| Pikatulppaanit

Oltiin viikonloppu mökillä. Perjantaina ennen lähtöä otin kiireesti nämä kuvat, sillä aavistelin että vasta auenneet tulppaanit eivät kovin kauan helteisellä takapihalla kukkisi. Aavistus osui oikeaan, tänään satoi melkoisen ukkoskuuron juuri kun tultiin kotiin ja kova sade pieksi monesta kukasta terälehdet maahan. Kauneus on kovin katoavaista.

Tämä oli ensimmäinen kosketukseni tulppaanien kasvattamiseen, ja totesin että helppoja kavereitahan nuo ovat. Saisi näköjään tosin istuttaa sipulit aika paljon tiheämpään, nyt kukkaraisia sojotti vähän hassun näköisesti siellä täällä. No, ensi syksynä sitten taas vähän viisaampana heitä istuttelen!

PS. Mökillä oli parasta. Tehtiin perusmökkijuttuja: saunomista, grillaamista, syömistä, kalastelua ja lueskelua. Mie köllöttelin veneen kokassa kirjan kanssa kun isäntä souteli pitkin lampea kalojen perässä ja lämmin tuuli puhalteli mukavasti, eipä paljon rennommaksi voi elämä mennä. Kamera oli mukana mutta se pysyi laukussa koko reissun ajan, eikä edes harmita.

| Luettuja: Jos talviyönä matkamies

Italo Calvino - Jos talviyönä matkamies (Se una notte d'inverno un viaggiatore, 1979, suom. 1983)

Jos talviyönä matkamies on postmodernin kirjallisuuden kulmakivi ja onkin melkoinen saavutus että selvisin kirjallisuuden opinnoista joutumatta lukemaan sitä. Moisen peruskiven lukematta jättäminen tuntui kuitenkin sen verran suurelta puutteelta, että lisäsin sen listaani peläten jo etukäteen kuivaa ja käsittämätöntä settiä (koska vähintäänkin jälkimmäinen on ominaista postmodernismille).

Jos talviyönä matkamies osoittautui kuitenkin yllättävänkin kiehtovaksi ja mukaansatempaavaksi, ja romaanin aloitukset jotka eivät koskaan saaneet lopetusta auttoivat samaistumaan Lukijan turhautuneisuuteen. En edes yritä analysoida teosta tässä sen enempää, sitä ovat monet minua pätevämmät tehneet aivan riittämiin. Sanotaan näin, että ajattelemista Jos talviyönä matkamies vaatii keskivertoromaania enemmän, mikä ei ole yhtään huono juttu, mutta ei näin vaativia romaaneja ehkä jaksaisi jatkuvasti huvikseen lukea. (Myönnän olevani laiska ajattelemaan.) 4/5

| Tämän kesän juhlamekko

Tämä mekko vilahti jokin tovi sitten ristiäispostauksessa ja lupasin aiheesta lisää. No nyt sitä saa! Lisää nimittäin, öhöh.

Tämän mekon taustahan on sellainen, että olen ollut kevään Miss Windy Shopissa harjoittelijana ja sain mekon sitä kautta. Kyseessä on malli Nina Cream* ja ihastuin siihen oitispaikalla kun se ensimmäisen kerran osui verkkokalvoilleni. (Ihan niinkuin psst psst että jos vielä on mekko kevään ja kesän juhlia varten hankkimatta niin tuolta kannattaa käydä vilkuilemassa mainosmainos. :D)

Ristiäisiin asustin mekon mummolta saadulla kelloriipuksella, joka tuntui sopivan mekon fiilikseen.

Tuo selässä oleva vetoketju ei ehkä puhuttele kaikkia, mutta minä tykkään siitä! Se antaa vähän ronskimpaa fiilistä muuten romanttiselta hajahtavaan mekkoon.

Kenkinä ristiäisissä oli vanhat yo-korkkarini (ainakin muistelisin että ne hankittiin yo-juhliani varten, mutta saattavat ne olla vuoden tai pari vanhempaakin perua), joiden terävä kärki ja kitten heel olivat vissiin välillä aika tavalla out of fashion mutta opin Eeva Kolulta, että kisukorkojen aika on taas tullut! ...Vähän vois vanhat kenkäpolot kaivata puleerausta, on ne jo sen verran elämää nähneet.

