Ihmevoide: Weleda Skin Food | Wonder Cream

Luonnollistamisprosessi jatkuu!

Minullahan on (toisinaan kauhistuttavan) kuiva, atooppinen ihoparka joka vaatii rasvaamista varsinkin talvisaikaan ihan yltiöpäisiä määriä. Pahin ongelma on kädet, jotka hajoaa heti kun elokuu vaihtuu syyskuuksi.

Sitä joutuu toisin sanoen käyttämään jos jonkinlaista tököttiä ja mömmöä että iho pysyisi edes jonkinlaisessa kuosissa, ja tämä pätee ihan päänahkasta kantapäihin. Tästä kaikialle ulottuvasta rasvaamisen tarpeesta seuraa tietysti hirvittävä purkkien ja purtiloiden paljous yöpöydän laatikossa, vessan ja kylppärin kaapeissa, käsilaukuissa ja vähän joka paikassa.

Luonnonkosmetiikasta löysin onneksi tänä talvena ihmeaineen, joka toimii ainakin käsivoiteena, jalkavoiteena ja silmänympärysvoiteena! Tuo ihmeaine on kovasti kehuttu Weledan Skin Food, josta HaLo -blogin Hannamari ainakin on kirjoittanut ylistävästi. 

Ostin tuubin tammikuussa ja olen nyt testaillut sitä koko purtilon verran. Koostumukseltaan Skin Food on paksua tahnaa. Imeytyminen kestää hyvän aikaa, mutta sitä nyt sopii näin tujulta rasvalta odottaakin. Skin Foodin ainesosista löytyy muun muassa auringonkukansiemenöljyä sekä keto-orvokki-, kamomilla- ja kehäkukkauutteita. Tuotekuvauksen mukaan voiteen tuoksussa on ainakin appelsiinia ja laventelia, mutta itse kuvailisin hajua lähinnä märäksi lampaaksi. Se onkin varmaan voiteen ainoa rehellinen miinuspuoli. 

Olen käyttänyt Skin Foodia käsirasvana, jalkarasvana, yleisrasvana, silmänympärysvoiteena, huulirasvana ja tehorasvauksena talven kuivattamalle naamalle. Kaikkiin tarkoituksiin se sopii melko tavalla mainiosti jos hidas imeytyminen ei haittaa. Sen takia sitä onkin tullut läträttyä eniten illalla ennen nukkumaanmenoa, kun ei enää aio lähteä paljain jaloin hiiviskelemään (liukastumisvaara rasvatuilla kantapäillä on hyvinkin todellinen) tai näpytellä tietokonetta (puuvillahanskoja suositellaan). 

Kasvojen superkosteutushoitona parin-kolmen illan kuureina Skin Food teki mainiota jälkeä. Kevyemmät kosteutusvoiteet ei oikein tahdo riittää talvipakkasilla näin kuivaan nassuun, vaan tammikuussa alkoi poskiin ja silmien alle ilmaantua Sahara-tason kuivuudesta kertovia pintajuonteita. Noin kolmena iltana putkeen kun laitoin pesun jälkeen Skin Foodia nassuun niin vot hävis ne juonteet! Mömmö on kyllä nimensä mukaista, sen suorastaan kuulee kun kuiva iho sanoo OMNOMNOM!

Käsivoiteena Skin Food ei ole sen parempi tai huonompi kuin moni muukaan tuote jota olen kokeillut, apteekkirasvat mukaan lukien. Miun kädet nyt vaan on niin epätoivoiset tapaukset että sellaista rasvaa ei ole keksittykään jolla ne saisi pysymään kunnossa. Päiväkäyttöön suosittelisin kyllä jotain kevyempää käsivoidetta joka imeytyy vähän nopeammin (ja sellainen on tarkoitus tässä lähiaikoina esitelläkin).

Niin ja huulirasvana se ei edes maistu pahalle! Ja koska se on luonnonkosmetiikkaa, sitä voi sutia huuliin huoletta eikä oo vaarallista vaikka vähän maisteliskin siinä samalla. 

Skin Foodin myötä purnukkapaljous vähenee ainakin tämän kolmikon verran. Käsivoide, jalkavoide ja silmänympärysvoide jäävät erillisinä (kemppari)tuotteina historiaan, mie pärjään tästä lähtien yhdellä tuubilla. 

I've been trying out Weleda Skin Food for all kinds of purposes from hand cream to lip balm and I can warmly recommend it to anyone with dry skin. Only minus for me is the smell the reminds me of a wet sheep. 


PS.Tämä postaus ei ole sponsoroitu. / This post is not sponsored.