Jos talviyönä matkamies on postmodernin kirjallisuuden kulmakivi ja onkin melkoinen saavutus että selvisin kirjallisuuden opinnoista joutumatta lukemaan sitä. Moisen peruskiven lukematta jättäminen tuntui kuitenkin sen verran suurelta puutteelta, että lisäsin sen listaani peläten jo etukäteen kuivaa ja käsittämätöntä settiä (koska vähintäänkin jälkimmäinen on ominaista postmodernismille).
Jos talviyönä matkamies osoittautui kuitenkin yllättävänkin kiehtovaksi ja mukaansatempaavaksi, ja romaanin aloitukset jotka eivät koskaan saaneet lopetusta auttoivat samaistumaan Lukijan turhautuneisuuteen. En edes yritä analysoida teosta tässä sen enempää, sitä ovat monet minua pätevämmät tehneet aivan riittämiin. Sanotaan näin, että ajattelemista Jos talviyönä matkamies vaatii keskivertoromaania enemmän, mikä ei ole yhtään huono juttu, mutta ei näin vaativia romaaneja ehkä jaksaisi jatkuvasti huvikseen lukea. (Myönnän olevani laiska ajattelemaan.) 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti