Jos perustaisin oman kahvilan | If I Opened a Café

Eilen kun kotiuduin keskenjääneeltä inspiroitumisreissultani, puuskahdin isännälle että kai se on perustettava tähän kaupunkiin oma kahvila että olisi sellainen jossa viihtyy. Eipä silti, minussa ei taida olla yrittäjyyteen tarvittavaa luonteenlaatua, mutta saahan sitä haaveilla. Tiedän nimittäin aika tarkkaan, millainen oma kahvilani olisi - muutenkin kuin sen puolesta, että se olisi illalla auki myöhempään kuin seitsemään. 

Se olisi sellainen kuin Den Smagløse Odensessa, Kauppayhtiö Rovaniemellä, Vakiopaine Jyväskylässä tai vähän niin kuin edesmenneet Kerubin Kuppila tai Old Dog täällä Joensuussa. Persoonallinen, kodikas ja hämärä paikka niin yksikseen viihtyville kuin toveriporukoillekin. 

"Den Smagløse" tarkoittaa mautonta. 

Yksi eniten ikävöimistäni asioista Tanskassa on juuri Den Smagløse. Se oli nimensä mukaisesti kenties mauttomasti sisustettu, mutta kaikessa absurdissa rumuudessaan aika ihana. 

Parasta omassa kahvilassa olisikin juuri se, että siitä voisi tehdä kokoelman kaikkea niin rumaa, että se on jo hienoa, eikä tarvitsisi miettiä että meneeköhän tämä nyt liiallisuuksiin. Omaa kotiani en ihan tämän näköiseksi laittaisi, ja juuri siksi olisi hienoa kun olisi paikka jossa pääsisi toteuttamaan övereimpiä taipumuksiaan ilman että tarvitsee huolehtia siitä, mitä toinen asukki on sisustuksesta mieltä. 

Ja mikä hienointa, Den Smagløsessä sisustuksen lisäksi myös musiikkivalinnat olivat vähintäänkin eklektisiä. Koskaan ei tiennyt, mitä tyylilajia taustalla soisi seuraavaksi. Frank Sinatrasta siirryttiin sujuvasti Janis Joplinin kautta tanskankieliseen rapmusiikkiin tai elektroon. Se jos mikä on hienoa. 

Nämä nukenpäät rapumerroissa(?) olivat vähintäänkin karmivia mutta samalla niin hienoja että järki meinasi lähteä, kun yritti päättää miten niihin pitäisi suhtautua.

'

Loppujen lopuksi tästä paikasta tuli otettua harmillisen vähän kuvia. Näistä kuvista ei näy kitschit posliiniesineet ikkunalla, ei vinyylilevyt seinillä eikä sanomalehdellä tapetoitu katto. Mutta henki on kuitenkin se tärkein, ja se kai kuitenkin välittyy. 

Jos joku muukin haluaa Joensuuhun tällaisen paikan, saa ilmoittautua yhtiökumppaniksi. 

I was just daydreaming that if I ever opened a café of my own, it would be something like Den Smagløse in Odense, Denmark. It was a crazy place filled with absurd stuff like those scary doll head -lamps you can see in the pictures. I miss Odense sometimes very badly, especially during times like these when my hometown is overrun by one huge corporation and all wonderful, small places just disappear. 

Inspiraatiota etsimässä | Searching for Inspiration

Inspiraatio on ollut vähän hukassa viime aikoina. Eikä nyt välttämättä juuri se Suuri Inspiraatio jonka saadakseen Taiteilijat tarvitsevat Muusan, vaan se semmoinen ihan arkipäiväinen innostus jota tarvitaan juttujen tekemiseen. Nurkissa pyörii kaikenlaisia keskeneräisiä projekteja joista sitä päällimmäistä tuskin tarvii erikseen mainitakaan, on siitä sen verran tullut ehkä maristua (toisin sanoen siis GRADU jos joku nyt ei ollut kärryillä), mutta kun viikkoon ei nyt vaan ole oikein hotsittanut. Siitä hyvästä on blogissakin ollut huomattavasti tavallista hiljaisempaa. 

Viime viikolla kävin hakemassa inspiraatiota aurinkoisesta pakkaspäivästä. Kun isäntä lähti käymään asioilla joihin liittyi autot ja varaosaliikkeet, mie hyppäsin kyytiin ja jäin matkasta keskustan tuntumassa. Kävin pyörähtämässä kirppiksellä ja sitten kulutin aikaa tallustelemalla auringonpaisteista joenvartta. Nenä meinasi vähän jäätyä, mutta auringonpaiste ja valopylväästä löytynyt teksti olivat sen arvoisia. 

Tänään tuli uudestaan tarve lähteä pois kotoa jonnekin inspiroitumaan kun seinät alkoi ahdistaa. Kävin sitten Kontissa hiplailemassa kaunista teeastiastoa, istuskelemassa monensadan euron antiikkisohvalla (jonka vieressä oli 25 euron ysärinojatuoli, pakko rakastaa Konttia) ja uittamassa käsiäni nappilaatikoissa. Kun Kontti oli menossa kiinni, siirryin kirjastoon hiplailemaan kirjoja ja muutaman valkkasin jo mukaan otettavaksi huomatakseni vain, että kirjastokortti jäi kotiin. Ei se mitään, en mie ois niitä ehtinyt lukea kuitenkaan. Istuin sitten vielä viimeisen puolituntisen ennen kirjaston sulkeutumista kahvila Pilkussa juomassa paikan omaa inkiväärijuomaa ja raapustelemassa muistivihkoon niitä näitä. 

Se on harmillista kun illalla olisi aina joutilasta aikaa pyöriskellä jossain muualla kuin kotona sohvannurkassa, mutta kaikki kivat paikat menee kiinni viimeistään seitsemältä, niin kuin nyt kirjasto ja sen kahvila. Old Dog oli kiva paikka ja sinne olisin nytkin mennyt kun kerrankin pääsin kirjoittamiseen kiinni, mutta kun ei sitäkään enää ole niin vähän aikaa istuin parkkipaikalla autossa ihmettelemässä että entäs nyt, ja sitten ajoin kotiin. Höh. 

A Beautiful Mess -blogissa on listattu erilaisia inspiroitumispaikkoja. Tuosta listasta huomasin, että se on vähän turhan ostopainotteinen miun makuun. On kukkakauppoja, kirjakauppoja, kirpputoreja ja yksi kohta on shoppailu ihan itsessään. Tosin eihän esimerkiksi kirjakaupasta mikään pakko ole mitään ostaa, mutta en minä ainakaan kehtaa jäädä sinne nurkkaan fiilistelemäänkään kauhean pitkäksi aikaa. Sen sijaan yksi asia mikä tuolta listalta puuttuu, on taidemuseot, galleriat ja muut museot. Esimerkiksi Joensuussa Ahjoon, Harhaan ja Kohinaan on vapaa pääsy, siellä saa pällistellä rauhassa ja on varmasti inspiroivaa. Eikä kaupungin taidemuseon pääsymaksukaan ole opiskelijalle kuin pari euroa, suosittelen siis visiittiä sinnekin, jos taide ja hiljaisuus kiinnostaa. 

Tuli taas vähän pitkä postaus, vaikka oli tarkoitus tehdä ihan semmoinen lyhyt ja ytimekäs vaan. Semmoset on paljon kivempia (ja nätimpiäkin). 

Lately I've experienced a lack of inspiration on doing anything, so I've tried finding it from different places. The riverside on a cold, sunny day was really beautiful and I found a lamp post that said "to the edges of the universe and back". I really loved that. Today I went to Red Cross thrift store and the library just to hang around. I guess all I needed was to get away from home for a while. 

There are some inspirational places listed in A Beautiful Mess and they have some nice ideas there. I would like to add my own, though, and it's art museums and galleries. Usually there's no entrance fee to galleries and they are nice, quiet and certainly inspiring places! You should definitely check out the galleries and museums of your hometown if you haven't done that already. 

Riiputin | Pendant

Kuten kuvasta näkyy, turvavaatteeni on edelleen se harmaa Monkin villapaita (josta en muuten vieläkään ole laittanut tänne kuvaa kokonaisuudessaan.) En ole hirveästi muita pukeutumisvaihtoehtoja vaivautunut harkitsemaankaan viime aikoina, jos on sattunut asiaa ihmisten ilmoille. 

Samalla kirppisreissulla jolla löysin ne harmaat saappaat, silmään osui myös niin tyylikkään yksinkertainen ja (inhoan tätä ilmausta mutta sitä on nyt käytettävä) niin minun näköinen riipus että ostin sen epäröimättä yhtään. Nyt se sitten roikkuu kaulassani lähestulkoon yhtä usein kuin tuo villapaita on päällä. Ja se on usein. 

Villapaita - kirppisriipus -komboon luotin myös maanantaina työhaastattelussa. Tosin silloin jalassa oli farkut, ei kallokalsarit. Ne olisi varmasti tehneet kyllä hyvän säväyksen. En saanut työpaikkaa, mutta aina ei voi voittaa.

Lately I haven't been wearing much else than this gray sweater I ordered from Monki. The pendant I found from flea market the same day I bought those gray boots. I like it because it's so nice and simple and graphic.  

Aamutokkura | Morning Stupor

Se on jo keskiviikko. Mitäs ihmettä.

Tänä aamuna heräsin olevinaan hyvissä ajoin kirjoittamaan. Istuin läppärin edessä ja päässä ei liikkunut ei niin mitään. Silmät oli sikkuralla, niska vähän jäykkä ja eilinen liikunta tuntui reisissä lievänä jomotuksena. Yhtään ei kiinnostanut avata gradutiedostoja, kun tiesin että tänään pitää lukea läpi kaikki tähänastiset aikaansaannokset ja alkaa korjaamaan ja muokkaamaan ja käsitteellistämään. Ei pysty. 

Joinain päivinä "suoraan koneelle ja kirjoittamaan" -toimintatapa ei nähtävästi vaan ole vaihtoehto. Kun on aamutokkura niin siinä tilassa ei saada aikaan mitään rakentavaa. 

Olo oli yhtä freesi kuin tuolla salaattiparalla. Miksi ne aina nuupahtaa niin nopeasti?!

Laitoin sitten suosiolla uunin lämpenemään ja tein uunigreippejä kaikessa rauhassa. Luin blogit läpi ja tajusin että en ole muuten omaani päivittänyt sitten viime perjantain. No nyt mie oon tässä ja tokkurakin on haihtumassa hyvää vauhtia, joten eiköhän sitten ruveta hommiin. 

Tämä on ei näin -kuva: pidä greippi ja tietokone kaukana toisistaan.

Ettei kuitenkaan menisi liian blogiromanttiseksi, niin kerrottakoon että noiden uunigreippien syöminen ei ole mitenkään kaunista hommaa. Sitä greipin mehua on kaikkialla, joten suosittelen pysymään kaukana tietokoneesta syöntivaiheessa. Onnistuin saamaan sulanutta sokerilientä hupparin rinnuksillekin. Eikä ne sitten edes olleet niin kauhean hyviä. Ehkä tein jotain väärin tai sit mie vaan en tykkää greipistä. 

This morning I was in such a stupor that my usual routine of "wake up and straight to writing" didn't work. Instead I gave myself a slow start with broiled grapefruit breakfast. But instead of the wonderful image that blogs always give of these sorts of things, my breakfast moment was far from pretty; I spilled the juice all over, including a lots of it on my hoodie, and in the end I don't even like grapefruit that much. So there you go, a not-so-perfect blog morning. 

Iltapalanomnom | Evening Snack Nomnom

Eilen tuli iltakirjoitusrupeaman jälkeen pitkästä aikaa semmoinen leivontaolo. Sitten tuli tietysti ongelma kun en osannut päättää että suolaista vai makeaa, joten lopputulos oli se että tein molempia. (Ratkaisu hyvin moneen ongelmaan. Jos et osaa päättää, niin molemmat. Mikä ei sinänsä aina ole toivottava tai mahdollinen vaihtoehto, harmi kyllä.)

Suolaiseksi tein kaurahiutalerieskaa (teki mieli perunarieskaa mutta minkäs teet kun ei ole perunamuussia eikä edes jauhetta) ja makeaksi brownieita. Noista brownieista tuli tosi meheviä, ei yhtään kuivakoita niin kuin mulla meinaa mokkapalojen ja sensemmoisten kanssa aina käydä. Kannattaa kokeilla tuota ohjetta! (Niin ja laitoin laiskuuksissani sulatetun suklaan sijasta kaakaojauhetta ja tuli silti vallan hyvää.)  

Tein taikinoita vaan puolikkaat annokset niin että kumpaakin lajia riitti just sopivasti. Onneksi tämän on pikkuhiljaa alkanut oppia muistamaan, niin ei tarvii aina jytystää viikon vanhoja sämpylöitä kun on erehtynyt tekemään litran taikinan. Kahdestaan kun niitä ei niin hirveän paljon uppoa eikä ne pakastettuna sitten ole enää yhtään niin hyviä. Tämä on moneen kertaan todistettu; ne vaan jää sinne pakastimen perukoille kyhjöttämään jos niitä sinne tekee. 

PS. Tänään katsoin taas Jamie Oliverin ruokaohjelmia (niitä on alkanut tulla telkkarista hämmentävän paljon kerralla) ja olin taas keittiökateellinen ja puutarhakateellinen. Silleen ihan vähän. Ja mietin vaan että miksei Jamie Oliver vois tulla meille laittamaan ruokaa. Se vois asua meidän varastossa. Houkuttava tarjous vai mitä?

Yesterday evening after writing session I felt like baking something. I couldn't decide whether to make something sweet or something salty so I did both! Thin oatmeal bread and brownies. Both came out yummy. :)

Harmaat saapppat | Gray Boots

Tuntuu jotenkin tyhmältä esitellä nimenomaan tavaraa taannoisen angstailun jälkeen mutta sen ympärillähän tässä pyöritään kuitenkin niin että menköön. Kyllähän te tiesitte jo valmiiksi että minusta nyt ei ainakaan saa tavaratonta ihmistä ei niin millään. (Mutta ensi kerralla kun käyn kotona, käyn läpi siellä tyhjän panttina olevat kengät ja laitan osan kirppis- tai Kontti-kasaan, lupaan.) 

Maalauspäivänä jalassa olleet ja kuvassakin vilahtaneet harmaat saapattimet siis löytyivät viime viikolla kirppiskierrokselta, jonka perimmäinen pointti oli hankkia hurjaa vauhtia kasvavalle kummipojalle lisävaatetta. Sitäkin löytyi ja varsin hyväkuntoista vieläpä. (Kummallista oli kyllä penkoa vauvanvaatteita kirppiksellä, ikinä ei oo semmosta ennen tarvinnut tehdä.)

Näillä buutseilla oli hintaa vain kaksi euroa, mutta pohjat on kyllä niin karmivan liukkaat että taidan joutua hankkimaan niille vähän lisähintaa suutarikäynnillä. Materiaali on ihan rehellistä keinonahkaa ja kannat kolisevat vähän ärsyttävästi, mutta sekin varmasti korjaantuu uusilla kantalapuilla. 

Nyt on eteisessä jo sen verta komiat kenkävaihtoehdot (nämä ja ne punaiset), että harmittaa ihan kun ei ole enempää ihmisten ilmoilla liikkumisia tiedossa vähään aikaan. Legginssien ja ison villapaidan sekä mustien pillifarkkujen kanssa nämä saappaat on jo testattu, mutta visioissa on myös mekko-komboja jahka kelit hieman leutonee ja ihmisten ilmoilla liikehtimistä ilmaantuu. (Toivottavasti jo piankin!) 

Mekoista puheen ollen, onko kenelläkään muuten kiinnostusta minkäänlaisiin asukuvatyyppisiin ratkaisuihin? Olen niiden laatimista ja tänne postaamista toisinaan aina vähän pohdiskellut, mutta se on jäänyt tekemättä koska a) en koe omaa pukeutumistani erityisen kiinnostavaksi, varsinkaan nyt kun eniten käytössä oleva vaatekappale on graduhousut ja b) koska kuvien tekninen toteuttaminen on vähän hankalaa kun ei ole jalustaa eikä kuvaajaa jolta kehtaisin moista pyytää. Sitä paitsi kun ei ole tottunut kameran edessä pönöttäjä, on toisten kuvattavana oleminen vähintäänkin kiusallinen kokemus. (Tämä muuten taitaa olla blogini ainoa asukuva tähän mennessä.)

Siksi toisekseen, selailin taannoin parin vuoden takaisia Kuuden vaatteen haaste -aiheisia blogikirjoituksia muiden blogeista ja aloin tavara-angsteissani pyöritellä ajatusta, josko sitä kokeilisi itsekin uudelleen. Silloin pari vuotta sitten yritykseni taisi kaatua jo toisella viikolla. :P Uuden mustan nettisivut olivat jotenkin nurin joten en tähän hätään saanut alkuperäistä haastetta linkattua, mutta ainakin MouMousta ja Pupulandiasta voi käydä tsekkailemassa kuuden vaatteen kuukautta jos ei se ennestään ole tuttu. Haasteessahan oli siis kyse siitä, että kuukauden ajan pitäisi pärjätä kuudella perusvaatekappaleella. Tähän kuuteen vaatteeseen eivät sisälly ulkovaatteet, kengät, sukkahousut eivätkä yö-, alus- ja urheiluvaatteet eli ei tarvii yksillä ja samoilla kalsareilla hiihtää koko kuukautta kuitenkaan. :D

Jonkinlaista vaatekaapin siivousta ja yksinkertaistamista ainakin pitäis tehdä. Katsellaan mitä tästä kehittyy.


