Aamutokkura | Morning Stupor

Se on jo keskiviikko. Mitäs ihmettä.

Tänä aamuna heräsin olevinaan hyvissä ajoin kirjoittamaan. Istuin läppärin edessä ja päässä ei liikkunut ei niin mitään. Silmät oli sikkuralla, niska vähän jäykkä ja eilinen liikunta tuntui reisissä lievänä jomotuksena. Yhtään ei kiinnostanut avata gradutiedostoja, kun tiesin että tänään pitää lukea läpi kaikki tähänastiset aikaansaannokset ja alkaa korjaamaan ja muokkaamaan ja käsitteellistämään. Ei pysty. 

Joinain päivinä "suoraan koneelle ja kirjoittamaan" -toimintatapa ei nähtävästi vaan ole vaihtoehto. Kun on aamutokkura niin siinä tilassa ei saada aikaan mitään rakentavaa. 

Olo oli yhtä freesi kuin tuolla salaattiparalla. Miksi ne aina nuupahtaa niin nopeasti?!

Laitoin sitten suosiolla uunin lämpenemään ja tein uunigreippejä kaikessa rauhassa. Luin blogit läpi ja tajusin että en ole muuten omaani päivittänyt sitten viime perjantain. No nyt mie oon tässä ja tokkurakin on haihtumassa hyvää vauhtia, joten eiköhän sitten ruveta hommiin. 

Tämä on ei näin -kuva: pidä greippi ja tietokone kaukana toisistaan.

Ettei kuitenkaan menisi liian blogiromanttiseksi, niin kerrottakoon että noiden uunigreippien syöminen ei ole mitenkään kaunista hommaa. Sitä greipin mehua on kaikkialla, joten suosittelen pysymään kaukana tietokoneesta syöntivaiheessa. Onnistuin saamaan sulanutta sokerilientä hupparin rinnuksillekin. Eikä ne sitten edes olleet niin kauhean hyviä. Ehkä tein jotain väärin tai sit mie vaan en tykkää greipistä. 

This morning I was in such a stupor that my usual routine of "wake up and straight to writing" didn't work. Instead I gave myself a slow start with broiled grapefruit breakfast. But instead of the wonderful image that blogs always give of these sorts of things, my breakfast moment was far from pretty; I spilled the juice all over, including a lots of it on my hoodie, and in the end I don't even like grapefruit that much. So there you go, a not-so-perfect blog morning.