Vuosi kuvina | Year in Photos (+ a change)

Vuosi vetelee viimeisiään ja näyttää siltä, että meillä ei tänä(kään) vuonna jakseta juuri juhlia. Tässä kuitenkin viime silmäys menneeseen vuoteen.

Tammikuu

Tammikuu oli gradun tekemistä ja yrityksiä syödä terveellisesti. (Se tapa ei tarttunut.)


Helmikuu

Helmikuussa meidän makkariin ilmestyi isännän tekemä sängynpääty. Makuuhuone oli ja on edelleen meidän kämpän 'laitetuin' osa. Tapettivalintakaan ei ole reilussa vuodessa ruvennut tympimään vaan se näyttää omaan silmään edelleen hyvältä. Vielä kun kattolampun saisi vaihdettua niin vot.


Maaliskuu 

Suurimman osan maaliskuusta vietin maalla talonvahtina ja kirjoitin gradua kissojen avustuksella. Kuvan Kusti-polo joutui hukkaan alkusyksyllä, eikä siitä ole sen koommin kuultu. ._.


Huhtikuu 

Huhtikuussa oli kaksi melko tärkeää juttua: reissu Englantiin ja gradun jättö. Oli mahtavaa päästä näkemään ja kokemaan Englannista muutakin kuin Lontoo; ne pienet pubit ja maalaiskylät, joita telkkarissa ja leffoissa aina näkee. Ja sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, kun gradukivi vierähtää harteilta.


Toukokuu

Toukokuussa nautin gradunjälkeisestä ihanasta vapaudesta ja sellaisista pienistä jutuista kuin varpaankynsien lakkaamisesta ja kirppistelystä.


Kesäkuu

Kesäkuussa vietettiin paljon aikaa toverien kanssa ja juhlittiin minun valmistumista peräti kahdesti, mutta tärkeimmäksi kesäkuun kuvaksi nousi silti uusi kamera. Fujifilm X10 on osoittautunut kerta toisensa jälkeen luotettavaksi kumppaniksi blogihommissa ja muutenkin elämää taltioidessa. (Esimerkiksi kummipojan ensikohtaaminen joulupukin kanssa tuli onnistuneesti talteen Fujin ansiosta.) Toivon meille vielä monia yhteisiä vuosia, kenties jossain vaiheessa hankin jopa ulkoisen salaman!


Heinäkuu

Heinäkuussa lomailtiin ja mökkeiltiin. Vietettiin vielä vähän lisää aikaa tovereiden kanssa, käytiin Rokissa ja otettiin rennosti.


Elokuu 

Elokuussa meillä oli ilo juhlia peräti kolmissa häissä. Tämä kuva on niistä ensimmäisistä, mutta tuo "kaksi onnellista" tiivistää hyvin koko kuukauden tunnelmat. (Tästä klik toisiin häihin, tästä klik kolmansiin. Onpa ihanaa katsella näitä vielä kuukausien päästäkin!)


Syyskuu

Syyskuu oli ihan kummastuttavan lämmin ja kaunis. Mieluisin kuvamuisto on Kukkosensaaren retkeltä, joka tehtiin isännän kanssa. Syyskuussa polkaisin käyntiin projekti työpisteen, jonka sain kuin sainkin vedettyä loppuun saakka ennen vuoden vaihtumista! Syyskuu oli myös blogin postaustahdiltaan aktiivisin kuukausi, peräti 31 postausta.


Lokakuu

Lokakuussa askartelin kaikenlaista pientä, kävin taidenäyttelyssä toverin kanssa ja osallistuin ensimmäiseen valokuvakävelyyni. Tärkeimmäksi kuvaksi nousi kuitenkin tämä yksin lenkillä ottamani kuva, joka oli kuvituksena omaa aikaa käsittelevässä postauksessa. Pysähtyminen ja itselle ajan ottaminen on hirvittävän tärkeää eikä sitä muista tehdä läheskään tarpeeksi usein, ja itsekin meinasin väsyttää itseni ihan totaalisesti viime syksynä.


Marraskuu

Marraskuussa parasta oli viikonloppu, jonka sain viettää kokonaan kotona ukkokullan kanssa ja syödä aamupalaa pitkän kaavan mukaan. Lähes yhtä tärkeä oli viikonloppu, jonka vietin Jyväskylässä toverien kanssa. Arvokkaita pysähtymisen hetkiä molemmat, mutta vähän eri tavalla.


Joulukuu

Joulukuun parhaus tiivistyy myös yhdessäoloon. Siihen nähtävästi varsinkin loppuvuosi on keskittynyt: ystäviin, perheeseen, ukkokultaan ja yhdessäoloon. Alkuvuosi meni gradun takia enemmän tai vähemmän eristäytyneissä merkeissä, mutta ilmeisesti vahinko on tullut otettua takaisin vaikka välillä on tuntunutkin siltä, ettei aikaa ihmisille ole ollut läheskään tarpeeksi.

2013 oli ihan hyvä vuosi, tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Hyvää uutta vuotta toverit ja kiitos seurasta! Blogikuviot jatkuvat enemmän tai vähemmän entisellään, yhtä pientä muutosta lukuun ottamatta: tästä eteenpäin en enää panosta englanninkielisiin tiivistelmiin tai otsikoihin, 'markkina-alueeni' kuitenkin on ihan kotimaassa ja kyselyn perusteella blogiani lukee vain yksi henkilö englanniksi.


This is my year 2013 in twelve photos. First half of the year was more or less just working with my thesis, but it would seem that starting from summer, I have spent a lot of time with my family and friends (even though they are not present in the pictures). My most important achievement was graduating. Saddest thing was to lose our cat Kusti. Happiest thing was THREE weddings in one month! So much love out there. All in all, it was a good year. 

Also, I have decided to drop English summaries and headlines from my posts. The poll told me there is only one person reading my blog in English, so although I really appreciate that one person out there (thank you!), I want to make things a little easier for myself. It feels rather futile for me to keep up this habit that sometimes almost doubles the amount of time I use writing these posts since most of my readers do understand Finnish. If it ever feels necessary, I'll pick up the habit of posting in English again. Thank you for reading and Happy New Year! 

Vuoden viimeiset luetut | Last Readings of the Year

Viimeisiä viedään! Tämän jälkeen kirjapostauksia ei tule ihan hetkeen, lupaan.

Anita Loos - Herrat pitävät vaaleaverisistä...mutta - naivat tummaverisiä. (Gentlemen prefer blondes & But Gentlemen Marry Brunettes, 1925 & 1928)

Chick-litiä 1920-luvulta! Herrat pitävät vaaleaverisistä tunnetaan ehkä paremmin Marilyn Monroe -leffana, mutta kirjanakin se on verraton höpsöydessään. Vaalea sankaritar Loreley ja hänen ystävättärensä Dorothy ovat totaalisen bimboja, mutta bimboudessaankin he ovat huomattavasti nokkelampia kuin sokeat miespolot, joiden siivellä he elävät. Päiväkirjaromaanin oli tarkoitus jäädä yksiosaiseksi, mutta suuren suosion vuoksi Loos kirjoitti jatko-osan ...Mutta - naivat tummaverisiä pari vuotta myöhemmin. Mainiota viihdettä, ja niin vilpitöntä hölmöydessään, ettei se edes ärsyttänyt. 4/5

Aldous Huxley - Uljas uusi maailma (Brave New World,  1932)

Nyt tiedän, mistä puhutaan, kun puhutaan somasta. Se on onnellisena pitävä huume, jota Huxleyn romaanin maailmassa nautitaan. Uljaassa uudessa maailmassa lapset eivät synny, heidät valmistetaan koeputkissa. Kenelläkään ei ole vanhempia, ja äiti ja isä ovat kirosanoista hävyttömimpiä. Lapset oloutetaan kastiensa mukaisiin työtehtäviin niin, että raskainta ja vaarallisintakin työtä tekevät ovat onnellisia. Parisuhteet ovat kiellettyjä, sillä ne tekevät ihmisistä onnettomia. Sen sijaan rohkaistaan vapaaseen rakkauteen. Uljas uusi maailma on ajatuksia herättävä ja valtavan paljon aikaansa edellä ollut tulevaisuudenvisio. Antaisin täydet, mutta "villi" John oli aika rasittava tyyppi, eikä muissa hahmoissa oikein ollut tarttumapintaa. 4/5



Gentlemen prefer blondes was hilarious with it's completely emptyheaded and naïve characters. Brave new world was chilling. Liked them both!

Loppukesän luetut | Summer's End Readings

Kirjojen ruotiminen ennen vuoden loppumista jatkuu, koska mie löysin ne kirjakuvat jotka aikaisemmin syksyllä olin mystisesti hukannut! Eli nyt sitten vähän veistä kesänkaipuuhaavoihin, tuntuu kyllä tosi väärältä julkaista tämmöisiä kuvia kun marraskuu on kestänyt nyt kaksi kuukautta.

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows - Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society, 2008)

Kirjallinen piiri jne on nimellä paiskattu kirjeromaani, joka on vakavasta aihepiiristään huolimatta kevyttä ja viihdyttävää luettavaa. Austenin jalanjäljillä ollaan selvästi, mutta vähän modernimmalla tatsilla. Juonikuvio hajahtaa paikoitellen melko chick-litiltä, mutta toisen maailmansodan aikuiset tapahtumat Guernseyn saarella tuovat vakavamman vivahteen eikä homma mene missään vaiheessa tyhjäpäiseksi höpöilyksi. Ihan kivaa kesälukemista ja historian oppitunti siinä sivussa. 3/5

 Pirkko Saisio - Punainen erokirja (2003)

Punainen erokirja on ensimmäinen lukemani Saisio. Olisi ehkä kannattanut aloittaa jostain muualta, sillä Erokirja on kolmas osa Saision omaelämäkerrallista trilogiaa, jonka aiemmat osat ovat Pienin yhteinen jaettava ja Vastavalo. Noiden aiempien osien tunteminen olisi saattanut helpottaa fragmentaarisen tarinan seuraamista, mutta jossain vaiheessa lakkasin pinnistelemästä ja nautin vain Saision kielestä. Heti ensimmäisistä lauseista lähtien huomasin sen huikean eron joka on käännöskirjallisuuden ja kotimaisen kirjailijan käyttämässä kielessä. Saision kieli on rikasta ja persoonallista ja sitä on käytetty aivan eri tavoin kuin käännöksissä. (Tietysti on olemassa myös hyviä käännöksiä, mutta se on taas toinen juttu.) En silti mitenkään erityisemmin mieltynyt Punaiseen erokirjaan, eikä se jäänyt pidemmäksi aikaa mieleen kummittelemaan. 3/5

Anja Kauranen - Sonja O. kävi täällä (1981)

Jo kirjan kannessa ilmoitetaan tämän olevan "palkittu kohukirja", ja sellaisena Sonja O:sta on äidinkielen tunneilla ja kirjallisuuden kursseillakin puhuttu. Onhan se tietysti "raju", mutta omaan korvaan jotenkin ärsyttävällä tavalla itsetietoisen provokatiivinen. Kahdeksankymmentäluvun slangin käyttö tuntuu myös jotenkin kiusalliselta. Tulin siihen tulokseen, että Sonja O. on taas yksi tyypillinen suomalaisen kirjallisuuden tuotos: alkoholismia, angstia ja masennusta, vähän mielisairauttakin. Pidin Saisiosta enemmän. 2/5.



These three novels I read during August. Potato peel etc. was a nice combination of chick-lit and history lesson. The two Finnish novels were a bit heavier stuff. Saisio impressed me with her language but the fragmented story was hard to follow. Kauranen more or less just annoyed me with its self-conscious provocativeness. 

Luettuja: Muumipappa ja meri | Readings

Huomasin, että viimeisen puolen vuoden aikana olen viivaillut yli useammankin kirjan To Be Read 100 -listalta, mutta niistä tänne kirjoittaminen on ollut kyllä senkokoisen kiven takana, että sen siirtämiseen tarvittaisiin puskutraktori.

Aloitetaan kevyesti yhdellä ainoalla, katsotaan montako saan hoidettua pois päiväjärjestyksestä ennen vuoden vaihdetta!

Tove Jansson - Muumipappa ja meri (Pappan och havet, 1965)
Minulla on ollut valtavan kauan ammottava aukko muumisivistyksessäni, en ole nimittäin tätä ennen lukenut (ainakaan muistaakseni) yhtään ainoaa alkuperäistä muumitarinaa. Muumipappa ja meri oli synkistä tunnelmistaan huolimatta mukavaa kesälukemista (taisin lukea sen joskus kesä-heinäkuussa), mutta huomasin pian etten oikein osannut samaistua hahmoihin. Kaikki muut hahmot vain ärsyttivät suunnattomasti, Myy oli ainoa jolla tuntui olevan jonkinlaista tolkkua päässään. Pitäisi varmaan lukea muitakin Janssonin teoksia päästäkseni paremmin sisään muumien sielunelämään, mutta jostain syystä luulen, että vähän hölmöt ja naiivit ja omien (suurten) mahojensa ympärillä pyörivät muumit eivät vain ole minun juttuni. Tai sitten en vain ymmärtänyt koko juttua, ehkä olen liian kyyninen lukemaan muumeja, tiedä häntä. 3/5


I read "Moominpappa and Sea" past summer and I found all the moomin characters absolutely annoying. Only one who seemed to have any sense was little My. Maybe I am too cynical for Moomin books, I don't know. Maybe I should give them another go. 

Työpöytäprojektin lopputulos | End of Project Workspace

Tämä oli olohuoneen tilanne viimeksi kun aiheesta raportoin:

Sitten alkoi tapahtua. Isäntä toi tekemänsä tv-tason kotiin ja minä pintakäsittelin sen. (Päädyin valkoiseen kuultovahaan.) Ennen joulua roudattiin porukoilta vielä yksi kaluste lisää, ja nyt meillä näyttää tältä:

Näyttää jotenkin paljon tilavammalta! Ja vähemmän säläiseltä, kun säilytystilaa tuli kertaheitolla monta vetolaatikollista lisää. Cd-levyt ja stereot saivat (ainakin tilapäiset) lähtöpassit, sillä nyt minulla on paikka tietokoneen kaiuttimille. Kaikki paperi- ja tietotekniikkasälä siirtyi sohvapöydän sisuksista niille tarkoitettuun paikkaan ja sohva on nyt pyhitetty löhöämiseen.

Viime syksynä maalaamani pinnatuoli pääsi makkarin nurkasta paraatipaikalle. Todettiin isännän kanssa, että tässä projektissa mitat sattuivat kyllä ihan vahingossa tarkan suunnittelun tuloksena kohdilleen: Paitsi että piironki ja tv-taso istuvat seinustalle niinkuin oli suunniteltukin, lisäksi tv-tason alaosaan mahtuivat juurit tismalleen kaksi entistä pajukoria (niissä säilötään PS:n ohjaimet ja pelit), piirongin alle menivät sentilleen puiset askartelulaatikkoni ja tuo pinnatuoli on juuri oikean korkuinen tietokoneella työskentelyyn. Työpöydän lamppuakaan ei ole tarpeen hankkia, kun siirrettiin tuo kaksihaarainen jalkalamppu nurkasta toiseen. Aiemmin tuo alaosan pikkuvalo oli lähinnä tyhjän panttina, mutta nyt se toimii työvalona silloin kun sellaista tarvitsee.

Piirtelin joskus syksyllä (hienosti Paintilla :D) itselleni mallin siitä, miltä lopputuloksen pitäisi suunnilleen näyttää. Aika hyvä vai mitä?

Summma summarum: Lopputulos on sen verran onnistunut, että isäntäkin joutui myöntämään että näyttää paremmalle kuin ennen. Rahaa projektiin ei käytetty juuri mitään, uutena ostettiin vain kulmaraudat tv-tason jalkoihin. Entinen tv-taso ja sohvapöytä lähtevät sukulaisen huusholliin, nekään eivät siis jää tyhjän pantiksi. Seuraava projekti onkin sitten sohvapöytä, ei nämä muutostyöt tähän lopu!


This is how my (our) workspace project ended up. We brought in an old chest of drawers from my parent's house and matched it with the new tv-stand. No money spent! It gives the living room such a spacious and not so cluttered feeling. Now I finally have a place to keep my computer-related knick-knacks! The last picture is a Paint-drawing of how I imagined the end result would be and how it really turned out. Quite nice, huh? Next up: project sofa table! 

Joulu yhdessä kuvassa | Christmas in One Image

Meidän joulunvietto tiivistyy aika pitkälti tähän kuvaan. Toki myös käytiin haudoilla, saunottiin, avattiin lahjoja ja syötiin. Qin osoittautui kuitenkin ylivoimaiseksi ajanvietteeksi, pelattiin tuima taisto jos toinenkin.

Blogi palaa huomenna arkeen työpöytäkuvioiden merkeissä!

This image pretty much says everything about our Christmas. We did go to sauna, eat and open presents as well, but playing Qin was still the most popular pastime this year. Tomorrow the blog will get back to business with workspace images! 

Jotakin punaista, luukku 24 | Something Red, day 24

I Think It's Going To Rain Today ja 24 punaista luukkua toivottavat hyvää joulua!

Ps. Mikä oli sinun lempiluukkusi? 

Joulu on jo ovella | Have Yourself A Merry Little Christmas

Meidän huushollissa joulunvietto alkaa tänään. Eilen siivottiin ja minä ripottelin loputkin koristeet pitkin kämppää, ja tänään tehdään ukkokullan kanssa ruokaa ja avataan paketteja. Huomenna sitten suunnataan maalle jatkamaan juhlintaa. Huomenna avautuu viimeinen joulukalenterin luukku, muuten blogi hiljenee muutamaksi päiväksi. Toivotan oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa kaikille siellä ruudun takana! 


PS. Alimmassa kuvassa pilkottaa sellainen mööpeli, joka muutti meille eilen. Toisin sanoen meikä kirjoittaa tätä postausta oman työpöydän ääressä! Voin kertoa, että olohuoneessa näyttää aika erilaiselta. Mutta siitä lisää pyhien jälkeen.


Yesterday we cleaned up the house and I sprinkled rest of the decorations all over the place. Today we start our Christmas festivities with boyfriend by having our own little Christmas. Tomorrow we head for the country and the blog quiets down for the holidays. Have a very merry Christmas! 

Jotakin punaista, luukku 23 | Something Red, day 23

Tämä villapaita löytyi mummolan vintiltä jokunen vuosi takaperin. Se on alunperin mahdollisesti tätini tai isotätini vaatekappale jostain 70-luvun tietämiltä. Ja katsokaa miten hyvässä kunnossa! Lisäksi se on aivan mielettömän lämmin ja sitä tuleekin pidettyä lähinnä kaikkein kovimmilla pakkasilla. Käytän sitä useimmiten harmaiden villakangashousujen kanssa, vaikka harmaa-punainen-yhdistelmästä tuleekin vähän tonttufiilis.

I found this red sweater from our grandma's attic. It used to belong to one of my aunts or maybe great-aunt, I'm not sure, but it's from the 70's anyway. And it's still good as new! Also it's unbelievably warm.  

Jotain punaista, luukku 22 | Something Red, day 22

Oli ennen muinoin aika, jolloin pidin sitä jonkin sortin ihmeenä, jos joskus pukeutuisin hameeseen ja laittaisin tukkaani rusetin. No, ihmeiden aika ei ollut ohi, sillä jossakin vaiheessa elämää kävi niin että käänsin poikatyttökelkkani totaalisesti, käytin vain hameita ja mekkoja ja omistin useammankin tukkarusetin. Nykyään nämä rusetit pääsevät käyttöön vähän harvemmin (vaikka rusetti toimii kivasti lyhyessäkin tukassa) ja olen tehnyt paluun lahkeiden maailmaan, mutta tämän tarinan opetus on se, että vanhemmiten sitä oppii soveltamaan tyyliä jos toistakin niin että ne sopivat omaan makuun. Ei tarvitse olla ääripää, keskivaiheillakin on mukava surffailla. Ja kuka kieltää laittamasta äijäbuutsit jalkaan ja rusetin tukkaan yhtä aikaa jos siltä tuntuu?


I used to be a real tomboy, but then something happened and I had this season of wearing nothing but skirts and girly bows in my hair. These days I wear both skirts and pants and an occasional bow every now and then. Lesson learned was that there's no need to go to extremes: as I get older, I know better what's my thing and I have the courage to mix different styles. Who said you couldn't wear a bow and biker boots at the same time? 

Jotakin punaista, luukku 21 | Something Red, day 21

Tämä raanu on roikkunut porukoiden seinällä aina. En varmaan valehtele ihan hirveästi, jos väitän että mummo on tehnyt sen joskus nuorena. En myöskään valehtele hirveästi, jos väitän, että näillä seuduin kaikissa maataloissa on seinällä jonkin sortin raanu tai ryijy, yleensä tätä samaa tyyliä. Se on joku juttu. Samanlainen kuin kiikkustuoli ja kissa. Ne vaan kuuluu maataloihin.


This tapestry was made by my grandmother and it's been hanging on our wall, well, always. It's the sort of thing you see in almost any country home around here. 

Jotakin punaista, luukku 20 | Something Red, day 20

Kirsikoilla ei ole mitään tekemistä joulun tai jouluruuan kanssa (paitsi ehkä säilykekirsikoilla hedelmäkakussa). Mutta kirsikat pääsivät joulukalenteriin koska ne ovat punaisia ja koska ne ovat ihania. Ja koska isäntä ei voi sietää kirsikoita, mie saan syödä aina kaikki herkkukirsikat ihan itse! Ja koska tuli ikävä kesää.

I love cherries. Need I say more? 

Jotakin punaista, luukku 19 | Something Red, day 19

Tämä the Nationalin keikajuliste ei ole mikä tahansa sisustustaulu. Se on tärkeä muisto bändin Helsingin keikasta maaliskuussa 2011, jolloin näin yhden kaikkien aikojen lempibändeistäni livenä. (Vaikka juliste itsessään mainostaakin The Nationalin ja Phosphorescentin Kööpenhaminan keikkaa vuodelta 2010.) Toisekseen lasken sen osaksi pienenpientä taidekokoelmaani, sillä se on yhdysvaltalaisen strawberryluna-studion Alisonin suunnittelema, käsin painama ja signeeraama. Näitä julisteita on maailmalla 150 kappaletta, joista minulla on ilo omistaa numero 20/150. Enkä tietenkään olisi muuten ostanut sitä, mutta kun se on hävyttömän tyylikäs.


This gig poster for The National is designed by Alison from strawberryluna-studio. It is handprinted and signed by her and belongs to a batch of 150 prints, no more or less. I bought it in 2011 when The National visited Helsinki and I saw them live for the first time, so for me it is also a very precious memento. Also, I like the design very much! 

Jotakin punaista, luukku 18 | Something Red, day 18

Nämä sukkahousut ostin muistaakseni samalla kertaa kuin punaisen kynsilakankin, pikkujouluja varten. Pakko myöntää, että ei niitä kyllä tule pidettyä muuten kuin jouluna, ovat toisin sanoen aavistuksen turhaa kaapintäytettä. Mutta kahtokaa nyt miten mukava väripläjäys ne on harmaan villapaidan ja villasukkien kanssa! Tästä taitaakin tulla aattoillan kostyymi.


I only wear these red tights during Christmas time. I suppose a garment you only wear once or twice a year is complete waste of closet space. But look how nice a splash of color they are with grey sweater and woolly socks! 

Kuparinen kynttilänjalka | Coppery Candle Holder

Kävin kuin kävinkin eilen Valintakirppiksellä pyörähtämässä niin kuin joulukalenterissa uumoilin. Sieltä löytyi vähän joululahjajuttuja mutta myös tämä hurmaava kynttilänjalka jota en voinut vastustaa. Hetken pyörittelin sitä käsissäni ja tuumasin, että johan minulla kynttilänjalkoja on, mutta sitten tulin siihen tulokseen että voin palauttaa äidiltä epämääräisen pituiseen lainaan ottamani jalat jolloin määrä pysyy edelleen hallinnassa! Ja niin lähti kahden euron koristus joulutähden kainaloon.

Tässä nähdään myös se, miten runsas altistuminen visuaalisille vaikutteille muuttaa myös omia mieltymyksiä. En ole ennen tullut edes ajatelleeksi kuparinvärisiä asioita sisustushankinnoissa, mutta kun viimeisen vuoden ajan niin blogeissa kuin lehdissäkin on tupannut kuvia kuparinvärisistä henkareista, kynttilänjaloista, kynätelineistä ja sun vaikka mistä hilavitkuttimista niin pikkuhiljaa ajatus kuparista on juurtunut myös omaan aivolohkoon. Semmosta se on tämä.

I found this coppery candle holder from flea market for two euros. I have seen so many images of coppery things in blogs and magazines during the past year that the idea of copper has stuck in to my head. So when I saw this beauty in the midst of some random items I knew it would come home with me. I did first consider, however, the amount of candle holders in our household and came to the conclusion that when I return the ones I borrowed from mom, the amount stays reasonable. 

Kokeilussa Oriflamen EcoBeauty -voiteet | Testing EcoBeauty -products by Oriflame

Oriflame, kuten monet muutkin normikosmetiikkabrändit, on jo kauemman aikaa markkinoinut tuotteitaan niiden luonnollisilla vaikuttavilla aineilla. Nyt se on hypännyt mukaan luonnonkosmetiikkakelkkaan ja lanseerannut EcoBeauty -tuotesarjan joka on EcoCert-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Ostin kokeilumielessä sarjan yö- ja päivävoiteen, sillä halusin selvittää, onko Oriflame oikeasti panostanut näihin tuotteisiin. Toki vaivaa on täytynyt nähdä, että EcoCert-sertifikaatin vaatimukset täyttyvät, mutta onko jaksettu panostaa myös tuotteen laatuun ja käyttömukavuuteen?



Sanon suoraan, että en suuremmin pitänyt näistä tuotteista. Molemmat voiteet ovat koostumukseltaan suhteellisen paksuja: eroa niiden välillä ei oikeastaan juuri huomaa, vaikka yleensä päivävoiteet ovat kevyempiä ja helpommin levittyviä kuin yövoiteet. Itse pidän siitä, että voide on helppo ja kevyt levittää kasvoille, ja Oriflamet ovat makuuni aivan liian paksuja ja vaivalloisesti kasvoille työstettäviä. Ne imeytyvät suhteellisen nopeasti, mutta kasvoille jää ikävä kalvomainen, aavistuksen kiristävä tunne. Plussaa edes siitä, että tuoksu on mieto ja pakkaussuunnittelu tyylikkään yksinkertainen.

Hinta-laatusuhde näissä voiteissa on mielestäni suhteellisen huono. 50ml pullo maksaa 32 euroa, millä hinnalla saisi jo huomattavasti laadukkaampia tuotteita. Paljon puhuvaa lienee, että esimerkiksi Benecosin kahdeksan euron päivävoide meni omalla listallani kauas Oriflamen edelle. (Onneksi itse ostin nämä voiteet tarjouspakkauksena, jolloin loppusumma ei ole lainkaan yhtä kirpaiseva kuin tuo normaalihinta olisi.)  Lopputulemani on, että en todellakaan osta näitä Oriflamen voiteita jatkossa, kun saatavilla on myös toimivampia, miellyttävämmän tuntuisia ja edullisempia tuotteita.


I tried out the new, EcoCert-sertificated EcoBeauty-line by Oriflame. I bought both night- and day cream to see if they are any good (because, to be honest, I had my doubts). The result was, I didn't like them. Both creams are thick and hard to work on your face. In my opinion, day creams are supposed to be lighter and more gel-like, but this was nothing like it. Also, both creams leave an unpleasant, film-like feeling on the skin. Considering their price (32 euros per bottle) I am not at all convinced. In comparison, the cheapest natural cosmetics day cream I've used (by Benecos, around 8 euros) ranks far higher in my list than these EcoBeauty-creams. In fact right now, they sit on the bottom of the list of natural cosmetics products I've tried out this far. 

Jotakin punaista, luukku 17 | Something Red, day 17

Lontoo-korurasia on muutaman vuoden takainen syntymäpäivälahja tovereilta. Tähän saakka se on palvellut aivan mallikkaasti, mutta tämän vuoden aikana se on alkanut osoittautua ahtaaksi. Olisiko aika hankkia suurempi korurasia tai karsia sisältöä? Rasiasta pilkottava kaulakoru löytyi Kontista ja oli tämän kesän ja syksyn lempikoru.

This London-themed jewellery box was a birthday present from my friends a couple of years ago. It's starting to get a little crowded, and I have two options: to get a bigger one or reduce the amount of jewellery inside. Tough decision. 

Jotakin punaista, luukku 16 | Something Red, day 16

Yksi Joensuun vanhimmista ja suosituimmista kirppiksistä on Teollisuuskadulla sijaitseva Valintakirppis. Ennen muinoin (silloin kun minäkin olin vielä nuori tyttö, niih) kirppis sijaitsi keskustassa entisen Valintatalon yläkerrassa, siitä tiettävästi kirppiksen nimikin juontaa. Sisätiloiltaan Valintakirppis ei ole ehkä yhtä uudenkarhea ja valoisa kuin Jätti- ja Mammuttikirppikset, mutta jostain syystä sieltä tuntuu löytyvän aina kaikkein jännimmät jutut. Ja onhan sillä tietty nostalgia-arvo, koska se on ensimmäinen kirpputori jolta olen koskaan ostanut mitään.

...Taidanpa suunnata sinne tänäänkin löytöretkelle.

Valintakirppis is one of the oldest (or The Oldest) flea market in Joensuu and also my favourite place to go thrifting. 

Piparkakkutalo | Ginger Bread House

Eilen vietettiin toveriporukan pikkujoulua. Olipas mukavaa pynttäytyä vaihteeksi vähän perusteellisemmin ja viettää aikaa kamuköörin kanssa. (Käyttöön pääsi se kesällä Kontista ostamani hopeanvärinen hame, josta epäilin ettei sitä ehkä koskaan tule pidettyä. Mutta pikkujoulu on mitä parhain tilaisuus käyttää kaikkia niitä övereitä vaatekappaleita jotka muuten jäisivät pitämättä!)

Tämäkin päivä meni joulujuttujen parissa, mutta vähän vähemmän glamorööseissä merkeissä. Villasukat jalassa askartelin muun muassa piparkakkumökin. Löysin varastoistani toverilta saamani pikkuriikkisen piparkakkumuotinkin! Viime vuonnahan veistelin piparit ihan käsivaralta, kun muotteja ei ollut.

 Tässä vaiheessa näyttää vielä aivan hyvältä...

Sillä aikaa kun piparkakkutalon osat jäähtyivät, ripustin makkarin ikkunaan viime vuonna tekemäni paperitähdet ja viritin pihalle jäälyhdyt. Näin jossain lehdessä (olisiko ollut Yhteishyvässä?) vinkin, että jäälyhtyjä voi tehdä kakkuvuokaan ja sitähän piti heti kokeilla. Tuli ihan kivan näköistä! Tuulisella säällä tällainen matalampi lyhty ei tosin suojaa kynttilää riittävästi, vaan tuikku otti ja sammahti melkein saman tien kun sille selkänsä käänsi.

Ja kuten kuvasta näkyy, sain kuin sainkin piparkakkutalon kokoon (huomattavasti vähemmällä kiroilulla kuin ennakoin), mutta kuorruttaminen ei ihan onnistunut. Se ei ole onnistunut koskaan ennenkään, mutta jostain syystä kuvittelin, että tällä kertaa osaisin jotenkin paremmin. No en ihan osannut.

Mutta mitä voi odottaa, jos kuorrute on liian juoksevaa (koska tomusokeri loppui kesken) ja pursotin on elmukelmu-viritelmä, johon tulee ylimääräisiä reikiä ihan omia aikojaan? Jäin myös aprikoimaan, minkä sortin stalkkeri tuo toinen pipariukko mahtaa oikein olla, kun lurkkii ikkunaluukkujen takana tuohon malliin.

Päivän jouluisena ääniraitana soivat Bright Eyesin Christmas Album ja Sufjan Stevensin Songs for Christmas, molemmat joulusettiä vähän indiempään makuun.


Today I made this ginger bread house and set some ice lanterns to our front door. I am not exactly the master of frosting, as you can see. Today's soundtrack included Christmas Album by Bright Eyes and Songs for Christmas by Sufjan Stevens. 

Kiikar House -arvonnan voittaja | Winner of the Kiikar House -giveaway

*Yhteistyössä astubutiikkiin.fi -palvelun ja Kiikar Visionin kanssa / In co-operation with astubutiikkiin.fi and Kiikar Vision*

Kiikar-arvonta on nyt suoritettu! Ukkokulta toimi taas suosiollisesti virallisena valvojana ja arpakoneena.

Osallistujiia oli tällä kertaa 23. Kirjoitin jokaisen nimimerkin tai sähköpostin alkuosan arpalippuun, jotka sujautettiin arvontapussiin.

Pieni hämmennys...

...ja pussista nousi Nina Hautalan nimi, onnea! Lähetän sinulle sähköpostia piakkoin niin saadaan Piparit-pyyhe* matkaan. :)

Ja 25% alennukseen oikeuttava koodi goingtorain on voimassa Kiikarin nettikaupassa vielä huomisiltaan saakka!

*Arvontapalkinnon lahjoittaa Kiikar Vision. / The giveaway price is given by Kiikar Vision. 

Winner of the Kiikar House -giveaway is Nina Hautala, congratulations! 

Jotakin punaista, luukku 15 | Something Red, day 15

Nyt on vuorossa niinkin perinteistä settiä kuin joulutähti. Viime vuonna minulla oli vain minikokoinen, ja sillekin kävi köpelösti. Tänä vuonna ostin ison ja toivon kovasti, että osaan huolehtiä tästä vähän paremmin. Pellavalakanarahasto sai siirtyä väliaikaisesti toiseen säästöpossuun kun tätä purkkia tarvittiin pitkästä aikaa oikeaan käyttöönsä eli suojaruukuksi. Musta kantikas ruukku antaa moneen kertaan nähdylle joulutähdelle vähän toisenlaisen fiiliksen kuin perinteinen kori+sammalet -asetelma. Taustalla on kesällä väsäämäni clipboard, johon ripustin sesonkihengessä viimevuotisia joulukortteja ja sisustuslehdestä repäisemäni sivun.


Poinsettia is a very traditional Christmas flower in Finland. Last year I had a small one but it died in two days. I hope I'll do better with this one.