Nelisen päivää talonvahtikeikkaa on takana, noin neljätoista vielä edessä. Tähän aikaväliin on jo ehtinyt mahtua niin monenlaista sääilmiötä että en osaa edes arvailla miltä kahden viikon päästä näyttää. On satanut lunta, räntää ja pieniä mummoja, ollut kolme astetta lämmintä ja kaksikymmentäkolme astetta pakkasta, tuullut niin että tukka lähtee ja paistanut niin kirkkaasti että silmät putoaa päästä. Mutta en valita, vaihtelu virkistää!
Graduhommia on tullut tehtyä tunnollisesti. Voin kertoa että enää kirjat ei ole noin siisteissä pinoissa.
Karvatossun kanssa on käyty tekemässä postinhakureissuja. Tänään tehtiin vähän pitempi lenkki kun viikonlopun lehti pitää hakea kylältä asti, mutta koira ei ainakaan ollut pahoillaan.
Kissakerä.
Keväisen sininen taivas. Teki mieli kuunnella Ultramariinia, koska kevät ja Ultramariini vaan kuuluvat yhteen.
Joka kerta pitää nauraa sille, miten hölmöltä tuo karvahousu näyttää juostessaan.
Onhan täällä ihan kivannäköistä.
Tähän mennessä ei ole vielä ehtinyt tulla erityisen mökkihöperöitynyt olo, kun torstaina lapsuudentoveri naapurista tuli käymään ja rupateltiin useampi tunti niitä näitä. Edellisestä kerrasta olikin jo ihan liian pitkä aika! Isäntä puolestaan tuli eilen, joten eipä tässä tarvitse ainakaan vielä yksinäisyydestä kärsiä. Ja kyllä nuo kissat ja koira pitää huolen siitä, että seuraa on silloinkin kun sitä ei välttämättä kaipaisi (eli syliin tungetaan just silloin kun yritän kirjoittaa). Katsellaan sitten ensi viikolla mikä on höperöitymisen ja graduahdistuksen määrä. Noin puolitoista viikkoa aikaa deadlineen, augh.
After four days of house sitting I'm not completely cabin crazy yet. The ever-changing weather as well as the animals have made sure that it's never boring around here. Also I've had visitors so I don't feel lonely. Today the weather has been absolutely gorgeous (see the last picture).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti