Syksyinen polttariviikonloppu | Autumn Bachelorette Party

Eipä arvannut kesällä salakähmäisesti naimisiin livahtanut toveri, että ei sitä niin vain polttareilta vältytä.



Lauantaina pahaa aavistamaton päivänsankari kärrättiin ensimmäiseksi Utransaareen nuotiobrunssille. Menussa oli kotitekoisia sämpylöitä, piirakoita, kahvia, kaakaota, banaanitoffeepiirakkaa ja tietysti kuohuvaa ja vaahtokarkkeja.

Tukevan tankkauksen jälkeen ohjelmassa oli muun muassa aarteenetsintää ja pullopostin lähettäminen.

Utransaaren jälkeen seuraava stoppi oli hurmaava Ihan Pieni Putiikki Kontiolahdella. Puodin pitäjän kanssa oli sovittu, että päivänsankari pääsee tekemään jonkin kivan pienen tehtävän samalla kun nautitaan teetä ja kahvia (sitähän menee kylmänä päivänä!).

Päivänsankari sai tehtäväkseen paketoida kolme erilaista esinettä kauniisti putiikin henkeen sopiviksi lahjapaketeiksi. Toveri suhtautui toimeksiantoon asiaankuuluvalla antaumuksella ja lopputuloksena oli varsin edustavia puketteja.

Kontiolahdelta matka jatkui Kolille. Yövyimme Merilänrannan rantamajojen Suopursu-mökissä, joka oli oikein kodikas ja passeli kuuden hengen (ja yhden vauvan) kokoiselle seurueelle. Maisema oli suorastaan mykistävä ja jos sää olisi ollut yhtään suotuisampi, olisi varmaan istuttu iltaa mökin pihapiiristä löytyneellä laavulla. Mutta koska keli oli jäätävän tuulinen, pysyteltiin suosiolla mökin lämmössä.

Illan mittaan päivänsankari sai vastailla parhaan kykynsä mukaan YleX:ltäkin tuttuun hökövisaan, tuunata itselleen polttarikansion kannet ja nauraa hervottomasti, syömistä tietenkään unohtamatta. Saunassa (jossa oli mukavan pehmeät löylyt) läträttiin vielä jos jonkinmoisilla kaunistavilla aineilla.

Seuraavana aamuna käytiin vielä katsastamassa kansallismaisema, teettämässä Rouvalla viimeiset tehtävät ja syömässä viimeiset eväät ennen kotiinlähtöä. Päivänsankari oli lauantaina melkoisen järkyttynyt päivän saamasta yllättävästä käänteestä, mutta sunnuntaina kotiin lähti ilmeisen tyytyväinen juhlija. Kiitos toverit hienosta viikonlopusta!

Last weekend we arranged an afterwards bachelorette party for our friend who sneakily got married this summer. If she thought she'd get away with it, she was wrong! We started with a campfire brunch and some treasure hunting. Then we stopped by in a small, cute shop where the Mrs (not a bride anymore) had a small task while we had some more tea and coffee (it was a cold day!). After that we drove to Koli where we had rented a small cabin for the night. We ate well and the Mrs answered a quiz and decorated her bachelorette party scrap book covers. We also pampered ourselves with facial masks and other treatments and of course the warmth of a proper, wood heated sauna. The next morning we visited the national park where the Mrs had her last tasks to perform before we headed home. It was a wonderful weekend with good friends and even the Mrs who seemed a bit frightened at first, seemed to be very happy about how the weekend turned out. 

Kaikkea saa haluta | You Wish

Onhan tämä nyt vääryyttä jolla pientä ihmistä koetellaan, kun olen monen tekijän summana päätynyt enemmän tai vähemmän tiukkaan ostolakkoon (joka koskee erityisesti vaatetukseen ja sisustukseen liittyviä heräteostoksia) ja juuri silloin on muun muassa Kodin ykkösessä alennusmyynnit. No, tuleepahan harjoitettua itsekuria. Samaisessa mestassa on meneillään myös arvonta jossa voi voittaa 200e sisustusrahaa, joten ajattelin kuitenkin ajan kuluksi fiilistellä, että mitä moisella summalla sitten hommaisi jos onni potkaisisi. (Yleensähän ostolakkoilijoita kehotetaan välttämään kaikki tilanteet, jotka herättävät halun ostaa, mutta koetellaan nyt sitten itseään ihan urakalla.) Ja tuohon arvontaan pääsee osallistumaan täällä, hops vaan.

1. Anno Pellava pussilakanasetti 39,90e x2
2. Flower työtuoli 79,95e
3. Rider Brilliant pöytävalaisin 19,95e
4. Anno Viiru parivuoteen aluslakana 23,95e
yhteensä 203, 65e

Vaikka 200e tuntuu suurelta summalta, aika helposti sen saa sujahtamaan muutamaan juttuun. Omat valintani (juuri tänä iltana ja tässä mielentilassa) olisivat kaksi pakkausta Annon pellavapussilakanasettejä (koska pellava on alkanut materiaalina miellyttää kovasti), yksinkertainen ja löytämistäni vähiten ruma työtuoli (sitä työpistettä varten, joka on edelleen työn alla), pöytävalaisin (siihen samaiseen työpisteeseen. Kerrankin terästä ja kromia eikä mitään muovihetuloita!) ja raidallinen puuvilla-aluslakana. Pellavainenkin tietty kelpaisi. Tämän jos saisi vielä noiden pellavalakanoiden värisenä niin jee. Kuka sanoi, että kuvioiden täytyy olla just siinä pussilakanassa? Voihan pussilakana olla yksivärinen ja aluslakana kuviollinen.

Jos täysin rehellisiä ollaan, niin meillä on tällä hetkellä jopa liikaa lakanoita säilytystilaan ja tarpeeseen nähden. Eli yksiäkään uusia ei oikeasti tarvita, mutta ehkä sitten kun sieltä vanhimmat posahtaa lopullisesti (peukalo meni jo tyynyliinasta läpi viimeksi kun vaihdoin lakanoita). Muutoin nämä hankinnat olisivat täysin järkeviä ja perusteltuja. Mutta onneksi minulla ei ole 200 euroa joten ei tarvitse miettiä mihin nämäkin tavarat sijoittaisi. (Mutta aina on kiva tehdä kollaaseja. Tajusin lopultakin vähän helpomman tavan tehdä niitä Gimpillä. :P)

Tämä ei sitten taaskaan ole maksettu mainos. / This, like none of the others, is not a commercial post.

There is a 200 euro gift certificate lottery running in Kodin1. I toyed with the idea of what I would buy with it in case I won. I ended up in a pair of linen bed sheets, a chair and a light  for my workspace (still under construction) and a stripey cotton bed sheet. I have more or less denied myself all clothes and home decoration shopping, but it's always nice to dream. (And make collages. Collages are always fun and I'm slowly learning the art of making them.)

Luettuja | Readings: Philip Roth - Portnoy's Complaint

Edellisen TBR-postauksen jälkeen olen ehtinyt lukea yhtä ja toista ja tarkoitus on ollut kirjoittaakin niistä, mutta se on jäänyt tekemättä siitä yksinkertaisesta syystä että olen hukannut ottamani kuvat. Minulla on tarkka mielikuva siitä, millaiset kuvat tietyistä kirjoista olen ottanut ja millaisissa olosuhteissa, mutta nyt niitä ei enää löydy mistään. Kovin ärsyttävää. Ja ihan periaatteen vuoksi en halua ottaa uusia kuvia, koska olin niihin ottamiini kovin tyytyväinen. No, kyllä ne vielä jostain vastaan tulee.

Philip Roth - Portnoy's Complaint (1969, suom. Portnoyn tauti 1969)

Mutta mitä tähän tuoreimpaan luettuun tulee, puijasin ehkä hieman ja lisäsin Philip Rothin TBR100-listalle vasta sen jälkeen kun olin nähnyt miehestä dokumentin Yle Teemalta. (On muuten katsottavissa Yle Areenassa!) Mutta minkäs teet, Roth alkoi kovasti kiinnostaa ja listallani oli joitain sellaisia teoksia, jotka sinne piti laittaa jotenkin vähän väkisin kun kirjaideat alkoivat loppua kesken. Tuntui siis mielekkäältä ottaa listalta pois jotain epäkiinnostavaa ja lisätä sinne jotain mitä oikeasti haluan lukea.

Rothin tuotanto on niin laaja, että oli vaikeuksia valita, minkä teoksen lukisin. Päädyin Portnoyn tautiin ehkä lähinnä Rothin kertoman taksikuskianekdootin ansiosta (katsokaa dokkari niin tiedätte ;)). Kyseessä on Alexander Portnoy -nimisen nuoren miehen monologi psykoterapeutin vastaanotolla, ja teos aiheutti ilmestyessään melkoista kohua suorasukaisella seksipuheellaan. Päähenkilö on lapsuudenkokemustensa traumatisoima nuori, menestynyt juutalainen jolle seksi on ongelma. Hän kokee jatkuvasti niin sanottua "juutalaista syyllisyyttä", muttei pysty lopettamaan kukasta kukkaan lentämistään.

Vaikka Roth ei haluakaan leimautua "juutalaiskirjailijaksi", hänen aiheensa ovat kuitenkin niin voimakkaasti juutalaiskulttuuriin sidonnaisia että leima on sinänsä täysin perusteltu. Täytyy myöntää että oma tietämykseni juutalaisista muuten kuin toisen maailmansodan kautta on vähintäänkin pintapuolista, joten Rothin lukeminen avasi yhden uuden ulottuvuuden heidän kulttuuristaan.

Portnoyn tauti oli viihdyttävä ja huvittava enkä lainkaan ihmettele, että Rothin terävä kieli on aiheuttanut pöyristystä Yhdysvalloissa (ja varmasti muuallakin) kerran jos toisenkin hänen uransa aikana. Tuli paikoitellen jopa bukowskilaiset fiilikset. Tykkäsin ja aloitin heti perään Ihmisen tahran (The Human Stain, 2000). 4/5

I saw a documentary about Philip Roth on tv and after that I smuggled one of his works onto my To Be Read 100 -list. The book was Portnoy's Complaint and I found it hilarious and sometimes scathing in it's portrayal of Jewish family life. I enjoyed it very much and started reading The Human Stain right after. 

Sadonkorjuu | Harvest Time

Perjantaina oli sadonkorjuupäivä. Tai siis metsäksi venähtäneiden salaattien poisrepimis-, kuivahtaneiden ruukkukukkien poisheittämis- ja myyränmylläämän kasvimaan kääntämispäivä. Keräsin talteen muutaman lehden salaattia, basilikat, timjamit, persiljat (sen vähän mitä sitä oli), tukon ruohosipulia ja auringonkukan, joka lähti illalla synttärisankaria ilahduttamaan. Mutta tämänkin vähäisen sadon kanssa kävi niin, että ruohosipulit sain pakkaseen, persiljat veteen ja timjamit kuivahtivat mukavasti omia aikojaan, mutta basilikat ja salaatit yksinkertaisesti nuupahtivat unohtuneina keittiön pöydälle. Aina ei voi voittaa.

Nyt alkaa näyttää sään puolesta siltä, että pihakalusteetkin olisi voinut roudata jo varastoon. Päivänvarjoakaan tuskin enää tarvitsee. Snif.

Last Friday I had a harvest day at my small garden plot. Mostly it was about throwing away dead flowers but I also gathered a small bunch of herbs for the winter. The weather has turned so much chillier that I suppose I could have carried our garden furniture to storage as well. Sigh. 

Tyyliä määrittämässä, osa 1 | Defining My Style, part 1

Vaatekaapin siivouksen (postaukset täällä ja täällä) ja A Minimalistin defining your style -postauksen innoittamana aloin miettiä tarkemmin, mitkä asiat pukeutumisessa oikeastaan ovat sitä kuuluisaa minua. Aloin koota Pinterestiin pukeutumiseen liittyviä inspiraatiokuvia, jotka syystä tai toisesta puhuttelivat minua. Tässä alkuvaiheessa tärkeintä oli luottaa mutufiilikseen eikä analysoida vielä sen tarkemmin. Sitten kun tuntui, että saturaatiopiste on saavutettu, oli analysoinnin aika.

Ensimmäiseksi etsin inspiraatiokuvista toistuvat elementit.

 Helpointa oli löytää toistuvat värit, kuviot ja tietynlaiset vaatekappaleet. Näitä olivat

- raidat, pilkut ja maastokuosi
- harmaa, keltainen, oliivinvihreä, musta, tummansininen
- vaikutteet armeijatyylistä
- parkatakit, pillifarkut, suuret neuleet, mekot, shortsit
- tennarit, ballerinat, buutsit

Vaikeampaa oli etsiä kuvista "pintaa syvempiä" juttuja, eli esimerkiksi materiaaleja, yhdistelmiä ja tunnelmia, mutta niitäkin alkoi löytyä kun vähän vaivasi laiskoja aivojaan:

 - kontrastit (esim. ylläolevassa kuvassa raskaat saappaat hempeän mekon kanssa, rennot tennarit särmän jakun kaverina, iso yläosa ja tiukka alaosa, you name it)
- rentous ja vaatteiden mukavuus
- käytännöllisyys
- kerroksellisuus
- kuosien käyttö mausteena (esim. leopardiballerinat muuten yksivärisen asun kanssa)

Näillä pääsee jo aika pitkälle, mutta seuraavaksi olisi tarkoitus onnistua laatimaan näistä inspiraatiokuvista kuuden kuvan moodboard, joka tiivistää sen kaikkein olennaisimman omasta tyylistäni.

Näistä kuvista löytyy kerroksellisuutta, muhkeita yläosia, kuvioita, matalia kenkiä ja sääret esiin tuovia alaosia, mikä oli itselleni ihan uusi havainto mutta täysin järkeenkäyvä sellainen, kun tarkemmin miettii. Yleiskuva on rento ja hyvin epämuodollinen, ehkä jopa vähän teinimäinen (voi ei :D). Mutta nähtävästi en ole aikuisesti pukeutuvaa sorttia, se on vaan myönnettävä. Jakut ja kynähameet kannattaa siis suosiolla unohtaa.

Päätin, että seuraava tyylinmäärityksen vaihe on etsiä vaatekaapistani ne itselleni ominaisimmat vaatekappaleet, joiden pitäisi kaiken järjen mukaan nyt siis olla jotain samantapaista kuin tässä postauksessa on tullut esiin. Samalla voisi katsoa, olisiko inspiraatiotaulusta ollut siinäkin mielessä hyötyä, että vanhoista vaatteista löytyisi uusia yhdistelmiä joita ei ole tullut ennen ajatelleeksi. Myös kaapin täydentämistarpeet on helppo tarkistaa samalla.

Mikään ostoslista tai "heitä kaikki vanhat pois ja osta tällaisia tilalle" -tyyppinen juttuhan tämä ei missään nimessä ole, vaan tarkoitus on nimenomaan ehkäistä hutiostoksia ja vaatekriisejä vahvistamalla omaa näkemystä tyylistään. Seuraavan kerran kun menen vaatekauppaan, tajuan ehkä ostaa mieluummin sen kauniisti laskeutuvan harmaan t-paidan kuin flamingonpunaisen sifonkipaidan röyhelökauluksilla jota kuvittelen käyttäväni...no, en edes pysty kuvittelemaan missä sellaista voisi käyttää.

Kaikki kuvat ovat Pinterestin Style Inspiration-taulultani, sieltä löytyvät myös kuvien alkuperäislähteet. / All the pictures are from my Pinterest board Style Inspiration. 

After cleaning up my clothes closet (posts about it here and here ) I was inspired to make myself clear what my style really is. There is a great series about defining your style in here. I decided to wander off my own direction a little, though, but the basics are the same. I gathered an inspiration board to Pinterest (the one linked above) and pinned everything that felt good without analysing it further yet. After reaching a saturation point I analysed the pictures more thoroughly and found the repeating elements that define my likings. Those were stripes, dots and camo-pattern. Colours gray, yellow (mustard), navy blue, olive, black. Skinny jeans, parka jackets, huge sweaters, Chuck Taylors, ballerinas and boots. Then I tried to find something more abstract and found layers, contrasts (like girly dress with heavy boots or sharp blazer with chucks), comfortable things and bottoms that bring out your legs. I think it was really inspiring to do this and get more confidence about my style. Next time I go shopping I know better than to buy a flamingo-red chiffon blouse with ruffles in it. 

Kahvilla Joensuussa: Hyve & Pahe | Coffee in Joensuu

Maanantaiaamuna olin liikkeellä epätavallisen aikaisin. Syksyltä hajahtavassa viimassa alkoi tehdä kummasti mieli lämmintä juomista, joten päädyin aamuteelle Hyveeseen & Paheeseen. Aamutuimaan kahvilassa oli vielä kovasti hiljaista, joten oli hyvä tilaisuus kerrankin napata muutama kuva ilman ihmetteleviä/kauhuissaan väisteleviä ihmisiä.

Hyve& Pahe toimii niin, että alakerrasta saa suolaisia ja ennen kaikkea makeita (suklaa)herkkuja ja yläkerrassa on lounasaikaan tarjolla kaikkea terveellistä, kuten wokkia, keittoa ja salaattibuffa. Wokkia voin suositella vilpittömästi, sen ainesosat saa valita itse, annos on iso, se on HYVÄÄ (tätä ei voi painottaa tarpeeksi) ja kohtuullisen hintaista.

Hyve & Pahe on kaupunkihistoriallisestikin kiinnostava paikka, sillä se sijaitsee vanhan elokuvateatteri Tapion tiloissa. Tapio on toiminut Joensuussa vuodesta 1927 ja rakennus lienee siis suunnilleen samalta aikakaudelta. Tuon ajan tyyli näkyy erityisesti vanhan Tapion ulko-ovissa (alin kuva), jotka ovat todella kauniit mutta joita harvoin pääsee näin esteettömästi ihailemaan. (Toisin sanoen kannattaa käydä kahvilla varhain aamulla kun liikkeellä ei ole muita.) Kun uusi elokuvakeskus rakennettiin vanhan Tapion viereen vuonna 2005, vanha ja uusi osa yhdistettiin.  Vanha teatterisali (nykyinen Tapion sali 2) on edelleen siis käytössä, ja sen parvelle on käynti kahvilan yläkerrasta.

Suosittelen Hyvettä ja Pahetta sellaisille Joensuun kävijöille, joille kaupungin paikat eivät ennestään ole tuttuja ja jotka etsivät hyvää kahvi- tai lounaspaikkaa. Suosittelen sitä myös niille joensuulaisille, jotka eivät siellä ole ennen käyneet. Ja niille, jotka siellä ovat käyneet, sanon good job mutta jos ette ole vilkuilleet itse rakennusta sillä silmällä niin tehkää se, saatatte huomata että se on aika kaunis vaikkei siihen ole tullut kiinnitettyä ennen huomiota.

Hyve & Pahe is one of my favorite cafés in Joensuu. It is situated in an old movie theatre right next to the new movie theatre complex. The name literally translates to "Virtue & Vice" and it refers to the chocolate cakes and other delicious pastries you can have downstairs and  the healthy salad bar, wok and lunch soup served upstairs. (The wok is delicious and affordable, I can warmly recommend it!)  You can find the café in the very center of Joensuu, at the pedestrians only -area. The address is Kauppakatu 27. 

Kupista asiaa | Much Ado About a Cup

Suloisessa Cosy Home -blogissa oli puhetta tee- ja kahvikupeista ja kommenttiboksissa olikin monta erilaista mielipidettä siitä, millainen on paras kuppi teen ja kahvin nauttimiseen. Siitä tuli mieleen, että onpas itsellänikin yksi muki jonka kuvat ovat odotelleet esille pääsyään jo toukokuusta(!) saakka.

Olen koettanut pitää astiahankinnat hyvin minimaalisina, koska meiltä oikeastaan löytyy jo kaikki tarpeellinen eikä mitään näin ollen pysty perustelemaan sillä että kun mie tarviin. Tämän mukihairahduksen sallin itselleni, koska a) sen värit sopivat visiooni astiakaapista jonka värimaailma on valko-sini-musta, b) se löytyi Kontista (kierrätystä) eurolla (halpa) ja c) koska sen kuvio aiheutti ihana-reaktion heti ensisilmäyksellä. Mitään ihankivoja ei meidän astiakaappiin nimittäin tule. Yksi pieni vika siinä tosin on: sen kapea ja korkea malli ei ole itselleni se kaikkein mieleisin. Tykkään että teemukit ovat kohtalaisen laakeita (sellaisia kuin vaikka nämä), että kiehuvan kuuma tee jäähtyisi juomakelpoiseksi nopeammin kuin puolessa tunnissa.

Mikä hupaisinta, huomasin jossain vaiheessa kesällä, että anoppilassa on samaisella kuviolla varustettuja pikkukulhoja. Söpöjä kun mitkä!

I bought this mug from Red Cross recycling center in May and it's been waiting to be introduced here ever since. I have tried to cut down all dish purchases because we really don't need any more dishes in our household but I gave myself the permission to get this one because a) it's recycled b) it was cheap and c) it fits our other dishes (I have tried to keep a white-blue-black colour line in our kitchen cabinet).  Funny thing is, I had never seen this print before but after buying this mug I soon found out that my mother-in-law has the cutest little bowls with the very same image in them. 

Ihana koti: toverit L&A | A Wonderful Home of L&A

Viime syksynä esittelin täällä toverien T&J kotia, nyt olisi vuorossa seuraava kaverikoti! Ihanat kamut L&A ovat muuttamassa pois (snif), joten nyt jos koskaan on ajankohtaista saada langoille kuvat jotka otin jo kesäkuussa.

Näitä ihania House of Rymin kuppeja on pakko ihastella joka käyntikerralla.

Tästä voisin olla melkein kade: kirjahylly keittiössä! Tosin en osaa päättää kumpi on hienompi juttu, kirjahylly siinä missä pitäisi olla tiskikone, vai se että siinä kolossa oikeasti on se tiskikone.

Tästä toverikodista tykkään kun se on niin värikäs ja kodikas ja L jaksaa aina tuunailla kaikkea jännää. Tuo valkoinen rottinkituoli toiseksi alimmassa kuvassa löydettiin Kontista ja se oli silloin melko karussa kunnossa, mutta niin vain toveri sai sen näyttämään kuin uudelta (ainakin melkein). Sitäkin voisin himoita itselleni jos olisi paikka mihin laittaa. (Tästä kodistahan on peräisin se nahkanojatuoli, joka tässä postauksessa nähtiin.)

This is the home of my awesome friends L&A who are soon moving to another town. I thought it's about time to share these pictures that I took already in June! I like the way this home is so colourful and cosy with grandma-furniture (hooray for rocking chair!) and second-hand findings (like that white wicker chair that wasn't white when we found it ;)). 

Kirkasta vihreyttä syksyn keskellä | Bright Green in the Middle of Autumn

Tällaiset maisemat löytyi eilen ihan kotinurkilta! Uskomatonta, että olen asunut Joensuussa seitsemän vuotta (ja lähiseutuvilla koko ikäni), enkä ollut koskaan ennen käynyt Kukkosensaaressa. Eiliseksi oli suunniteltu syksyistä retkeä johonkin, mutta ei oltu ihan varmoja että Kolille vai minne. Muistin lukeneeni Eijan blogista joskus maininnan Kukkosensaaren ulkoilualueesta ja tein vähän googlettelua, jonka tuloksena päätettiin skipata moneen kertaan nähty Koli ja suunnata kohti Kuhasaloa. (Olen tulkinnut tämän kaksinimisyyden niin, että alue on virallisesti nimeltään Kuhasalo, mutta tuttavallisempi 'kansannimi' joka kuitenkin lukee myös opastaulussa, on Kukkosensaari.)

Paikka sijaitsee Joensuun Penttilän laitamilla, vain kolmen kilometrin päässä keskustasta. Ja miten kaunista siellä oli! Ihania neulasten peittämiä polkuja, kuusikkoa, lehtoja, JÄRVI (toiseksi paras juttu meren jälkeen), nuotiopaikkoja, lintuja ja oravia. Kaksi tuntia kului sutjakasti kun tassuteltiin koko alue melkotavalla läpikotaisin (aikaa olisi mennyt ehkä vähän vähemmän, mutta meitsi oli vähän väliä kontallaan hotailemassa jotain käpyjä*). Asiaankuuluvasti oli eväät mukana ja ne nautittiin järvimaisemaa katsellen.

Alueella oli myös muita ulkoilijoita, ja oli tosi kiva nähdä vaihtareita oikein ruudullisen piknik-viltin kanssa rantakalliolla evästelemässä. (Miten VAIHTARITKIN olivat löytäneet sinne, kun minä en?!) Mutta jos teitä on siellä ruudun takana joku muukin joensuulainen joka ei ole koskaan käynyt Kukkosensaaressa, niin MENE SINNE. Eijalle kiitos että olet joskus maininnut paikan, en nyt löytänyt sitä postausta jossa se olisi mahdollisesti tapahtunut mutta olen varma että se olit sinä. :D

 *Huomasin tämän olevan toistuva ilmiö. Konttailin ympäriinsä myös viime vuoden syksyretkellä.

We made an autumn trip to a very close destination: we found this beautiful recreational area just outside our hometown and I had never known of its existence! (And I've been living around here more or less my whole life.) The place was so diverse with both light groves and darker patches of fir trees and a LAKE (they are the next best thing after a sea). We saw birds and squirrels and people having picnic and grilling hot dogs on an open fire. It's an absolutely gorgeous place and I'm really happy that we finally found it.