Tämä viikko on ollut sellainen ihan tavallinen talviviikko. Jotenkin sitä on sopeutunut siihen ajatukseen että se on talvi ny, mutta että kyllä se kevät sieltä tulee sitten kun sen aika on. Päivät on menneet hirmu nopeasti, vaikka välillä meinaa vähän masentaa kun joka aamu herätessään tietää, että päivän missio on kirjoittaa. Mielellään paljon. Toisina päivinä ehkä sitten vähän vähemmän.
Sitäkin kirjoittamista jaksaa onneksi paremmin kun jakaa päivänsä niin, ettei kuvittelekaan istuvansa koko päivää tietokoneen ääressä. Oli kovasti huojentavaa jutella tämän kiirastulen jo läpikäyneen toverin kanssa ja kuulla, että gradupiirissäkin on sanottu että ei ole pakko istua koneen ääressä koko aikaa. Välillä voi puuhata jotain muuta. Ja minä kun aina kuvittelin vaan olevani laiska ja keskittymishäiriöinen!
Appelsiinit on ihania, muistin sen pitkästä aikaa.
Viime sunnuntaina syötiin hyvin äitin ansiosta. Laittoi mukaan hirvipaistia kun lähdin kotoa.
Jamie Oliverin ohjelmien vahtaamisesta olen oppinut, että syöminen on kivempaa kun ruoka näyttää nätiltä. Arkiruuan kanssa sen unohtaa hirmu helposti, kun ei vaan mukamas jaksa vaivautua vaan vetää vaan sen perunamuussin suoraan kattilasta. Mutta jos siihen viitsii heittää vaikka vähän ruohosipulia päälle niin vot näyttää heti paremmalta.
Keskiviikkona ehkä vähän murjotin ja valitin isännälle kun on harmaata ja ankeaa. Kannatti valittaa: sain kukkia! Näillä ei ole mitään tekemistä ystävänpäivän kanssa, meillä sitä ei vietetä.
Eilen toimitin taiteelliselle toverille maalauspohjia ja käytiin samalla vähän kävelemässä. Olipas kiva käydä ulkoilemassa ihan eri maisemissa kuin yleensä! Illalla käytiin isännän kanssa Kerubissa syömässä.
Tänä iltana mennään toverien luokse istumaan iltaa ja sitten keilaamaan. Tämähän alkaa oikeasti kuulostaa siltä että missä välissä minä muka mitään gradua kirjoitan. Mutta niissä väleissä, kun muun elämän kanssa on hiljaisempaa, ja hyvin sujuu.
Ja kohta sitä hiljaisuutta riittää, kun tiedossa on talonvahtikeikka maalla. Se tarkoittaa kissoja, koiraa, pimeitä öitä, kävelylenkkejä postilaatikolle ja mahdollisuutta näperrellä kaikenlaisia projekteja kirjoittamisen lomassa. Sitä odotellessa.
It's been just another winter week. Between writing my thesis and writing my thesis I have had the chance to live a little, too. I remembered that oranges are awesome. I learned from Jamie Oliver that food is better when it looks nice, too. We got some elk roast from my mom, yum! I got flowers from my boyfriend just because it was gray and depressing and he wanted to cheer me up. We went out for a walk with my friend. Tonight we're going bowling with a bunch of great comrades. I love my life.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti