Nostalgisia aarteita | Nostalgic Treasures

Kaupungissa ei ole vielä yhtään niin kesäistä kuin maalla, havaitsin sen kun käytiin äitienpäivävisiitillä sunnuntaina. Siksipä tulin maalle pariksi päiväksi nauttimaan pääskysistä ja toivottavasti kohta kukkivasta tuomesta - ja ehkä vähän askartelemaan ja puuhastelemaan kans.

Tänään etsiskelin kirppikselle meneviä juttuja ja siinä sivussa löytyi kaikenlaisia aarteita jotka muistuttivat ysärilapsuudesta. Hämmentävintä tässä on se, että monta löytynyttä juttua laitoin sivuun sitä varten, että voisin ottaa ne käyttöön! Ja nyt sentään puhutaan ysäristä, jonka ei koskaan ikinä pitänyt tulla muotiin tai jos tulisi niin en kyllä lähtisi mukaan siihen touhuun. Taas yksi takinkääntö lisää. Onneksi mielensä voi muuttaa, olisihan elämä muuten aika tylsää.

Farkkupaitaa mieluilin hieman jo perjantaina Kuopion keikalla, mutta se jäi vielä suunnittelun asteelle. Oikeastaan olin ajatellut pidempää mallia jota voisi pitää legginsien kanssa, mutta kun kaapista löytyi entuudestaan ihan kelpoisan mallinen farkkupaita niin mitäpä suotta uutta ostamaan. Hihat oli vähän lyhyehköt (johtunee lasten koosta 146 :P), mutta onneksi pidän hihoja muutenkin aina käärittynä niin eipä haittaa.

Mustaa Daniel Rayn reppua käytin muistaakseni ainakin seiskaluokalla, varmaan vielä kasillakin. Pohja ainakin on jo sen verran kulahtaneen näköinen, että kovassa käytössä se on ollut.

WWF:n logolla varustettu collegepaita on äidin mukaan noin 40 vuotta vanha tapaus. Siinäkin on liian lyhyet hihat, mikä apinakäsi mie oikein olen?! Kaulus ja hihansuut on jo aika rispaantuneet, mutta ei se mitään. Onpahan grungempaa. Mie olin silloin grungen kultakaudella niin nuori etten moisesta mitään tiennyt. Ehkä sitä voi fiilistellä näin kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Neljäs löytö oli yllättävän haastava kuvattava. Ei nimittäin verkkatakki ole henkarissa oikein edukseen, varsinkin kun on vielä maalitahra rinnuksessa. Mutta sitten kun ihan kurillani vetäisin sen päälleni, sehän näytti ihan kummastuttavan hyvältä! Tätä päivää en olisi uskonut näkeväni, mutta tuotakin aion kyllä käyttää ihan julkisesti. (Kavereita on hyvä varoittaa etukäteen. Voittepahan sitten harkita, kannattaako miun kanssa enää lähteä mihinkään.)

Ja bonuskierroksella (jos mahdollista) vielä verkkatakkiakin ysärimpi tapaus: vyölaukku! Nyt voitte kohahtaa. Vyölaukuksi sanoisin, että harvinaisen tyylikäs tapaus. Ja on muuten ihan oikeaa nahkaa, muistelisin että ostettu hyvin nuorelle Hannalle Tuurin nahkakaupasta silloin joskus kun Vesa Keskinen ei vielä heilunut iltapäivälehtien sivuilla ja Veljekset Keskinen oli vain vähän tavallista isompi kyläkauppa.

Ja toverit voi tässä vaiheessa huokaista helpotuksesta, en ollut ajatellut (ainakaan ihan vielä) käyttää tätä julkisesti. Ihan kirppiksenpitoa ja kassapolitiikkaa ajatellen otin tuonkin talteen. Eipähän tarvitse varjella liian kivaa kassapurkkia innokkailta ostajilta.

Vielä yksi hyvin ysärihenkinen juttu tarttui matkaan eräänkin korin pohjalta, nimittäin vanha kunnon bandana-huivi. Että näillä mennään! Totesin, että niin kauan kun näitä kaikkia ei pue kerralla päälleen, välttyy ehkä pahimmilta ysäriviboilta. Ja niin kauan, kun niihin ei yhdistä vaaleita palikkamallisia farkkuja. Ah armasta 90-lukua.

Things I found while searching for stuff to sell on a flea market. They are all reminders of my childhood in the 90's and I'm seriously planning to wear them again! The WWF-shirt is my mum's and she told me it must be at least 40 years old, how cool is that?