I found these beautiful gray boots last week from flea market only for two euros. I'm afraid they're going to cost me a little more than that though, since the soles are reaaally slippery and I'm planning to take them to cobbler's. Also, I've been thinking of making outfit posts every now and then, but this far I haven't been convinced that it would be worth the effort since I don't find my style that interesting. What do you think? Should I give it a go? This far this is the only outfit photo in my blog. 

Rasian muodonmuutos | Box Makeover

Olin viime viikonloppuna maalla. Te tiedätte mitä se tarkoittaa.

Askarteluja!

Olipa kerran punainen pahvirasia joka oli aika rumalla tavalla jouluaiheinen.

 Sitten rasia kohtasi liisterin ja japanilaisen sanomalehden eikä ollut enää niin ruma.

Sisukset saivat osakseen valkoista akryylimaalia koska olin laiska enkä viitsinyt lähteä etsimään valkoista spraymaalia. Olis tullut tasaisempi pinta, mutta välttää tuo noinkin. Ehkä ensi kerralla sitten skarppaan.

Jotain se kyllä tuntuisi ehkä vielä kaipaavan, jonkun pienen kuriositeetin, mutta kun en keksinyt tähän hätään että mitä se jokin olisi. Juuttinarua? Jotain värikästä ja geometrista? Kertokaa te.

Smoothieaamiainen | Smoothie Breakfast

Viime viikolla kokeilin tehdä smoothieta aamupalaksi useampana päivänä. Tein sitä myös tiistaina kun tulin joogasta (miettikää, minä ja jooga O_o) ja oli muuten aika toimiva välipala. Kiitos osasto Rollo siitä nerokkaasta oivalluksesta että myös sauvasekoittimella voi tehdä smoothien! Olisinko tajunnut itse? No en. Oliko  mulla kaapissa (Larelta pöllitty) sauvasekoitin? No oli. Problem solved!

Maanantai

Mansikkaa, maustamatonta jogurttia, kaurahiutaleita, vaahterasiirappia ja Mikko Lehtonen: Pikku jättiläisiä. 

Tiistai

Mansikkaa, maustamatonta jogurttia, kaurahiutaleita, vaahterasiirappia ja Shlomith Rimmon-Kenan: Narrative Fiction. 

Keskiviikko

Mandariinia, maustamatonta jogurttia, vähän hunajaa ja kaurahiutaleita. Aamiaisseurana luonnostelua gradun kolmoslukua varten. Tai jotain.

Torstai

Mangoa, banaania, maustamatonta jogurttia, pähkinöitä (taisi olla pekaani), loraus kolmen hedelmän mehua ja spirulinajauhetta joka aiheuttaa tuon hemaisevan vihreän värin. Banaani peittää spirulinan maun jollain tapaa, mutta ei se kyllä mitään herkkua ole. Mutta proteiineja ja vitamiineja nam? Kävin ostamassa pussukan Ekosiskoilta. Kiva puoti. Niin ja smoothien sivussa Helena Helve: Arvot, maailmankuva, sukupuoli.


Perjantai

Taisi olla samanlainen mango-banaanisetti kuin torstaiaamunakin, mutta aamupalaseurana oli jotain ihan muuta kuin tutkimuskirjallisuutta. Oli Dylan Moran. Lintsasin ehkä vähän. 

Testiviikon havaintoja:  Smoothie piti nälkää hyvin ja itse ainakin kehtasin jopa tehdä aamupalaa tällä menetelmällä joka aamu! Mikä ei omassa tapauksessani siis ole ollenkaan taattua. Tosin vilukissa kun olen, olisin kaivannut kyllä aamulla teetä lämmittämään mutta muuten ei aamuteetä oikeastaan edes tullut ikävä. Olo oli joka päivä jollain tapaa parempi kuin normaalisti, eli silloin kun aamupalani (silloin kun muistan ja kehtaan syödä sen) koostuu  teestä ja leivästä. Ja spirulinapirtelö teki hyvää joogan kipeyttämille lihaksille!

Aion siis jatkossakin syödä/juoda smoothieta aamupalaksi aina välillä, mutta kaikkeen kyllästyy ja niin smoothien koostumukseenkin. Vaikka sitä voi tehdä melkein mistä tahansa aineksista mitä nyt kaapista sattuu löytymään niin pelkkä maun vaihtelu ei pitkässä juoksussa ehkä riitä, kun muussi tuntuu suussa samalta päivästä toiseen. Niin että sitä kiinteää ruokaa välillä kans! (Tänään söin quinoa-salaattia höystettynä niillä kasviksilla mitä sattui kaapista löytymään, oli hyvää sekin.)

Ja etten alkaisi ihan terveyshipiltä kuulostamaan niin kerrottakoon että ostin eilen suklaalevyn.


I tried having smoothies for breakfast every day last week and I found it to be a good and fast breakfast that keeps my tummy happy and fed until lunchtime. What I missed about my usual breakfast tea was the warmth - cold smoothies made me even chillier than I usually am, and I'm a real chilly-willy! 

Maalauspäivä | Painting Day

Angstailun jälkeen voidaan palata takaisin päiväjärjestykseen ja normaalimpiin (eli hilpeämpiin) jutunjuuriin.

Lauantaina oli hyvä päivä. Oli nimittäin ensimmäinen maalauspäivä joulutauon jälkeen! 

Ja kuinka ollakaan, sain koko syksyn työn alla olleen (ja sitä ennen vuoden päivät nurkassa koskemattomana seisoneen) maalauksen valmiiksi.  Ihmettelin, kun se kävikin jotenkin odottamattomasti. Kuvittelin että tekemistä ja työstämistä olisi vielä hirveästi, mutta niin siinä vain kävi että se ilmoitti olevansa valmis. 

Signeeraaminen on lähestulkoon se vaikein osuus maalaamisessa.

Opettajan kanssa todettiin päivän opetuksen olevan se, että maalauksia ei voi estää valmistumasta. Ne tekevät niin omaan tahtiinsa ja silloin on parempi ymmärtää lopettaa nyhrääminen kun maalaus kertoo että nyt riittää. 

