Tavara-angsti, vol. 2 | Stuff Anxiety

Ei ole pitkä aika siitä, kun tavara-angstasin viimeksi. Tehdään sitä vähän lisää (ja pitkän kaavan mukaan, näemmä). 

Original art and photography copyright by Larry Neilson, used by friendly permission of City of Art.

Tämä tavara-ahdistus on nähtävästi yleisempääkin, se en ole vain minä. Mielenkiintoinen tavara-angstin suma tuli sunnuntaina vastaan, kun ensin luin Hesarin artikkelin Vuosi ilman tavaraa ja sen jälkeen aukaisin Bloggerin, jonka syötteestä silmään osuivat Susannan Työhuoneen ja Kirpparikeijun postaukset samaan aiheeseen liittyen. 

Itse olen viime aikoina tuntenut suorastaan pahaa oloa kaupoissa. Jossain Ikeassa, Prismassa tai Gigantissa, missä tahansa järjettömän suuressa liikkeessä joka pursuu tavaraa ja huutaa osta osta. Vaatekaupoilla vähän aikaa sitten ystävä ihmetteli, että miksi maailmassa on näin älyttömän paljon vaatteita. Että tarvitseeko ihminen tosiaan näin paljon vaatteita? 

No sehän on selvää, että ei tarvitse. Mutta kun haluaa.

Hesarin artikkelissa puhuttiin juurikin siitä, että kun nyky-yhteiskunnassa periaatteessa jo tiedostetaan se, että liika kuluttaminen on pahasta ja luonnonvarat hupenevat, ihmiset eivät enää uskalla avoimesti haluta asioita. Tämän takia jokainen ostos täytyy selitellä, täytyy osata valehdella itselleen ja muille että kun mie tarviin tätä.  Tein sitä itsekin viime viikolla kirppiskäynnin jälkeen. Selittelin isännälle, vaikka oikeastaan yritin vain lievittää omaa syyllisyydentuntoani siitä kun tuli taas ostettua kaikkea tarpeetonta. 

Koko tämän ahdistuksen itselläni varmaan aloitti se, kun ensimmäisiä kertoja isännän kämpillä käydessäni ihastelin sitä yksinkertaista tavarattomuutta joka asunnossa vallitsi. Nyt, reilu vuosi myöhemmin, sama kämppä on täynnä tavaraa. Minun mukanani tuomaa. Isäntä on sitä mieltä että on kodikasta, mutta kyllähän sitä kodikkuutta saisi aikaan vähemmälläkin roinalla. 

Oma ongelmani tavaran suhteen on väistämättä se, että olen toivoton kirja-, elokuva- ja cd-hamsteri. Kahdesta jälkimmäisestä pystyn luopumaan ainakin osittain, elokuvista materiaalisessa muodossa ehkä jopa kokonaan (jossain vaiheessa), mutta kirjat ovat suurin kompastuskiveni. Olen niiden suhteen täysin irrationaalisen tunteikas, ja kyllähän ne kivasti egoakin pönkittävät. Miltä se nyt muka näyttäisi, jos kirjallisuuden opiskelijalla ei olisi yhtään kirjaa? (Tai siis hyllymetreittäin kirjoja?) Ja siis täytyyhän hyvää makuaan ja älykkyyttään julistaa vierailijoille kirjahyllynsä sisällöllä. (Tämäkin argumentti tosin kuolee siihen seikkaan, että meillä kirjat sijaitsevat tällä hetkellä makkarissa, jossa kukaan harvemmin käy niitä ihailemassa. Paitsi minä itse.) 

Vaatteiden suhteen huomasin Tanskassa ollessani, että yksi kaapillinen tarkkaan valittuja vaatteita oikeasti riittää. Ostinhan minä niitä sieltä koko ajan lisää, mutta en tietenkään tarpeeseen vaan haluun. Tai onhan se tietenkin tietynlainen tarve sekin, että ihmisellä on tarve uudistua säännöllisin väliajoin. Ja siihen tarpeeseen niitä uusia vaatteita, kenkiä ja autoja hankitaan. Ei mihinkään oikeaan tarpeeseen, niin kuin siihen että muuten paleltuu ulkona hengiltä kun ei ole mitään muuta päällepantavaa. Vaan siihen, että sitä tuntee itsensä jotenkin vanhaksi ja nuhraantuneeksi ja tylsäksi ja kuvittelee, että uusilla vaatteilla se olo kohenee ja elämä muuttuu kertaheitolla jotenkin hienommaksi. 

No kyllähän sen kaikki tietää että eihän se niin toimi. 

Eilen aloitin turhasta tavarasta eroon hankkiutumisen cd-levyhyllyn läpikäynnillä. Huuto.netissä on nyt alkajaisiksi pieni läjä levyjä myytävänä, vilkaiskaa jos siellä olisi jotain kiinnostavaa. (Kaverit voi kysellä noita ihan suoraan, ei tarvii tuolta huutaa :D)


Once again, I am anxious over having too much stuff. But it seems that I'm not the only one, since last Sunday alone I ran into three different texts about stuff anxiety. My biggest problem with stuff is that I am completely irrational on what comes to owning books. I know I could live without them but yet I feel the need to have them there to boost my ego and make me look like a proper literature student. I think I can give up on my dvd's and maybe even cd's (or at least some of them) because I can watch and listen to them from my pc, but books might be harder to give up since I don't like the e-readers or the idea of electronic books at all. I am old fashioned and I like to have the paper pages in my hands when I read. I guess the point is not giving up and getting rid of all my books, but just making a little selection on what to keep and what to give away. It's not like all the books I own at the moment are my personal favorites, far from it. But yeah, I started yesterday by going through my cd's and putting some of them on sale in web auction. It wasn't very radical, but it's a start.