Graduvaatteet

Kävin tällä viikolla kahvittelemassa akateemisten toverien kanssa, ja puheeksi tuli graduntekovaatteet. Olin ostanut itselleni Cubuksesta collegehousut ihan nimenomaista tarkoitusta varten ja tästä lähti puheeksi, että muillakin kuulemma on graduvaatteita. On gradureinot tai graduvillatakki. Mutta niin se vaan on, että kirjoittamiseen on paljon helpompi keskittyä kun olo on mukava, vaatteet ei kiristä eikä purista eikä varpaita palele. Lisäksi tekemiseen on jotenkin helpompi asennoitua kun on se tietty univormu jossa graduaan kirjoittaa. 

Onkohan kaikilla graduntekijöillä joku tietty graduvaate? 

Minun graduvaattet: Siniset graduhousut Cubukselta, ältsinpähhee t-paita kirppikseltä ja sininen Vilan
villatakki Tanskasta. Talven tullen tarvitaan vielä paksut villasukat! 

Perjantain kunniaksi hain kirjastosta lisää luettavaa. 

Kenties graduhousujen ansiosta sain tänään lopultakin toimitettua graduaihe vol.2:a koskevan ideapaperini professorin sähköpostiin. Ens viikolla pitäis sitten käydä juttelemassa että miten tästä edetään. 

Ostopäätösten lyhyt Ei Näin

Materian määrän rajaaminen on helppoa: jätä ostamatta. Tanskasta kotiuduttuani koin järkyttävää vaateahdistusta, kun jouduin sullomaan likimain kaikki omistamani vaatteet porukoiden luokse omaan huoneeseeni. Vasta silloin kunnolla tajusin sen  rättien ja riepujen ja tää-on-niin-kiva-löysin-sen-kirppikseltä/alennusmyynnistä -tapausten valtaisan määrän ja alkoi tuntua ihan fyysisesti pahalta että onko nää kaikki oikeasti minun vaatteita? No kyl, kenenkäs muunkaan? 

Iso kasa kamaa lähti kirppikselle ja Konttiin ja elämä helpotti vähän. Nyt pitäisi vielä reenata sitä tavaranhallintaa, eli käytännössä mielenhallintaa. Tässä kaksi esimerkkitapausta viime ajoilta, jotka huutaa suureen ääneen EI NÄIN: 

Esimerkkitapaus 1: Kirppikseltä löytynyt takki. Plussia takissa oli monta: 

+ olin etsiskellyt välikausitakkia, nyt löytyi sellainen

+ väri on ehana

+ kaikki napit (varanappeja myöten) on tallessa ja lujasti kiinni

+ ei tahroja eikä ratkenneita saumoja

+ hinta oli kuntoon nähden kohtuullinen, 5 euroa. 

MUTTA yksi ratkaiseva miinus takissa on:

- se on yhden koon liian suuri. 

Sen ei luulisi olevan niin paha asia, tai niin minä itselleni vakuutin. Että ei se nyt NIIN iso kuitenkaan ole. Että alle voi sitten tunkea paksun villatakin tai -paidan. Mutta jos lopputulos on kuitenkin se, että takki näyttää siltä että nyt on tullut lainattua jonkun muun nuttua eikä se istu toivotulla tavalla, se luultavasti jää käyttämättä. Sen aika näyttää, mutta jos kyseinen takki on ensi kesänä taas kirpparikasassa, pieni sisäinen kriitikkoni oli oikeassa sanoessaan että ootko nyt ihan varma. Ei siis Näin. Jos epäilyttää yhtään, älä osta. Vaikka plussalista olisi miten pitkä. 

Esimerkkitapaus 2: Vero Modan alennusmyynnistä löytynyt mekko. 

Plussia oli melko vähän: 

+ Se on mekko

+ Se on söpö

Ja selkeät miinukset puolestaan jäi puuttumaan. Oli vain kaihertava tunne siitä, että onkohan tämä nyt oikein hyvä ja tuleekohan tätä pidettyä mutta kun onhan se kuitenkin aika halpa... Jos olisin ollut järkevä, tässä vaiheessa summeri olisi sanonut NÖÖÖTTT ja olisin jättänyt koltun ostamatta. Mutta kun en ollut järkevä, niin ostin sen  enkä ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan ja se on ollut kaapissa jo reilusti kuukauden päivät. Iso EI NÄIN. Löytyi muuten myös se kaihertavan tunteen aiheuttaja: kotona testaillessa totesin, että helma on omaan makuuni väärän mittainen ja antaa lyhentävän vaikutelman. Ihan sama, sanoisi ehkä joku, mutta mulle sillä on väliä kun oon tämmönen pätkä muutenkin. Mutta että tiivistetysti: jos kaihertaa, niin elä osta! 

Tämän kun vielä itsekin oppisin muistamaan. 

Materian juhlaa

Surullista mutta totta: pieni materialisti sisälläni taputtaa tyytyväisenä käsiään ja ehkä hypähteleekin vähän innoissaan kun kaupasta tai kirpparilta lähtee mukaan kivoja ja kauniita juttuja. Mutta olen sentään yrittänyt tehdä itselleni jonkinlaista rajanvetoa tähän järjettömään tavaranpaljouteen ja tarpeettomaan rahanmenoon, eri asia onko se onnistunut juuri mitenkään. Mutta yritystä on. Ehkä mie vielä joskus pelastan maailman. 

Sitä odotellessa. 

Isäntä erehtyi joskus mutisemaan, että pitäis varmaan olla enempi mukeja kun kaikki on aina tiskissä. VIRHE! Mie otin tämän lupana hankkia niitä mukeja. Ja kun näin kivat tuli vastaan niin tarrasin niihin liimanäppeineni oitispaikalla. Hihi. 

Ja kun nyt on takapiha ja terassi ja kukkapenkki niin pitäähän sinne olla jotain kivaa isännän tuhkakupin vastapainoksi. Tämän lyhdyn bongasin Multasormen mainoslehdestä (miekin luen nykyään puutarhajuttuja, hyvin jännä) ja se jäi mieleen kummittelemaan niin pitkäksi aikaa että päätin sen olevan tarkoitettu meidän takapihalle. Vähän haastetta hankintaan toi se, etten tietenkään tajunnut ottaa matkaan ostoskärriä ja tuo ryötty oli melkoisen painava. Tulipahan vähän hyötyliikuntaa ja treeniä kantolihaksille kun roudasin tuon Prisman perimmäisestä nurkasta kassan kautta autolle. 

Ajattelin laittaa ensi keväänä tuohon kukkapenkkiin yrttitarha-tyyppisen ratkaisun. Persiljaa, basilikaa, oreganoa...Aloitin tyrkkäämällä sinne taannoin kaupasta ostetun ruohosipulin jäänteet, ja kummasti se tupsu on alkanut vihertää vaikka näytti  aluksi aika heiveröiseltä. Mutta kassellaan sitä sitten ensi keväänä, syystoimenpiteenä voisi ehkä harkita rikkaruohojen kitkemistä. 

Kivojen pakkausten uhri = helposti höynäytettävä?

Pakko myöntää, että olen täysin vietävissä mitä tulee asioihin, jotka tarjoillaan kivasti pakattuna. Olipa kyse sitten kosmetiikasta, ruoka-aineista tai vaikka kirjoista, niin kiva paketti vaikuttaa aina myönteisesti ostopäätöstä tehtäessä. 

Clipperin lakritsiteetä ja kylmäpuristettua kookosöljyä. Kookosöljyä on tarkoitus testailla meikinpoisto- ynnä muihin kosmeettisiin tarkoituksiin. Jos ei toimi, niin ainahan sitä voi käyttää ruuanlaittoon. 

Red Stripe -olutta ja Happy Joe -siideriä. (Molemmat muuten myös maultaan hyviä, toim. huom.)

Jonathan Safran Foer: Extremely Loud & Incredibly Close. Tanskasta kirpparilta.

Marina Lewycka: A Short History of Tractors in Ukrainian (ostettu Lontoosta) ja miun Tanskan-murokuppi.

Mutta toisaalta, onko se muka väärin jos kuitenkin ostaa vain niitä asioita, joita muutenkin oli tarkoitus ostaa?  Hankkii vain saman asian kivemmassa paketisssa? Minusta ainakin on kivempi katsella kauniita asioita kuin tylsiä geneerisiä muovipaketteja. 

PS. I Think It's Going To Rain Today on nyt sitten myös Facebookissa. Perfektionisti-pilkunviilaajaa ahdistaa kun tuo oikean alakulman tykkää-nappi ei näy kunnolla, enkä onnistunut löytämään koodista vikaa. En ymmärrä.

Poistokirjalöytöjä ja TBR100

Perjantaina osallistuin Joen Yön hulinoihin tasan sen verran, että käytiin Laren kanssa kirjaston poistomyynnissä. Väkeä oli taas kuin pipoa, mutta jotenkin tuntui että ehkä kuitenkin vähän vähemmän kuin viime vuonna. Itse vedin lokkiliikkeellä mukavan kasan kirjoja kainalooni ja lähdin tyytyväisillä mielin kotiin seuraavanlaisen saaliin kanssa: 

Mika Waltari: Tanssi yli hautojen

Italo Calvino: Marcovaldo

Bobbie Ann Mason: Vaeltajia ja muita kertomuksia

Federico Garcia Lorca: Mustalaisromansseja (runoja)

Gertrude Stein: Ida

Pentti Holappa: Matti ja Maija (näytelmä)

Mark Twain: Jenkki kuningas Arthurin hovissa

Huomatkaa myös sivun yläreunaan ilmestynyt linkkipalkki josta löytyy reitti To Be Read 100 -listalle. Sieltä löytyy 100 kirjaa, jotka olisi tarkoitus tulevien parin-kolmen vuoden sisällä lueskella. Listalla on runsaasti sellaisia teoksia, jotka on pitkään majailleet omassa kirjahyllyssä mutta joiden lukemiseen ei muka vain ole riittänyt aikaa. Nyt korjaantuu sekin epäkohta! 

Huomatkaa myös kuvassa kirjakasan taustalla häämöttävä seinä, nimittäin isäntä urakoi männä viikonloppuna makkariin uudet tapetit, jee! Enempi kuvia tulee ehkä jossain vaiheessa. 

Parhautta: vehnätyyny jumihartioille

Sitä tuntee mummoutuneensa ihan totaalisesti kun huomaa mieluilevansa sienimetsään ja istuu kotona viltin alla vehnätyyny hartioilla. Mutta a) sienet on hyviä ja b) vehnätyyny on parasta! 

Jouduin käymään taannoin terkkarilla lähes viikon kestäneiden hartiakipujen ja järkyttävän päänsäryn takia, ja sieltä tuli tietenkin ohjeeksi normaalit litaniat liikunnasta Mobilatiin. Yksi neuvo oli kuitenkin sellainen, mitä en ollut itse tullut ajatelleeksi, mummojuttuna kun pidin, tietenkin. Eli vehnä/kaura/riisi/tms. pussi mikroon ja harteille! Tuumin ensin että no semmoisenhan vois tehdä itse kun menee käymään porukoilla kun sieltä löytyy materiaalit ja ompelukone omasta takaa. Mutta koska tarve oli akuutti, DIY sai jäädä ja mie kipaisin suorinta tietä luontaistuotekauppaan, mistä lähti mukaan kuvan vehnätyyny. Hintaa ryökäleellä oli noin 20 euroa, mutta mitäpä sitä ei maksaisi että saisi päänsäryn loppumaan.

Kotiin päästyäni heitin ensi töikseni sumutepullolla kevyesti kostutetun tyynyn mikroon ja sitten lämpöisen tyynyn hartioille. Ah mikä onni ja autuus! Voin nimittäin kertoa ettei tarvitse edes olla välttämättä kipeät hartiat, kun tyynyn hautominen harteilla on muuten vaan niin mukavan tuntuista. Laatikon kyljessäkin mainostetaan että tämä lämpöhaude sopii lääkkeeksi paleluun ja rentoutukseksi stressihermoille ja what not.

Vehnätyynyä voi muuten käyttää myös kylmähauteena. Jos sattuu hankkimaan vaikka urheiluvamman (mikä minun tapauksessa on hyvin epätodennäköistä), niin tyynyn voi heittää pakastimeen ja sitten hautoa pakkaskylmällä pötköllä vammautunutta paikkaa. 

Mökkitunnelmia ja maailman hienoin huussi

Pyörähdettiin Laren kanssa maalla loppuviikosta ja tulipas lähdettyä porukalla vielä mökillekin. Pitihän se käydä ihailemassa uutta huussia, joka oli saanut viimeisetkin loppusilaukset pintaansa. Ja jukrat että on muuten hienoin huussi jonka oon ikinä nähny! Tuumiskelin Larelle ja äitille, että no on se ehkä vähän erikoista olla näin innoissaan jostain huussista, mutta se vaan on niin hieno. Heti parani mökilläviihtyvyys merkittävästi kun fasiliteetit on kunnossa. 

Matkamuistoja Venäjältä ja Latviasta

Luomukahva

Kierrätysovi

Pakko vielä mainita, että huussi on pääosin kierrätys- ja ylijäämämateriaaleista kasattu, eli kestävän kehityksen jäljillä ollaan! Seinien hempeänsininen sävy oli alunperin tarkoitettu meidän vuokrakämpän seinile, mutta onneksi edellinen vuokralainen ei ollut saanut aikaiseksi sutia maalia seiniin. Saatiin valita kämppään vähän mieleisempi väri ja vuokraemäntä ystävällisesti antoi tuon vauvansinisen maalin meille ja huussissahan se on ihan edukseen. 

Meillä on peilikin! Pyyhekoukku paikallista käsityötä.

Pitäisi ehkä löytää tyylikkäämpi kuivikeämpäri.
Yläpuolella oleva hylly vaatii koristesälää!

Mutta kovasti syksyiset oli jo tunnelmat, veikkaan että saattoi olla viimeinen kerta kun kävin mökillä saunomassa tänä vuonna. Vesi oli enää +15-asteista, joten en kyllä viitsinyt lähteä enää lampeen itseäni kiusaamaan.

Ensi kevään  projekti taitaisi olla uudet linnunpöntöt.

Huussin lisäksi uutta oli nuotiopaikka.