Terveisiä maalta, osa 3 | Hi from the Country, part 3

Viime aikoina täällä maaseudun rauhassa on ollut havaittavissa erään aavistuksenomaisesti ressaantuneen graduntekijän napsahduksia. Niitä on aiheuttaneet muun muassa mielenosoituksellisesti sisään pissivät kissat (ihania tyyppejä), jäisen rehupaalin aiheuttama venähdyksenomainen tuntemus selkälihaksessa ja pieniä vihreitä miehiä haukkuva koira (onneksi se ei tee sitä usein). Ja minähän siis kuvittelin, että mulla on huushollinhoidollisten toimenpiteiden ja kirjoittamisen lisäksi aikaa puuhailla jos jonkinlaisia projekteja täällä ollessani. Voitte arvata kahdesti, että onko ollut aikaa. 

Deadline lähestyy ja sivuja ja asiaa puuttuu vielä valtavasti. Editoidakin pitäis keritä. Naps naps vaan. 

Mutta on täällä puuhattu muutakin kuin napsahdeltu.

Ainakin ihmetelty hirmuista urpiaisten määrää ruokintalaudalla. (Tässä kuvassa niitä ei edes ole kovin paljon.)

Juotu teetä keltaisesta mukista, joka minusta lapsena oli tosi ruma ja ankea mutta joka on nyt just hieno. 

Pukeuduttu äärimmäistä tyylitajua osoittaen. 

Kirjoitettu gradua kissan kanssa.

Ja koettu kipeästi kameran vajavaisuudet. Ei tallentunut tämänaamuinen koivujen upea kimallus...

...eikä onnistunut sisääntuotujen oksien viherryksen kuvaaminenkaan. Tai siis viherryshän tuosta kyllä erottuu, mutta tarkennuksesta ei sit tarvinnut unelmoidakaan.

Ei oo tehty makro- eikä kaukokuvaukseen tuo miun vehje. Just semmoiselta kivalta etäisyydeltä kun ottaa ne kuvansa (mielellään noin 1-3 metrin päästä) niin tulee just hyvä. Voi elämä, täähän on niin kuin eläis kertakäyttöfilmikameran kanssa (paitsi että jälki ei oo läheskään yhtä nostalgisen ja hauskan näköistä). Totesin, että pitäis jaksaa alkaa taas etsiskelemään miun tarpeisiin ja budjettiin sopivaa kameraa, kun lupasin sen itselleni sitten kunhan gradu on valmis. Vähän jos ottaisin varaslähtöä niin voisin ostaa sen ennen huhtikuista Englannin reissua. Hihi. 

Isäntä tulee onneks taas tänään ottamaan vastaan eläinten huomionosoitukset niin mie saan vähän huokaista. Ja tulee tehtyä taas kunnon ruokaa! Terveisin söin eilen puolukkapuuroa ja tänään kaurapuuroa, kun en muutakaan oo viitsinyt ruveta väsäämään. Maalaisidyllistä terve. 

I've been a bit stressed out lately. Staying on the countryside is not such an idyll, after all. (I should know, I lived here the first 15 years of my life.) But luckily I've had some nice moments, too, like drinking morning tea and watching redpolls from the kitchen window. I also felt most keenly the limitations of my current camera. It failed to capture the beautiful glistening on the birch trees this morning, as well as focusing on a small, green leaf on a branch I brought inside last week. I promised myself a new camera when I'm finished with my thesis, so I think it would be about time to start searching for the right one for my needs. It would be nice to have a good camera with me when I go to England in April.