kassissa on kananmunia tai lasisia säilykepurkkeja. (Ihan kuin se nyt olis erityisen toivottavaa muutenkaan.) Päätin ratkaista ongelman ompelemalla itse sellaisen kassin että mahtuu ja kestää.
Porukoiden luota löytyy röykkiöittäin materiaalia mistä työstää; viisihenkisessä perheessä kului aikanaan yllättävän paljon farkkuja, joita ei kuitenkaan heitetty pois jos ne vaikka sattuivat ratkeamaan haaroista beyond repair. Ne työnnettiin nurkkaan talteen ihan siltä varalta että jos niistä vaikka joskus tekis jotain.
Kokoa ja mallia otin summittaisesti Lidlin valmiskassista ja materiaaliksi päätyi kahdet eriväriset farkut.
Siihen voi aina luottaa, että jos asetut lattialle tekemään jotakin, kissa löytää kyllä paikalle alta nanosekunnin.
Siitä huolimatta että kissa vei miun mittanauhan, kassista tuli valmista. Tästä tuli hyvin karkea ja vähän epäsiistikin tapaus kun olin laiska ja tein kahvat farkun vyötärönauhasta ja sieltä viipottaa langanpäitä. Peruskoulun käsitöissä miun numero jäi aina vähän huonommaksi sen takia kun en jaksanut panostaa viimeistelyyn. Pöh. Mutta pääasia että nyt mahtuu ostokset yhteen kassiin! Jos olis tahtonut tehdä superkestävän niin nuo kahvathan olis voinut vetää vaikka pohjaan asti kiinni mutta mie olin tässäkin tapauksessa laiska. Ja eiköhän tuo kassi kuitenkin kestä ihan huoletta just niin paljon ostoksia kuin mie jaksan ylipäätään kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti