| Pikaretriitti

Pari viikkoa sitten sanoin joo, kun isäntä oli lähdössä ensimmäistä kertaa tänä keväänä virvelöimään ja kysyi, haluaisinko lähteä mukaan. Itsehän en kalasta, mutta kamerallekin löytyy yleensä kohteita sieltä missä on kalaa (eli veden lähettyviltä).

Kalastuspaikka löytyi suuren sillan kupeesta joen varresta noin vartin ajomatkan päästä kotoa. Vaikka autoja mennä huristeli aina toisinaan sillan yli, ympärillä oli enimmäkseen vain linnunlaulua ja metsän suhinaa. Isännän kanssa ei suurempia juteltu, kumpikin puuhaili omiaan - toinen kalasteli, minä ryömiskelin kuvaamassa kivenkoloja. Kun kamerasta loppui akku (tyypillistä, ettei se ollut täydessä latingissa), istahdin suurelle järkäleelle kuuntelemaan kevään ääniä ja miettimään niitä näitä.

Aika vierähti ihan huomaamatta ja kotimatkalla olo oli paljon rennompi ja levänneempi kuin jos olisin köllöttänyt illan sohvannurkassa katsomassa telkkaria. Vaikka tavallisena arki-iltana ei ole mahdollisuutta lähteä mökille tai muualle kauas kaikesta, niin tuollainenkin pikavisiitti luonnonhelmaan käy hermolevosta.

(Kaksi juttua, joita aion tehdä tänä kesänä useamminkin: a) käydä anoppilan rantasaunassa ja b) lähteä mukaan, kun ukkokulta lähtee kalaan. Toivottavasti sinne mökillekin ehtisi joskus.)