Karvaista seuraa | Furry Company

Meitsi lähtee tänään melkein kolmeksi viikoksi sivistyksen ulottumattomiin. Onneksi siellä ei tarvitse olla yksin.

Kuva: Lare

Kuva: Lare

Pakko oli käyttää hyväksi tilaisuus postata kissakuvia. Niitä onkin tullut viljeltyä ihan liian vähän. Tosin uskallan veikata että seuraavien kolmen viikon sisällä tilanne saattaa muuttua.

I'm going to spend next three or so weeks on the country with our furry friends. Also, yay for cat pictures! I can almost guarantee that you're going to see some more of cat action in the near future.

Puutavaraa makkariin | Timber in the Bedroom

Meinasin laittaa otsikoksi englanniksi "More Wood in the Bedroom" mutta tajusin onneksi ajoissa kaksoismerkityksen ja muutin aikomuksiani. Höm. 

Mutta niin. Tänään ilmestyi makkariin vanhaa puuta kirjahyllyn kaveriksi. 

Isäntä askarteli joutohetkinään meille sängynpäädyn. Siinä ei kauan nokka tuhissut, eniten meni varmaan aikaa siihen kun meitsi arpoi kehyslaudan väriä. 

Kivasti hilseilevä maalipinta on lähtöisin isännän mummolan seinistä. Kuulemma kun vanha vuorilaudoitus purettiin remontin tieltä, puutavaraa ei heitetty pois vaan kaikki pantiin varastoon odottamaan tulevia tarpeita. Saatoin hykerrellä ja vähän ehkä taputtaa käsiänikin kun isäntä esitteli kännykästä kuvia löytämästään lautatavarasta. Tarina tavaran takana tekee siitä tunnetusti entistäkin arvokkaamman.

Vanhan maalin päälle on vedetty lakkakerros, ettei aamulla tarvii herätä maalihiutaleita hiuksissaan. Kehyslauta on käsitelty valkoisella puuvahalla, joka jättää pinnan elävämmän näköiseksi kuin jos sen olisi vain maalannut valkoiseksi. 

Tuo vanha keltainen maalipinta tosin vaatinee jotain seurakseen ettei se näytä ihan orvolta ja silmäänpistävältä makkarin muun värimaailman keskeltä. Ehkä keltasävyinen tyyny ja jotain muuta pientä, niin eiköhän se siitä. Ainakin omaan silmään se toisaalta sopii jollain tosi kieroutuneella tavalla tuon modernihkolta haiskahtavan tapetin ja farkun kanssa. Jännä. 

Boyfriend built us a headboard. The material is old wall boards from his grandma's house. I'm glad they never threw the old boards away when they renovated, since the old, weathered wood looks rather awesome in it's new use. I like when things have a story behind them. But now I just need to find some ways to install some more yellow into our bedroom so that the headboard doesn't stick out as much as it does now. 

Kohti luonnollisempaa: hiukset

Näitä uudenvuodenlupaukseen liittyviä postauksia oli silloin vuodenvaihteen aikoihin jo useampi suunnitteilla, mutta sitten ne kuitenkin jäi tuonne luonnoskansioon lojumaan keskeneräisinä pidemmäksi aikaa. Nyt päätin kuitenkin tormistautua ja ottaa aiheen pitkästä aikaa puheeksi.

Luonnollistamisjutut aloitin oikeastaan hiuksista. Lopetin hiusteni värjäämisen kaksi vuotta sitten ja vuoden verran on tukka ollut kokonaan omaa väriä, viimeiset värjätyt latvat napsittiin pois tammikuussa 2012 ennen kuin lähdin Tanskaan. Aikaisemmin on päässäni ollut niin punaista kuin violettiakin ja tuleehan sitä värikkyyttä toisinaan vähän ikävä, mutta kyllä hiusvärittömyydessä on niin paljon etuja että ei voi kuin olla tyytyväinen värjäämättömään päähänsä.

2010 ja 2012

Ensinnäkin rahaa säästyy ihan älyttömästi: värjätyn tukkani kanssa kävin 2-3 kuukauden välein kampaajalla, ja monivärivärjäys teki lähes aina 80-100 euron loven lompakkoon. Näin jälkikäteen sitä miettii, että miten ihmeessä siihen oli edes varaa?! No, nyt on kampaajakäyntejä ollut noin kerran puolessa vuodessa ja hintakin jää jonnekin 25-30 euron pintaan. Toisekseen, hiukset ovat paljon paremmassa kunnossa eikä hoitoaineen käyttämättä jättäminenkään ole kriisin paikka. Kolmannekseen, enää ei tarvitse pelätä jokaisella värjäyskerralla että entä jos nyt tuleekin jokin allerginen reaktio, vaikka niitä ei aiemmin ole tullutkaan. Eikä tarvitse ajatella kauhulla sitä myrkkyjen määrää joka päänahkaan imeytyy.

Aloe Vera shampoo ja hoitoaine. Kuvat: Urtekram

Ensimmäiset ostamani luonnonkosmetiikkatuotteet olivat varmaan Urtekramin Aloe Vera -shampoo ja -hoitoaine. En pysty kyllä enää muistamaan että miksi päädyin juuri näihin; ehkä siksi että ne olivat helposti marketin hyllyltä saatavissa ja niillä oli EcoCert -sertifikaatti, toisin sanoen kynnys hankkimiseen oli matala, varsinkin kun hintaakaan ei ollut juuri enempää kuin tavallisella shampoolla. Muistelisin ostaneeni nämä tuotteet samaan aikaan kun lopetin tukkani värjäämisen, tarkoituksena ehkä käyttää niitä lähinnä kesämökillä mutta sitten ne jäivät ihan jokapäiväiseen käyttöön. 

Luomu- ja luonnonpesuaineille tuntuu olevan ominaista aavistuksen mäntysuopainen tuoksu, ja mäntysuopa tästäkin shampoosta tuli ensimmäisenä mieleen, mutta itseäni se ei ole suuremmin haitannut. Muuten jälki on yhtä puhdasta ja pehmeää kuin millä tahansa kemppariaineillakin.

Urtekrameista siirryin noin vuosi sitten  Lushin kuivalle ja hilseilevälle päänahalle tarkoitettuun Soak and Float -palashampooseen. Se on riittoisaa (ensimmäinen ostamani pala on tosiaan kestänyt jo vuoden), luonnon ainesosista valmistettua ja se oikeasti toimii! Tukka on paremmassa kunnossa kuin aikoihin ja päänahkakin on asettunut merkittävästi. Plussana tulee se, että näitä shampoopaloja (tai palashampoita) ei pakata muoviin! Jee! 

Kuva: Lush 

Soak and Floatissa on vahva tervainen haju jonka ansiosta koko kylppäri leuhkaa tervalle, jos ei saippuaa sulje johonkin tiiviiseen rasiaan (kuivana tietysti, ettei se pääse homehtumaan). Hiuksiinkin haju tarttuu mutta hyvin mietona, ja se häviää nopeasti. Jos ei halua haista pienelle partiopojalle, niin sitten ei ehkä kannata hankkia juuri tätä shampoota.

Lushin valikoimissa on paljon muitakin palashampoita ja kaikkea muuta jännää sälää. Mitään ei ole testattu eläimillä, osa tuotteista tulee tosiaan ilman turhia muovipakkauksia ja ainekset ovat luonnollista alkuperää. Helsingissä käsittääkseni on Lushin liike, mutta itse aion käydä tulevalla Englannin reissulla ostamassa varastoon parit shampoopalat, siellä kun nuo tuotteet ovat jonkin verran - jopa merkittävästi - edullisempia kuin täällä Suomessa. Verratkaa vaikka nettikauppojen hintoja! (Lush Suomi ja Lush UK)

Mutta että tämmöistä tukka-asiaa. Katsellaan, milloin saan aikaiseksi ruveta tönkimään meikkipussiani samanlaisen postauksen tiimoilta.


I made a new year's resolution of using less chemicals and more natural beauty products. I quit dying my hair two years ago (spring 2011) and I have been very happy about that decision. The pictures above are me in 2010 and in 2012, the latter picture being me with my natural hair colour. I have been using Urtekram and Lush -shampoos to wash my hair. Both are of natural ingredients and are not tested with animals. 

Tämä postaus ei ole sponsoroitu ja olen nostanut mainitut tuotemerkit esille vain siksi, että itselläni on niistä kokemusta. / This post is not sponsored. I have mentioned these products only because I have personal experience of using them. 

Ihan tavallinen talviviikko | Just Another Winter Week

Tämä viikko on ollut sellainen ihan tavallinen talviviikko. Jotenkin sitä on sopeutunut siihen ajatukseen että se on talvi ny, mutta että kyllä se kevät sieltä tulee sitten kun sen aika on. Päivät on menneet hirmu nopeasti, vaikka välillä meinaa vähän masentaa kun joka aamu herätessään tietää, että päivän missio on kirjoittaa. Mielellään paljon. Toisina päivinä ehkä sitten vähän vähemmän.

Sitäkin kirjoittamista jaksaa onneksi paremmin kun jakaa päivänsä niin, ettei kuvittelekaan istuvansa koko päivää tietokoneen ääressä. Oli kovasti huojentavaa jutella tämän kiirastulen jo läpikäyneen toverin kanssa ja kuulla, että gradupiirissäkin on sanottu että ei ole pakko istua koneen ääressä koko aikaa. Välillä voi puuhata jotain muuta. Ja minä kun aina kuvittelin vaan olevani laiska ja keskittymishäiriöinen! 

Appelsiinit on ihania, muistin sen pitkästä aikaa. 

Viime sunnuntaina syötiin hyvin äitin ansiosta. Laittoi mukaan hirvipaistia kun lähdin kotoa.

Jamie Oliverin ohjelmien vahtaamisesta olen oppinut, että syöminen on kivempaa kun ruoka näyttää nätiltä. Arkiruuan kanssa sen unohtaa hirmu helposti, kun ei vaan mukamas jaksa vaivautua vaan vetää vaan sen perunamuussin suoraan kattilasta. Mutta jos siihen viitsii heittää vaikka vähän ruohosipulia päälle niin vot näyttää heti paremmalta.

Keskiviikkona ehkä vähän murjotin ja valitin isännälle kun on harmaata ja ankeaa. Kannatti valittaa: sain kukkia! Näillä ei ole mitään tekemistä ystävänpäivän kanssa, meillä sitä ei vietetä. 

Eilen toimitin taiteelliselle toverille maalauspohjia ja käytiin samalla vähän kävelemässä. Olipas kiva käydä ulkoilemassa ihan eri maisemissa kuin yleensä! Illalla käytiin isännän kanssa Kerubissa syömässä. 

Tänä iltana mennään toverien luokse istumaan iltaa ja sitten keilaamaan. Tämähän alkaa oikeasti kuulostaa siltä että missä välissä minä muka mitään gradua kirjoitan. Mutta niissä väleissä, kun muun elämän kanssa on hiljaisempaa, ja hyvin sujuu. 

Ja kohta sitä hiljaisuutta riittää, kun tiedossa on talonvahtikeikka maalla. Se tarkoittaa kissoja, koiraa, pimeitä öitä, kävelylenkkejä postilaatikolle ja mahdollisuutta näperrellä kaikenlaisia projekteja kirjoittamisen lomassa.   Sitä odotellessa. 

It's been just another winter week. Between writing my thesis and writing my thesis I have had the chance to live a little, too. I remembered that oranges are awesome. I learned from Jamie Oliver that food is better when it looks nice, too. We got some elk roast from my mom, yum! I got flowers from my boyfriend just because it was gray and depressing and he wanted to cheer me up. We went out for a walk with my friend. Tonight we're going bowling with a bunch of great comrades. I love my life. 

Psykedeliaa | Psychedelia of Sorts

Viimeksi maalla käydessä niittasin kasaan pienen muistivihkon olkalaukussa kuljetettavaksi. Tässä iltana muutamana piirrustelin siihen jokseen psykedeeliseltä haiskahtavat kannet. 

Maalaamiseen käytin Laren guasseja, jotka tekee kivan mattapinnan. Piirroksen lähtökohtana oli se, että kynä paperiin ja sitten viivoja sinne sun tänne ilman mitään suunnitelmaa ja katsotaan mitä tapahtuu.

Näitä voisi tehdä enemmänkin, oli kivaa.

DIY: Pullalautasta pukkaa | Cake Tray

Eilen vilautin metallilautasten kulmaa (voiko pyöreistä lautasista sanoa niin?) ja kerroin että niihin liittyen oli idea. Se idea ei ollut mikään maailman omaperäisin, koska siitä on erilaisia versioita netti pullollaan. (Esim. Pinterest.) Oman innoitukseni sain kuitenkin kun näin Carlsonilla Aarikan Ruustinna -tarjoiluvadin, jossa oli yhdistetty metallinen vatiosa ja puinen (kynttilän)jalka. Katsoin hintalappua ja totesin että juu, mie taidan lähteä kirppikselle metsästämään osia omaan vatiini. Muistin nimittäin, että porukoilla on pyörinyt vuosikausia vanhat puiset kynttilänjalat jotka ei juuri koskaan ole olleet käytössä ja jotka voisivat olla tähän tarkoitukseen onnen omiaan. 

Tarvitaan siis metallinen tarjoilulautanen, puinen kynttilänjalka ja metallin ja puun liimaamiseen sopivaa liimaa, eipä paljon muuta. Ehkä viivotin ja kynä että voi vähän sihtailla lautasen keskikohtaa jos sellaisesta tykkää. 

And BOOM. Cake stand. 

Pienemmälle lautaselle olisi toiminut paremmin vähän matalampi jalka, mutta en kyllä uneksinutkaan että olisin alkanut noita kynttilänjalkoja jollain sahalla nyrsimään, niin että saavat nyt sitten olla saman korkuiset. 

 Leivoin muuten eilen pullaakin kirjoittamisen lomassa. (62 sivua, kiitos kysymästä.)

Eikö olekin ärsyttävää?


I saw this Ruustinna by Aarikka cake stand a while ago in a department store and after checking out the price tag I decided to head out for flea markets to find parts for a cake stand of my own. That's what those metallic trays that I showed you yesterday were for. I remembered we had a pair of old wooden candle holders back at my parent's place and they were a perfect match with the trays. Just glue the pieces together and BOOM. Cake stand. 

Also, I baked some cinnamon rolls and my thesis is doing good. How annoying is that?  

Jännää tavaraa | Cool Stuff is Cool

Olen viime aikoina opetellut sitä filosofiaa, että kaikkea kivaa kamaa ei tarvitse haluta omaksi. Niitä voi ihastella hetken ja sitten jatkaa matkaa. Ja tämä pätee siis paitsi kirpparilla, myös muuten. Esimerkiksi kaikkea kivaa Pinterestissä näkemäänsä ei välttämättä tarvitse oitispaikalla alkaa kadehtimaan että mieki halluuunnn! 

Viime viikon kirppisreissulla kamera oli kerrankin mukana joten sain myös kuvia muutamista kivoista ja jännistä asioista jotka jotenkin puhutteli miun rumuudentajua. Nämä on kaikki ehkä sitä "jos olisi oma kahvila" -osastoa. (Lueskelin muuten kuriositeetin vuoksi netistä, että mitä kaikkea kahvilan perustamiseen vaaditaan. Oli melkoinen reality check kaikkine lupahakemuksineen joita oli miljoonittain. Mutta ainahan voi haaveilla.)

Vanha radionkäppänä. Visuaalisesti niin hieno että voihan jehna. Vähän niin kuin vanha Volvo, täydellisen kantikas. 

 Tämä kuun möllykkä heilahti kirkkaasti Niin ruma, että se on jo kiva -osastolle. Normaaliin rivariasuntoon normaalin tavaran keskelle en tätä heittäisi, mutta kaiken muun ruman ja kummallisen keskellä tää olis just hieno. Tässäkin muuten nähdään taas se, että kirppiksellä pitää osata katsoa oikeista paikoista (sieltä kasan alta) ja toisekseen osata visualisoida se esine johonkin muuhun kontekstiin kuin siihen mistä se on löytynyt. Sillä tavalla niitä aarteita löytyy. Tämäkin nökötti tuollaisessa korinkuppanassa jokseenkin karmivan irtokynsirasian vieressä. 

Tämä ruori oli jo vähän vintagempaa osastoa mutta miettikää nyt jonnekkin kahvilan seinälle! How cool would that be. Toisaalta, jos oma asumus olisi vähän toisen henkinen niin kyllähän tämän omallekin seinälleen ottaisi. (Veikkaan, että kunhan joskus asun omakotitalossa, minua harmittaa ihan sikana että olen jättänyt kaikki nämä hämärät jutut ostamatta.)

Ja näiden takia sinne kirppikselle piti alun perin lähteä: 

Sain tässä jokin aika sitten idean kun käytiin toverin kanssa Carlsonilla. Sitä neronleimausta varten piti löytää kirppikseltä metallisia tarjoiluvateja ja kerrankin kävi niin hyvä tuuri että löysin sitä mitä olin etsimässä. Bonuksena löytyi hopeanväriset helmet. 

Jos tässä vaikka lähipäivinä saisin aikaiseksi esitellä, mitä tuon loistavan ideani ja noiden metallivatien yhdistelmästä sitten syntyi. 

Lately I've been trying to execute the philosophy of not wanting to have everything cool I see for my own. This applies especially when thrifting, but also in any other occasion, like when browsing Pinterest. Last week I chanced to have my camera with me on a flea market so I photographed some cool stuff that I didn't have any intention of buying but I thought were cool. The last picture is why I went to the flea market in the first place: I needed some metallic plates or trays for an idea I had a while ago. Later on I will show you what I ended up doing with these trays.

Clipboard = keräilyalusta

Tiedättehän te ne sellaiset paperiklipsulla varustetut levyt joita jenkkileffoissa on aina läheteillä ja postimiehillä? Clipboard englanniksi. Ja minä kun olen yrittänyt löytää sellaisia mutta kun en vaan tiennyt oikeaa termiä suomeksi! Järki sanoi että no kirjoitusalustahan se on. No ei näköjään toimistotukuissa ainakaan, vaan kirjoitusalusta on se sellainen muovilätkäre joka laitetaan pöydälle. Höh. 

No sitten selvisi kun riittävän kauan etsiskelin, että se on keräilyalusta. Imagine that. Mutta kun googlen kuvahakuun laittaa hakusanaksi 'clipboard', tulokset on jotain ihan muuta kuin jos laittaa 'keräilyalusta'. Periaatteessa kyse on samasta esineestä, mutta käytännössä ne näyttää ihan erilaiselta, ja se on tässä tapauksessa tarkkaa. 

Clipboard. Kuvat FrontierPc ja QC Supply

Keräilyalusta. Kuvat Paperipalvelu, Verkkokauppa.com ja Proficient

Ymmärtänette varmaan? Clipboard = kiva, keräilyalusta = ruma. 

Olen törmäillyt clipboard-kuvaseiniin ja -asetelmiin Pinterestissä ja viimeksi A Beautiful Mess -blogissa. Ajatus puhuttelee koska a) se on jotenkin jäsennellympi ratkaisu kuin kaiken kivan lätkiminen magneeteilla jääkaapin oveen ja b) kuvat on helpommin vaihdettavissa ja kerrostettavissa kuin valokuvakehyksissä. Niin kuin vanhat kämpät -postauksista (osa 1 ja osa 2) saattoi huomata, olen jonkin verran kallellaan erilaisiin paperisäläkokoelmiin ja niitä olisi kiva toteuttaa edelleen mutta jotenkin hallitummassa ja hillitymmässä muodossa. Vähän niin kuin tähän malliin: 

Tee-se-itse-clipboardin mallia A Beautiful Mess-blogista.

Suunnitelmissa olisi siis oma versio asiasta, mutta voi olla että joudun turvautumaan tee-se-itse-ratkaisuun jos ei tarpeeksi kivan näköisiä keräilyalustoja löydy. Noita paperiklipsejä (oikealta nimeltään paperipuristimia, opin tänään) olisi ilmeisesti ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa ja varmaan jostain Clas Ohlsoniltakin löytyisi. Jos vaikka sit maalla askartelis taas.

(Mie huomaan suunnittelevani maalle kaikenlaista aktiviteettia siksi aikaa kun istun siellä talonvahtina, mutta totuushan tulee olemaan se, että mie kirjotan siinä vaiheessa gradua "all the work while crying" -tilassa enkä varmaan tee paljon muuta. Ainakaan askartele mitään kivaa. Höh.)

I would like to make myself a clipboard display, but for some reason the clipboards you get from Finland are all just damn ugly. I guess I'm going to have to make my own clipboards like they did in A Beautiful Mess. 

Ei ole kirjaa kansiin katsominen | Don't Judge A Book By It's Cover

Jokin aika sitten ostin kirppikseltä opuksen jonka suunnittelen pitäväni kotikirjastossani Kotiruoka-kirjan vieressä aika pitkään, mahdollisesti jopa lopun ikääni. 

Koska viherkasveilla on tapana kuukahtaa meikäläisen käsittelyssä alta aikayksikön, ostin kasvinhoito-oppaan joka kertoo riittävän yksinkertaisesti, mistä kiikastaa jos vehkaparka alkaa osoittaa pahoinvoinnin merkkejä. 

Kirjan alkuperäisistä kansista voidaan olla montaa mieltä. Jollain tapaa niissä on kivaa nostalgisuutta (kirja on muistaakseni 70- ja 80-lukujen taitteesta peräisin) ja retrohenkeä, mutta ei ne kuitenkaan ole NIIN rumat että ne olisi minun mittapuullani jo kivat. Ja koska päätin pitää kirjan sen elinkaaren loppuun saakka, ajattelin  että voisin yhtä hyvin tehdä siitä omia silmiäni miellyttävän. 

Joku ehkä tykkäsi enemmän alkuperäisestä, mutta itse tykkään kellastuneen sanomalehden ulkomuodosta huomattavasti enemmän. 

I bought this plant care guide from flea market a while ago and since I didn't like the covers too much, I decided to do a little makeover. I like the end result much more, even though I'm quite sure there is someone out there who prefers the original cover better. 

Hyvää syntymäpäivää Charles Dickens! | Happy Birthday mr. Dickens!

Tänä vuonna parasta kuukauden vaihtumisessa on se, että saan kääntää joululahjaksi saamastani Kate Beaton -kalenterista uuden sivun ja höhötellä ääneen.

Kuva: Kate Beatonin Hark! A Vagrant -kalenteri "There she blows!" vuodelle 2013.

Ja kun jo silloin kalenterin saatuani puhuin siitä, että voisi viettää erilaisia kirjallisia merkkipäiviä, niin tänään tuli mieleeni että tehdäänpäs nyt niin! Oli nimittän Charles Dickensin syntymäpäivä, Happy Birthday Mr. Dickens! Jos herra vielä eläisi, tänään olisi tullut täyteen 201 vuotta (jos laskin oikein humanistiaivoillani). 

Nämäkin kuvat Kate Beatonin kalenterista. Ettei nyt vaan tule väärinkäsityksiä.

Mitään järisyttäviä bileitä en Dickensin kunniaksi tähän hätään keksinyt, mutta kaivelin kuitenkin kirjahyllystä omistamani Dickensit ja selailin niitä ja etsin kivoja sitaatteja ja otin tietysti kuvia. (Yhtäkään niistä en siis vieläkään ole saanut aikaiseksi lukea, hömhöm.)

Kuten ulkomuodostakin voi ehkä päätellä, Great Expectations ja The Pickwick Papers on löytyneet aikanaan kirpparilta (Lieksasta, muistelisin). Oliver Twist on suomeksi ja sen kalastelin joskus suomalaisen alepokkarilaarista. (Hassu sana.)

Pakko rakastaa tätä kantta. 

Näin alkaa Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit.

Ei mulla muuta kuin että hyvää dickensinpäivää, lukekaa kirjoja! 

PS. Pakko myöntää, että Runebergin päivänä tein kyllä torttuja, mutta en lukenut yhtään Runebergin tuotantoa. 

I really enjoy my Kate Beaton -calendar which told me today that it is mr. Charles Dickens' 201st birthday. Or it would be, were he still among us. Anyway, to celebrate his birthday I took out my small collection of his works that I have in my bookshelf and decided to show them off a little. (And I have to confess I haven't read them yet. I'm going to fix that as soon as my thesis is done, though.) 

Siilin eleganssi | The Hedgehog

Muriel Barberyn Siilin eleganssi oli jossain vaiheessa jonkinmoinen puheenaihe kirjapiireissä. Itsekin luin sen, joskin kaikki sitä ennen lukemani hypetys meinasi taas aiheuttaa vastareaktion. Onneksi luin, sillä olihan se kaunis ja koskettava ja, no, filosofinen nyt paremman sanan puutteessa. 

Sitä en kuitenkaan tiennyt, että tästäkin teoksesta on tehty elokuva. Tänä aamuna meinasin vetäistä teen sieraimien kautta sisään kun huomasin päivän tv-ohjelmaa silmäillessäni, että illalla Teemalta tulisi mikäs muukaan kuin Siilin eleganssi. No perkules! Ei muuta kuin muistutusta telkkariin ja puhelimeen ja aivolohkoon etten ainakaan katsoisi mitään aivotonta juuri siihen aikaan. 

Pitkään aikaan en olekaan laittautunut eväineni telkkarin ääreen ihan varta vasten jonkun leffan tai ohjelman takia. (En ainakaan sen jälkeen, kun Downton Abbey jäi tauolle.) Pakko myöntää, että vähän oli huoli häntäluussa, että onkohan tämäkin filmatisointi taas vain yksi pettymys pitkässä pettymysfilmatisointien jonossa. 

Kuva: Imdb

Onneksi se huoli oli turha! Romaanin henki ja sisältö oli saatu elämään hienosti ja hienovaraisesti ja Josiane Balasko oli erinomainen siilimäisenä portinvartijana. 

Ja ne kissat. Ja kirjat. Kirjat ja kissat ja TEE! Nyt oli nimittäin ohjaaja (Mona Achache, btw) taas niin tehtäviensä tasalla että meinasi lähteä järki niiden täydellisten kissa-nojatuoli-kirjasto-yhdistelmäkuvien ansiosta. 

Onhan se hyvä näin jälkikäteen tulla huutelemaan että telkkarista tuli hyvä leffa, mutta kun nyt oli vaan pakko päästä kertomaan että kerrankin telkkarin ääressä istuminen ei tuntunut turhalta. Ja se jos mikä on harvinainen tunne. Minä ainakin maksan ihan mielelläni Yle-veron, jos sillä rahalla saa lisää tällaista (ja Downton Abbeyta!). 

I didn't even know that there was a movie made from Muriel Barbery's novel The Elegance of the Hedgehog so I was really surprised to notice that it would be on tv tonight. I liked the novel so I was a bit worried how the movie would turn out to be, but luckily I worried for nothing. The movie was absolutely beautiful and made justice to the novel perfectly. And of course I loved all those books and cats and tea. 

Viimeisen kerran Harmaa Villapaita | For the Last Time the Gray Sweater

Nyt kun sitä Monkin harmaata villapaitaa on tullut käytettyä lähestulkoon kuukausi putkeen ja sekä minä että kaikki muut on siihen kohta jo kyllästyneet, on hyvä aika panna piste iin päälle ja lopettaa siitä jauhaminen vähäksi aikaa. (Käyttämistä en aio lopettaa ihan heti, en ennen kuin säät lämpenee ja saan hakea varastosta ne kesävaatteeni takaisin.)

Siinä se nyt on kaikessa yksinkertaisessa nerokkuudessaan. Epäröin tilatessa kun koko S oli päässyt loppumaan, että liekö XS liian pieni. No ei muuten ole, hyvin tuohon hukkuu. 

Paksua harmaata on tullut käytettyä kotona kallokalsarien kanssa, työhaastattelussa ja muualla ihmisten ilmoilla farkkujen kanssa ja leudommalla säällä kiiltäväpintaisten legginsien ja säärystimien kanssa. Tämä on muuten yksi niitä vaatteita jonka kanssa korujen sun muiden asusteiden merkitys valkeni minullekin.  Kun pohja on näinkin tasaisen yksinkertainen, siihen on helppo kasata päälle jotain kiinnostavaa yksityiskohdaksi. Niin ja hei, Jyväskylän reissulle ei tarvinnut pakata mukaan muuta kuin vaihtokerrokset villapaidan alle, ihanan helppoa! 

Pesemään en ole vielä uskaltautunut, jos se vaikka meneekin tärviölle. Onneksi tuuletus pakkasessa riittää hyvin kun olen onnistunut tapojeni vastaisesti olemaan röpöstelemättä jokapäiväistä ruokalistaa rinnuksille. 

Tämän paidan (vaikka ehkä pitäisi puhua oikeastaan mekosta?) myötä olen ymmärtänyt myös "turvavaate"-käsitteen ihan uudessa valossa. Jokaisella pitäisi olla vähintään yksi tällainen vaate, joka on helppo kiskaista päälle niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä ja se on lämmin, mukava ja näyttää hyvältä. (Ainakin omasta mielestä, ja sehän on tärkeintä.)

For the last time, the Gray Sweater, in all it's glory. I've been wearing it for almost a month now and I have nominated it as the safe piece of my wardrobe. It's warm, cosy, easy to pull on whether it's a bad or a good day and it always looks good. (At least I think it does, and that's what counts.) I wear it with my skull leggings when I'm at home and with jeans or glossy leggings when leaving the house. And I definitely will be wearing it all winter until it gets warm enough for my spring- and summer clothes again. 

Aikansa kutakin | It was about time

Tein eilen sen, mikä olisi ehkä kannattanut tehdä jo marras-joulukuussa.
Siivosin vaatekaapistani varaston puolelle kaikki ne vaatteet, joita en kuitenkaan tarkene käyttää ennen kuin ulkona on taas pysyvästi vähintään kymmenen lämpöastetta.

Jäljelle jäi siis käytännössä vain läjä villapaitoja, villasukkia ja kalsareita.

Kuvan vaatteet eivät liity tapaukseen, löytyipähän vain arkistojen kätköistä ja sopii aiheeseen. (Taitaisi olla otettu 2011 Japanin reissun jälkeen, ainakin tuo hame ja shortsit viittaisivat siihen suuntaan. Missähän tuo t-paita on nykyisin, sen voisi taas ottaa käyttöön...)

Yesterday I did what I should have done two months ago: cleaned up my wardrobe and put the summer clothes away to wait for warmer weather. What's left in my closet is a pile of huge sweaters, woolly socks and long underwear. Goddamn winter. 

Viikonlopun jälkeen tulee yleensä maanantai | After weekend it's usually Monday

Käytiin viikonloppuna Jyväskylässä tovereita moikkaamassa. Ei tehty mitään erityisempää, käytiin kaupungilla ja kierrettiin parit kirppikset, syötiin ja istuttiin iltaa. Oli kiva vaihtaa vähäksi aikaa maisemaa, nyt ehkä jaksaa katsella kotikulmia ja oman kämpän seiniä taas vähän aikaa. Tuli otettua tosi vähän kuvia, joten ei siitä sen enempää.  

Tänään kävin yliopistolla. Joku oli tehnyt Alkukivien kylkeen monsterin joka moikkasi ohikulkijoita. 

Juttelin proffan kanssa gradusta ja amanuenssin kanssa harjoittelusta. Etsin kirjastosta turhaan kirjoja joita olisin tarvinnut. Kävin pitkästä aikaa syömässä Carelialla.

Kävin kaupunginkirjastossa etsimässä (myöskin turhaan) niitä samoja kirjoja. Kirjojen sijasta löytyi toveri L joka piti pillimehun mittaisen tauon miun kanssa kirjaston kahvilassa. 

Kävin leffassa katsomassa Wong Kar-Wain In the Mood for Loven koska KAVA-näytös. Onhan se aina vaan yhtä hieno. En suosittele ihmisille, joiden mielestä elokuvassa pitää tapahtua paljon ja nopeasti.

Käytiin isännän kanssa kaupassa ja unohdettiin maito. 

Oli kiva viikonloppu ja maanantaikin sieltä keskivertoa paremmasta päästä. Toivottavasti muillakin. 

I spent the weekend in Jyväskylä visiting my friends. It was nice to have a little change of scenery. 

Today it's been a Monday not too bad: I visited uni campus to meet my thesis mentor and to have a chat with the studies counsellor. Somebody had drawn a cute monster in the snow. I also went to movies to see In the Mood for Love directed by Wong Kar-Wai and met my friend in the library. I hope you had a not-too-bad Monday, too. 

Keskeneräisyyksiä | Works in Progress

Valitin niistä keskeneräisistä projekteista eilen. Tulin onneksi illalla siihen syvälliseen tulokseen että elämä on yksi keskeneräinen projekti, joten eipä tässä hätiä. Toiset jutut on sellaisia joille on ihan hyvä olla deadline ja toiset sitten taas...no, ne saavat muhia kaikessa rauhassa eikä niillä ole välttämättä niin kiire. 

Tässä nyt kuitenkin muutama nurkissa pyörivä keskeneräinen projekti sanan löyhimmässä mahdollisessa merkityksessä. 

Hölmösti jääneet hyllyt. Ladoin kamaa ja hyllyjä vuoron perään ja sitten ylimpien hyllyjen kohdalla tuli vastaan tilanne jonka näette kuvassa. Kenellekään muullehan tässä ei luultavasti siis ole minkäänlaista ongelmaa, mutta kun minua vaan koko ajan häirihtee noiden ylimpien lokeroiden samankokoisuus! Kun koko muu roska on sijoitettu epäsymmetrisesti eri korkeuksille, niin tuo yläreuna samankokoisine lokeroineen näyttää  ihan tyhmältä. Olisinkohan mie jotenkin enemmän zen jos saisin aikaiseksi tehdä tuolle asialle jotain. Tiedä häntä.

Ostin jo yrttimullan ja siemenet, mutta niiden yhdistäminen on jäänyt odottamaan vissiin sit sitä inspiraatiota. Tuo kori olis tarkoitus laittaa keittiön seinälle ja ne itse kasvatetut kivan rehevät ja runsaat (riiight) yrtit sitten kivasti siihen ruukuissaan niin. Kassellaan ehkä sitten keväämmällä.

Alkaa johdannolla, loppuu päätelmiin. Tämä on näistä projekteista ainoa, jolla on deadline. Onneksi.

Tätä nyt ei ihan kaikki ehkä kutsuisi projektiksi, mutta syömättömät joulupiparit. Ne aiheuttaa häiriöitä Voimassa pelkällä olemassaolollaan. Mie en halua että nämä samat piparit on olemassa vielä ensi joulunakin (mikä ei siis ole mitenkään ennenkuulumatonta), ja oon yrittänyt nakertaa niitä aina iltapäiväteen kanssa, mutta rajansa kaikella, pipareillakin. 

Lisäksi unfinished business -osastolla on kaikenlaisia juttuja joihin ei itsellä ole juuri valtaa vaikuttaa, mutta suurimpaan osaan onneksi on. Ja viikonlopuksi lähdetään Jyväskylään toverivierailulle, jee! Maisemanvaihdos voi tehdä ihan hyvää ja sitten on kotiinkin taas kiva tulla - kaiken keskeneräisen keskelle. 

These are some of the things on my unfinished business -list. Bookshelves that I set wrong and now they disturb me, herbs waiting to be sown, thesis waiting to be written, ginger breads from Christmas waiting to be eaten... Luckily I realized once again that life itself is an unfinished business so there's nothing to worry really.