PS. Tuossa kuvassa näkyy muuten ne kengät, jotka ostin viime viikolla kirppikseltä ja joista mainitsin edellisessä angstipostauksessa sivumennen. Esittelen nekin angstin aiheuttajat jossain vaiheessa lähemmin. 

Last Saturday I finished a  painting I had been working on for a long time already. It was a good day.

Tavara-angsti, vol. 2 | Stuff Anxiety

Ei ole pitkä aika siitä, kun tavara-angstasin viimeksi. Tehdään sitä vähän lisää (ja pitkän kaavan mukaan, näemmä). 

Original art and photography copyright by Larry Neilson, used by friendly permission of City of Art.

Tämä tavara-ahdistus on nähtävästi yleisempääkin, se en ole vain minä. Mielenkiintoinen tavara-angstin suma tuli sunnuntaina vastaan, kun ensin luin Hesarin artikkelin Vuosi ilman tavaraa ja sen jälkeen aukaisin Bloggerin, jonka syötteestä silmään osuivat Susannan Työhuoneen ja Kirpparikeijun postaukset samaan aiheeseen liittyen. 

Itse olen viime aikoina tuntenut suorastaan pahaa oloa kaupoissa. Jossain Ikeassa, Prismassa tai Gigantissa, missä tahansa järjettömän suuressa liikkeessä joka pursuu tavaraa ja huutaa osta osta. Vaatekaupoilla vähän aikaa sitten ystävä ihmetteli, että miksi maailmassa on näin älyttömän paljon vaatteita. Että tarvitseeko ihminen tosiaan näin paljon vaatteita? 

No sehän on selvää, että ei tarvitse. Mutta kun haluaa.

Hesarin artikkelissa puhuttiin juurikin siitä, että kun nyky-yhteiskunnassa periaatteessa jo tiedostetaan se, että liika kuluttaminen on pahasta ja luonnonvarat hupenevat, ihmiset eivät enää uskalla avoimesti haluta asioita. Tämän takia jokainen ostos täytyy selitellä, täytyy osata valehdella itselleen ja muille että kun mie tarviin tätä.  Tein sitä itsekin viime viikolla kirppiskäynnin jälkeen. Selittelin isännälle, vaikka oikeastaan yritin vain lievittää omaa syyllisyydentuntoani siitä kun tuli taas ostettua kaikkea tarpeetonta. 

Koko tämän ahdistuksen itselläni varmaan aloitti se, kun ensimmäisiä kertoja isännän kämpillä käydessäni ihastelin sitä yksinkertaista tavarattomuutta joka asunnossa vallitsi. Nyt, reilu vuosi myöhemmin, sama kämppä on täynnä tavaraa. Minun mukanani tuomaa. Isäntä on sitä mieltä että on kodikasta, mutta kyllähän sitä kodikkuutta saisi aikaan vähemmälläkin roinalla. 

Oma ongelmani tavaran suhteen on väistämättä se, että olen toivoton kirja-, elokuva- ja cd-hamsteri. Kahdesta jälkimmäisestä pystyn luopumaan ainakin osittain, elokuvista materiaalisessa muodossa ehkä jopa kokonaan (jossain vaiheessa), mutta kirjat ovat suurin kompastuskiveni. Olen niiden suhteen täysin irrationaalisen tunteikas, ja kyllähän ne kivasti egoakin pönkittävät. Miltä se nyt muka näyttäisi, jos kirjallisuuden opiskelijalla ei olisi yhtään kirjaa? (Tai siis hyllymetreittäin kirjoja?) Ja siis täytyyhän hyvää makuaan ja älykkyyttään julistaa vierailijoille kirjahyllynsä sisällöllä. (Tämäkin argumentti tosin kuolee siihen seikkaan, että meillä kirjat sijaitsevat tällä hetkellä makkarissa, jossa kukaan harvemmin käy niitä ihailemassa. Paitsi minä itse.) 

Vaatteiden suhteen huomasin Tanskassa ollessani, että yksi kaapillinen tarkkaan valittuja vaatteita oikeasti riittää. Ostinhan minä niitä sieltä koko ajan lisää, mutta en tietenkään tarpeeseen vaan haluun. Tai onhan se tietenkin tietynlainen tarve sekin, että ihmisellä on tarve uudistua säännöllisin väliajoin. Ja siihen tarpeeseen niitä uusia vaatteita, kenkiä ja autoja hankitaan. Ei mihinkään oikeaan tarpeeseen, niin kuin siihen että muuten paleltuu ulkona hengiltä kun ei ole mitään muuta päällepantavaa. Vaan siihen, että sitä tuntee itsensä jotenkin vanhaksi ja nuhraantuneeksi ja tylsäksi ja kuvittelee, että uusilla vaatteilla se olo kohenee ja elämä muuttuu kertaheitolla jotenkin hienommaksi. 

No kyllähän sen kaikki tietää että eihän se niin toimi. 

Eilen aloitin turhasta tavarasta eroon hankkiutumisen cd-levyhyllyn läpikäynnillä. Huuto.netissä on nyt alkajaisiksi pieni läjä levyjä myytävänä, vilkaiskaa jos siellä olisi jotain kiinnostavaa. (Kaverit voi kysellä noita ihan suoraan, ei tarvii tuolta huutaa :D)


Once again, I am anxious over having too much stuff. But it seems that I'm not the only one, since last Sunday alone I ran into three different texts about stuff anxiety. My biggest problem with stuff is that I am completely irrational on what comes to owning books. I know I could live without them but yet I feel the need to have them there to boost my ego and make me look like a proper literature student. I think I can give up on my dvd's and maybe even cd's (or at least some of them) because I can watch and listen to them from my pc, but books might be harder to give up since I don't like the e-readers or the idea of electronic books at all. I am old fashioned and I like to have the paper pages in my hands when I read. I guess the point is not giving up and getting rid of all my books, but just making a little selection on what to keep and what to give away. It's not like all the books I own at the moment are my personal favorites, far from it. But yeah, I started yesterday by going through my cd's and putting some of them on sale in web auction. It wasn't very radical, but it's a start. 

Imelä kirppismekko | A Syrupy 2nd Hand Dress

Eilen löytyi kirppikseltä niin imelän romanttinen mekko että häkellyin itsekin, kun se seurasi minua kotiin.

Pitsiä. Vaaleanpunaista. Jättisuuri rusetti. Nyt on nähty maailman kaikki ihmeet.

Hintaa tälle imelyydelle oli pantu vaivaiset kaksi euroa, mutta se selittyi ehkä sillä että tuo rusetti vaatii pari pistoa, nyt se on toisesta kulmastaan nuppineulalla kiinni ettei se repsottaisi, ja helmassa oli jokin nyppy jonka saa neulalla tai virkkuukoukulla piiloon.

Hämmentävintä tässä on ehkä se, etten edes tunne kovinkaan suurta houkutusta yhdistää tähän maihareita tai maastokuosia. Tämä mekko on jotakin niin imelää, ettei siihen enää mitkään äijistämistoimenpiteet tehoa, vaan se on otettava sellaisenaan ja mentävä mukana. 

Ja toverit: Tämä mekko suorastaan vaatii päästä kesähäihin, joten nyt niitä kutsuja tulemaan hei! 

I am known among my friends as the one who used to dislike everything with pink, lace and/or ribbons in it. Well, now we've seen everything: I saw this dress on a flea market and somehow I ended up buying it (only 2 euros)! And now it demands some romantic action, so I am waiting for an invitation to a summer wedding. Anyone?  

Tarina smaragdinvihreästä puserosta | Emerald Green Sweater

Kun syksyllä käytiin Kuopiossa tyttöjen kanssa, bongasin silloin Henkkamaukalta smaragdinvihreän neulepuseron johon ihastuin oitispaikalla. En ole varmaan ikinä omistanut smaragdinvihreää vaatetta, enkä tiedä mistä sain silloin päähäni ihastua juuri tuohon väriin. Samaa puseroa olisi ollut tarjolla myös muissa väreissä mutta ne ei puhutelleet yhtään niin paljon. 

Mukamas järkevyyksissäni jätin puseron kuitenkin silloin ostamatta. Osoitin muka jonkin sortin luonteenlujuutta kun en langennut houkutukseen, vaikka eihän se pusero kalliskaan olisi ollut. 

Mutta kun sama paita vielä kaksi kuukautta myöhemmin yhä kummitteli mielessä, päätin tilata sen netistä kunhan alet alkaa (näillä lakeuksilla kun ei Dividedia sattumoisin tarjoilla paikallisessa henkassa). Kuinkas sitten kävikään? 

No siinähän kävi niin, että vaikka paita oli alennuksessa, maksoin siitä postikuluineen enemmän kuin olisin maksanut, jos olisin ostanut paidan täydellä hinnalla silloin kun siihen ensimmäisen kerran iskin silmäni. Mitä tästä opimme? 

Pitäisi luottaa vaistoonsa ja toimia heti eikä viidestoista päivä. Joskus se kannattaa. 

Mutta olen kyllä sitä mieltä että vaikka tulikin pikkuisen kalliimmaksi, oli se sen arvoista, sen verran hyvältä tuo pusero näyttää vähän kaiken kanssa! (Myös miun oman hiusvärin, ja sehän tässä on parasta.)

I saw this sweater for the first time when we went shopping to Kuopio with my friends in October. I fell in love with the emerald green colour right away but I was trying to be reasonable and didn't buy the sweater back then. Well, since I was thinking about the sweater even two months afterwards, I knew I had to get it. So I ordered it from online sales and it came to cost me more than it would have, had I bought the sweater from Kuopio in the first place. What do we learn from this? Sometimes you should do as your gut says the first time. 

Kurea kynsissä ja gradukuulumisia | Kure on my nails

Jokin aika sitten kirjoitin Kure Bazaarin kynsilakoista mutta silloin ei ollut vielä kuvallista todistusaineistoa omista näpeistäni Kurella kuositettuna. Nyt olis sitten sitä lajia tarjolla. Viime aikoina joka päivä kun aurinko on erehtynyt vilahtamaan pilven takaa, on pitänyt heittää kaikki muut tekemiset kesken ja valokuvata asioita jotka on olleet mielen päällä blogia varten. 

Niin kuin kuvasta näkyy, tuo Phenomenal on todellisuudessa aika paljon tummempi kuin mitä Jolien verkkokaupan tuotekuva antaa ymmärtää. Sävy on kuitenkin kivan dramaattinen ja oli varsinkin joulun aikaan oikein sopiva. Kun päivä alkaa taas pitenemään, voi olla että tekee mieli vaihtaa johonkin vaaleampaan.

Lohkeilleet kynnet ja pölyinen näppäimistö, siinä miun päivittäiset näkymät. Mutta gradu edistyy! Hitaasti mutta varmasti. Välillä menee päivä tai pari ettei edistystä tunnu tapahtuvan kun iso osa ajasta menee tutkimuskirjojen tutkimiseen, mutta sitten välillä tulee sellaisia puuskia että tekstiä saattaa syntyä parikin sivua samana päivänä. Tänään roijasin taas kirjastosta läjän lisäkirjallisuutta, saa nähdä miten pitkäksi miun lähdeluettelo venyy. 

A while ago I wrote about Kure Bazaar -nail varnishes. Here's finally a picture of the color I have - it's quite a bit darker than I thought it would be but I like it all the same. 

Kirjaostoksia | Book Shopping

Kävin viime viikonloppuna käyttämässä ensimmäisen puolikkaan joululahjakortistani Suomalaisessa kirjakaupassa. Oikeasti tarvitsin vain kalenterin, mutta alennuspöydistä lähti mukaan jo kaksi romaaniakin.  Suorastaan syöksyin kimppuun kun näin kasan tuttua keltaista: Mika Waltarin Suuri illusioni! 

Vaikken olekaan lukenut sitä samperin Sinuhea, niin voin silti väittää että Waltari on suosikkini suomalaiskirjailijoista. Yksi suosikeistani on Neljä päivänlaskua  mutta Suuri illusioni on vielä jotain aivan muuta. Se kuuluu ehdottomasti lempikirjojeni lyhyeen kaanoniin ja siksi halusin saada sen ihan ikiomaksi vaikka se Larenkin hyllystä löytyy. 

(Neljä päivänlaskua löysin muuten jokunen vuosi sitten Lieksasta(!) joltakin torimyyjäsedältä. Eipä seti tiennyt minkä aarteen minulle möi ja ihan pilkkahintaan.)

Toinen ostokseni oli Merete Mazzarellan kauniisti nimetty Ei kaipuuta, ei surua, joka löytyy TBR100-listaltani. Pyysin Facebookissa kavereilta listaa varten suosituksia kirjoista jotka pitäisi ehdottomasti lukea ja eräs perinteentutkijatoveri ehdotti tätä. Nyt kiireesti se gradu valmiiksi niin pääsee lukemaan! 

One of my Christmas gifts was a gift card to a book store. These two books I found from the sales, the first one being on my very short list of ultimate favorite novels and the other one is on my To Be Read 100 -list. I still got some value left on my gift card so I need to go check the sales again one of these days... 

Aarrelaatikko | Treasure Box

Lupasin jo aikapäivää sitten että esittelen erikseen, mitä sain isännältä joululahjaksi. Nyt lunastetaan se lupaus! (Mielessä on myös toinen asia jonka olen luvannut blogin suhteen vielä pidempi aika sitten, mutta se on vieläkin työn alla...)

Mutta siis isäntähän antoi lahjansa paketoituna näinkin komeaan laatikkoon: 

Ihan omin pikku kätösin oli ukkokulta sen askarrellut joten olin siitä ehkä hivenen innoissani. Kämpässä muuten leijuu edelleen vieno kiinanpuuöljyn tuoksu tuon laatikon ansiosta.

Aarrelaatikko pääsi palvelemaan käsityöjemmana. Sisältä löytyy ainakin niiden surullisenkuuluisien maastokuvioisten lapasten aloitus, näyttää vähän siltä että siinä oikeasti käy niin ettei isäntä saa lapasiaan täksi talveksi.

Mutta mitä siinä laatikossa oli ennen kuin laitoin siihen lankoja ja neulepuikkoja? 

TA-DAA!

Ne ihanat kengät joita himoitsin syksyllä! Voi parasta isäntää.

Tämä postaus lykkääntyi näin pitkään sen takia, että etsin sopivaa tilaisuutta kuvata noita kenkiä käytössä, mutta koska omien jalkojen kuvaaminen on vähän vaikeaa enkä koskaan muista pyytää ketään ottamaan kuvia miun puolesta, ne sai nyt jäädä. Ehkä vielä joskus. Mutta voitte uskoa että en ole hirveästi muita kenkiä käyttänyt joulun jälkeen! (Paitsi loskakelillä, kun pelkäsin että nuo tärveltyy.)


This is what I got as a Christmas gift from my boyfriend. He made the wooden box himself and now I use it to keep my needlework in. Before that, it contained these awesome shoes that I drooled over earlier this fall. I can't even begin to phrase how awesome my bf is. 

Ihana vihreä | I like my greens

Joulun jälkeen olen pannut merkille jännittävän viherrysilmiön meidän kotinurkissa. Olen nähtävästi alitajuisesti alkanut kerätä ympärilleni kaikkea vihreää, oli ne sitten eläviä kasveja tai keittiön kippoja. Kesän kaipuutako lienee, mutta kyllähän sitä alkaa kaivata väriä elämäänsä kun harmaus ja valkoisuus ovat kestäneet jo useamman kuukauden. 

Eilen tehtiin loppiaissiivous ja ripustin olohuoneen ikkunaan vihreät verhot, jee! Tosin entisten verhojen poistaminen aiheutti dilemman, jonka ratkaisua voin pyöritellä aina kun gradun kanssa alkaa tökkiä. Nimittäin aiemmin verhoja oli peräti kaksi paria, mutta nyt kun laitoin vain yhden parin, jäi ruokapöydän taakse jotenkin kaljun näköinen kohta. Siinä siis aiemmin oli verho, mutta nyt on vain valkoinen seinä. Jonkinlaisia ajatuksia on alkanut kyllä jo itää, ja niihinkin ajatuksiin liittyy elävä vihreä - ja kirppikset, hihii.

After Christmas I started to notice all the green things we have in our home. I guess it's because the gray and white season has lasted for several months already and I'm starting to miss summer very badly. 

Kohti luonnollisempaa: testissä Madara

Jatketaan uudenvuodenlupauksen merkeissä. Ostin itselleni joululahjaksi pienen pakkauksen Madaran ihonhoitotuotteita testausmielessä, en ollut vielä aiemmin merkin tuotteita kokeillut vaikka olen kuullut niistä puhuttavan hyvää. Madara on siis EcoCert -sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja, joka tekee ihon- ja hiustenhoitotuotteita. 

Joululahjapaketissa oli pienet (noin 35ml:n) putkilot koko vartalolle ja kasvojen iholle tarkoitettuja voiteita: koko vartalon Nourishing Cream -kosteusvoide, kullanhehkua iholle jättävä Flower Dust Lotion, sävyttävä päivävoide Moon Flower Rose Beige sekä superkosteuttava SOS Moisture Cream hyvin kuivalle iholle. 

Vartalon kosteusvoiteeksi Nourishing Cream oli minun tarpeisiini vähän turhan kevyttä kamaa. Talvisaikaan atooppinen ihoparkani on niin järkyttävän kuiva että siihen tarvitaan vähän tuhdimmat tökötit, mutta kesäaikaan tämäkin voide varmaan toimisi aivan mukavasti.

Flower Dust Lotionia en ole edes hirveästi käyttänyt, mutta kosteuttavilta ominaisuuksiltaan se vaikuttaisi samanlaiselta kuin Nourishing Creamkin. Ihoni kun on mitä on, en ihmeemmin kaipaa kullan kimallusta sen karkeutta korostamaan. Jos olisi täydellinen iho, voisihan tuollaista olla ihan hauska käyttää vaikka kesäaikaan mutta näissä olosuhteissa en usko että ikinä tulee tarvetta hankkia moista ainetta yhtään tuota testeriä isompaa purkkia. :D

Sävyttävä päivävoide oli omalle iholleni liian tummaa eikä läheskään tarpeeksi peittävää. En ole muutenkaan koskaan käyttänyt sävyttäviä päivävoiteita, sillä kirjava naamani kaipaa ronskimpaa peittävyyttä. Mukavasti se kuitenkin kosteutti kuivaa ihoa. 

Suosikkini tästä paketista oli kirkkaasti SOS Moisture Cream. Kevyt, vähän geelimäinen voide levittyy hyvin ja vaikuttaa riittoisalta, pieni määrä riittää koko kasvoille. Voide imeytyy nopeasti ja tuntuu tosi tehokkaalta. Myös kasvojeni iho on talvisin hirvittävän kuiva ja pintahilseilevä, mutta siitä ei ole ollut riesaa sen jälkeen kun otin tämän voiteen testiin. Eli sitten kun tämä testituubi loppuu, taidanpa ostaa samaa ainetta ihan ison purkin! Jos vaikka selviäisin kerrankin talvesta ilman sitä pahaa mieltä, jonka pintakuiva iho yhdistettynä meikkausyrityksiin yleensä aiheuttaa. 

Jännintä näissä Madaran voiteissa oli tuoksut! Jokainen voide tuoksuu vähän erilaiselle sen mukaan mitä raaka-aineita niihin on käytetty, ja jokaisesta syntyi jos jonkinlaisia mielleyhtymiä. SOS -voiteesta tuli mieleen tuoreen hakkeen tuoksu, sellainen kaarnainen. 

I bought myself some Madara -products as a Christmas gift because I wanted to test whether they are worth all the praise I've heard. My favorite of these testers was SOS Moisture Cream that was really light and worked miracles on my winter dry skin. I'm definitely going to take it to everyday use. Also what I like about Madara products is the nice, natural scent they all have. 

PS. Kuvien taustana toimi muuten isännän töistä saama joululahjaviltti. Voinette kuvitella että omin sen kertalaakista. Se on niin lämmin ja pörröinen! 

Ei sillä että menisin asioiden edelle, mutta olis jo kesä

Siinä samassa Monkin paketissa josta kuoriutui esiin jättikokoinen harmaa villapaita (jossa näytän ihan lampaalta), oli mukana myös jotain vähän kesäisempää päällepantavaa. Luotan nimittäin vahvasti siihen, että kyllä se talvi taas aikanaan taittuu ja sitten tarvitaan jotain muuta kuin villapaitoja. Jos näin ei tapahdukaan, olen melko pettynyt - ja sitten puen tuon valkoisen topin vaikka villapaidan päälle jos niikseen. 

Mistä puheen ollen, tuotahan voisikin testata vaikka pitkähihaisen mustan t-paidan ja hupparin kanssa. Tai ruutupaidan. Tai jonkin. Jotain minkä kanssa sitä voisi pitää talvellakin! Mutta siis toppi oli paketissa koska se kesä tulee joskus ja koska kaksi euroa. Miettikää, ihmiset myy kirppiksellä luutturättikunnossa olevia riepujaan kalliimmalla! Jos siis saan upouuden topin kahdella eurolla niin hells yeah vaikka ulkona onkin paukkupakkanen. 

Kolmas juttu samassa paketissa oli myös vähän kesäinen, mutta kyllä siitäkin kerrospukeutumisella talvi- tai ainakin kevätkelpoinen saadaan. 

 Taitaa olla kolmas polkkapilkullinen mekko kaapissani. Öhm.

Ja tämä vaatetilaushan myöskin henkii vahvaa uskoa siihen, että vielä jonain päivänä minunkin on tarpeen poistua kotoa säännöllisesti jonnekin muuallekin kuin ruokakauppaan. Tällä hetkellä mitään muuta säännöllistä syytä ei ole. On vain graduhousut ja villatakki.


Besides the giant sweater, these are the things I ordered from Monki. I wish it was summer already, but on the other hand, I think I can make these winter- or at least spring-wearable with some heavy layering. :D By the way, this must be the third dress in my wardrobe that has polkadots in it. 

PS. Tämä ei ole sponsoroitu postaus - niin kuin ei mikään muukaan tässä blogissa. / This is not a sponsored post, just like none of the others in this blog.

Kalsariperjantai

Hihii, nyt on kallopögät! Voi viettää kalsariperjantain. Tai vaikka kokonaisen kalsariviikonlopun.

Kalsareissa ja jättimäisessä villapaidassa olo on kuin viisivuotiaalla. En tiedä onko se sitten hyvä juttu. 

Eikun ei voikaan. Lupasin olla lähtemättä kotoa nämä jalassa (ainakaan päällimmäisessä kerroksessa) ja huomenna ois menoa ihmisten ilmoille. No mutta ensi viikolle ei oo tiedossa muuta kuin gradua joten hurraa, kalsariviikko! 

Kallokalsarien kaveriksi kiskaisin päälle tänään postipaketissa saapuneen Monkin jättisuuren villapaidan. Tein pari alennusmyyntitilausta jo ennen joulua (olin malttamaton, öhö) ja molemmat paketit tulivat perille tänään. Melkein kun ois ollut taas joulu!

I saw these leggins in a store leaflet and fell in love with them immediately. I've never been a skull-person before so this was something completely new. :D Today I bought them and wore them with a giant sweater I ordered from Monki. (Actually, they are children's long-johns but don't tell anyone. Besides, I promised not to leave the house wearing them so it's ok, right? Only I have strong doubts about keeping that promise...)