Henkarissa mekko näyttää vähän pötkylältä, päälle puettuna se pääsee vasta kunnolla oikeuksiinsa. (Niin kuin nyt vaatteet yleensä, duh. Ja kummassakin kuvassa on kaulakorukin hassullaan.)

Sen verran tiedän tässä vaiheessa kevättä, että ainakin juhlat tahi parit on kesällä tulossa joihin meidät on kutsuttu, mutta mekkokriisistä ei tarvii kärsiä: Aion vetää kaikki bileet läpi tässä samassa mekossa. (Sori vaan kaikki muut mekot jotka roikutte kaapissa. Nyt kävi näin.)

PS. Nohevimmat ehkä huomasivat, että tukan väri on vaihtunut sitten viime näkemän. Podin niin pahaa hiusmasennusta tässä taannoin, että siinä ei auttanut enää muu kuin ottaa kovat keinot käyttöön. Se siitä hippeilystä.


*Tuote saatu työn kautta ilman velvoitetta bloginäkyvyydestä

| Kesämielellä

Täksi viikonlopuksi olin suunnitellut tekeväni blogiin liittyviä juttuja, mekon valokuvaamista ja muuta sen semmoista. No, sitten kävi niin että tuli kesä, eikä sisähommat ymmärrettävästi juuri kiinnostaneet. 

Käytiin siis sisällä nakottamisen sijasta lauantaina kaupungilla toteamassa, että siellä oli meneillään ainakin koiranäyttely, maraton ja kalamarkkinat. Käytiin syömässä muurinpohjaletut ja ihmettelemässä markkinahumua. Illalla suunnattiin taas anoppilan rantasaunaan. Vielä en käynyt heittämässä talviturkkia, ehkä viikon tai parin päästä jos nämä lämpötilat jatkuvat.  

Sunnuntain ratoksi siivosin vaatekaapin, siirsin villapaidat varastoon ja otin kesämekot esille. Pystytettiin takapihalle puutarhakeinu ja päivänvarjo, nytpä kelpaa taas kiikkustaa. Illalla käytiin ihailemassa kaunista järvimaisemaa ja uittamassa varpaita jäätävässä vedessä. Rannalla oli pariskunta grillin ja muiden eväiden kanssa, ja minä päätin että sama homma tehdään mekin vielä tämän kesän aikana. Mennään rannalle eväiden ja ajan (ja mieluusti toverien) kanssa. 

Parasta tässä on se, että kesä on vasta alussa!

| Mitä minulle kuuluu?

(Tuo otsikko kuuluu lukea sen Freemanin 'Mitä sinulle kuuluu' -biisin melodialla, koska niin mie jatkuvasti kuulen sen päässäni.)

Toukokuu on jo puolivälissä. Mitä ihmettä.

Harjoittelussa käymisen lisäksi miun arkeen ei nykyään kuulu mitään erityistä, mutta sen takiahan sitä kai arjeksi sanotaankin. Jos olis erityistä, niin olisko se sitten enää arkea?

Olen viime aikoina koettanut vähentää koneella istumista, mistä väistämättä esimerkiksi blogi ja kavereiden kanssa Facebookissa kommunikointi ehkä vähän kärsii, mutta mieluummin kuitenkin käytän aikani muihin harrastuksiin kuin jumitan ruudun ääressä. Tietokone on kuitenkin sellainen aikasyöppö ettei toista.

Koneajan vähentämisen ansiosta olen palannut perusasioiden äärelle: illat menevät nykyisin pitkälti lukemisen merkeissä. Olen tänä keväänä lukenut paljon, myös sellaisia kirjoja joista en ole jaksanut tänne mitään raportoida ja jotka eivät ole TBR100-listalla. Vapauttava tunne, kun kirjastosta voi napata mukaansa mitä vain eikä ole velvollisuutta (ulkopuolelta tullutta eikä itse aiheutettua) raportoida siitä minnekään. Kerrottakoon kuitenkin, että kevään aikaan on tullut luettua ainakin J.K.Rowlingin Paikka vapaana (meeh), Johanna Sinisalon Auringon ydin (ihajees), Italo Calvinon Herra Palomar (like! luin kahdesti peräkkäin) sekä Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit (hyvä ajatus jota ei viety tarpeeksi överiksi että se olisi ollut hauskaa). 

Olen myös tapittanut liekeissä sarjoja Netflixistä ja Viaplaysta. Talven ja kevään aikana on tullut katsottua ainakin Twin Peaks, Family Guy, Archer, Party Down, Episodes, Black Books (aika monennen kerran), Doctor Who, Veronica Mars...Vielä kun jostain palvelusta löytyisi Gilmoren tytöt niin se olisi loistavaa! Näin maksavana asiakkaana voin muuten todeta, että Viaplayn käyttöliittymä on aivan hanurista! Se ei muista viimeksi katsottuja sarjoja, ei automaattista seuraavan jakson toistoa, yh koko Viaplaylle. Netflix sentään toimii vähän käyttäjäystävällisemmin. 

Iltaisin myös tehdään ruokaa ja käydään isännän kanssa kävelemässä. Alkukeväästä koetin taas sytytellä juoksuharrastusta mutta kun ei kipinöi niin ei. Ääh.

Kevään tultua on alkanut kiinnostaa myös takapihan rapsuttelu. Tällä hetkellä kukkapenkin on vallanneet tulppaanit, mutta johan tässä pitää ruveta suunnittelemaan, mitä sinne sitten kesäksi kylvää. (Porkkanoita? Herneitä? Salaattia ainakin, ja yrttejä!)

Tämmöstä täällä, ei mitään ihmeellistä. Mites siellä?

| Ristiäiset

Kuun alussa juhlittiin siskontytön ristiäisiä. Ulkona satoi räntää mutta sen ei annettu haitata. Tyttö sai kauniin nimen ja vieraat kahvia ja kakkua (mikä parasta, voileipäkakkua!). Kissakin kävi sisällä ihmettelemässä väenpaljoutta. Mulla oli uusi mekko (ja sen verran vanhat kengät, että ne on taas muodikkaat). Niistä ehkä lisää tuonnempana.

| Pikaretriitti

Pari viikkoa sitten sanoin joo, kun isäntä oli lähdössä ensimmäistä kertaa tänä keväänä virvelöimään ja kysyi, haluaisinko lähteä mukaan. Itsehän en kalasta, mutta kamerallekin löytyy yleensä kohteita sieltä missä on kalaa (eli veden lähettyviltä).

Kalastuspaikka löytyi suuren sillan kupeesta joen varresta noin vartin ajomatkan päästä kotoa. Vaikka autoja mennä huristeli aina toisinaan sillan yli, ympärillä oli enimmäkseen vain linnunlaulua ja metsän suhinaa. Isännän kanssa ei suurempia juteltu, kumpikin puuhaili omiaan - toinen kalasteli, minä ryömiskelin kuvaamassa kivenkoloja. Kun kamerasta loppui akku (tyypillistä, ettei se ollut täydessä latingissa), istahdin suurelle järkäleelle kuuntelemaan kevään ääniä ja miettimään niitä näitä.

Aika vierähti ihan huomaamatta ja kotimatkalla olo oli paljon rennompi ja levänneempi kuin jos olisin köllöttänyt illan sohvannurkassa katsomassa telkkaria. Vaikka tavallisena arki-iltana ei ole mahdollisuutta lähteä mökille tai muualle kauas kaikesta, niin tuollainenkin pikavisiitti luonnonhelmaan käy hermolevosta.

(Kaksi juttua, joita aion tehdä tänä kesänä useamminkin: a) käydä anoppilan rantasaunassa ja b) lähteä mukaan, kun ukkokulta lähtee kalaan. Toivottavasti sinne mökillekin ehtisi joskus.)

| Memorabilia

Jokin aika sitten siivouksen yhteydessä aloin penkoa pientä koria, johon olen vuosien mittaan tuikannut milloin mitäkin esineitä, joilla ei ole ollut käytännön tarkoitusta mutta joita ei ole raaskinut heittää menemäänkään. Esineitä, joihin on liittynyt joku muisto. Memorabiliaksikin tällaista sälää kutsutaan. Siivouksen yhteydessä havaitsin osan tavaroista roskiinheittokelpoisiksi, osa päätyi johonkin tarkoituksenmukaisempaan paikkaa kuten ompelurasiaan (vaatteiden varanapit, esimerkiksi). Sitten oli niitä, joilla ei ole muuta kuin tunnearvo.

Ilosaarirockin ja Viscultin vapaaehtoisnimikyltit.

Kivi, joskus joltain rannalta mukaan poimittu. En enää muista mistä tai miksi.

Kaulakoru, jota nuorempana käytin niin antaumuksella, että se on kulunut lähes poikki.

Plektra, josta en pysty sanomaan, miltä keikalta tai keneltä muusikolta se mahtaa olla peräisin.

Kun pähkäilin näiden esineiden säilyttämistä, tulin siihen tulokseen, että merkityksellisin on kaulakoru. Viscultin ja Ilosaarirockin vapaaehtoisuudet muistan ilman muistoesineitäkin, ja niistä on merkintä myös CV:ssäni. Kivellä ja plektralla ei sinänsä ole arvoa, koska en pysty enää yhdistämään niihin mitään tiettyjä muistoja. Kaulakoru sen sijaan palauttaa mieleen tietyn ajanjakson elämästäni. Pystyn yhdistämään siihen tilanteita, paikkoja ja ihmisiä. Se on muistoesine, joka minun kannattaa säilyttää.

Tavarapaljouden lisääntyessä (ja varsinkin tilan säilyessä rajallisena) tällaisia valintoja joutuu tekemään, enkä ole siitä varsinaisesti pahoillani. Pidän mieluummin muistot korvieni välissä kuin säilytän pölyyntyvää sälää, jonka otan esiin ehkä kerran kolmessa vuodessa.

| Ikea teki sen taas

Käytiin viime viikonloppuna kevätretkellä Matkuksessa ja ostin Ikeasta nämä sinivalkokukalliset teemukit. Miten ne osaa aina tehdä juuri sellaisia juttuja, joista meikä (ja pari miljoonaa muuta) tykkää? Nytkin olin etsiskellyt jo pidemmän aikaa sopivan suuria, sinivalkokuvioisia teemukeja joiden malli olisi tarpeeksi laakea, että tee jäähtyy mukavan nopeasti (eli jotain aivan päinvastaista kuin tämä muki) ja jotka ei olisi kuitenkaan liian klohmoja tai tylsiä. Kuinka ollakaan että Ikea tarjoilee. Tästä on uhkaavasti tulossa tapa.

| Onnea on

Onnea on toveri joka lukee blogipostaukset tarkkaan ja osaa tuoda tuliaisiksi/synttärilahjaksi juuri sitä oikeaa teetä. (Vieläpä piilotettuna omin kätösin virkattuun pikku koriseen.) Myös toinen toveri tuli yökylään teepussi mukanaan, mitä tähän voi sanoa? Kyllä ne jo tietää että tee kelpaa, aina parempi jos sen kanssa tarjoillaan kaukana asuvien ystävien seuraa. <3

| That 20's look

 

Viime viikonlopun gangsterijuhlien aikamääre oli 1920-luku ja täytyy sanoa että olipa hauskaa päästä tälläytymään periodikamppeisiin! Yllä näkyvään asuun löytyi omasta kaapista lähes kaikki tarpeellinen, hiuskoristeen ja käsineet hommasin varta vasten. Mekko on ihan henkkamaukkaa parin vuoden takaa (moni varmaan tunnistikin), mutta malli on juuri ajan henkeen sopiva helman pituutta myöten. Ajatus oli ostaa myös saumasukkahousut, mutta niiden hankinta jäi vähän liian viimetippaan joten mentiin perinteisellä ratkaisulla eli isäntä piirsi mulle saumat perus-Pirkkasukkiksiin. :D Meikin tein vähän överissä mykkäfilmihengessä, mikä sekin oli varsin lystiä.

| Pakollinen vappupostaus

Meidän vappu meni aika pitkälti samanlaisissa tunnelmissa kuin viime vuonnakin. Eilen illalla ei jaksettu mitään erikoista, mutta käytiin anoppilassa toteamassa rantasaunan löylyt mukavan pehmeiksi (ilmoitin, että tämä otetaan muuten uusiksi tänä kesänä, mieluiten mahdollisimman usein) ja syömässä anopin tekemiä munkkeja. Illalla juotiin venäläistä skumppaa ja katsottiin Californicationin uusin jakso, erinomainen ilta siis.

Tänään käytiin tovereiden ja porukoiden kanssa katsastamassa vanhojen autojen kulkue ja syömässä torilla lörtsyt. Kummipojalle ostettiin foliopallo viemisiksi, ehkä jonain vuonna lähdetään yhdessä autoja katsomaan! Sitten sisko kyytiin ja meille syömään brunssia. Täytyy sanoa, että oli mukavan stressitön ja rento vappu. Vanha ei vaan jaksa enää juhlia.