| Pikatulppaanit

Oltiin viikonloppu mökillä. Perjantaina ennen lähtöä otin kiireesti nämä kuvat, sillä aavistelin että vasta auenneet tulppaanit eivät kovin kauan helteisellä takapihalla kukkisi. Aavistus osui oikeaan, tänään satoi melkoisen ukkoskuuron juuri kun tultiin kotiin ja kova sade pieksi monesta kukasta terälehdet maahan. Kauneus on kovin katoavaista.

Tämä oli ensimmäinen kosketukseni tulppaanien kasvattamiseen, ja totesin että helppoja kavereitahan nuo ovat. Saisi näköjään tosin istuttaa sipulit aika paljon tiheämpään, nyt kukkaraisia sojotti vähän hassun näköisesti siellä täällä. No, ensi syksynä sitten taas vähän viisaampana heitä istuttelen!

PS. Mökillä oli parasta. Tehtiin perusmökkijuttuja: saunomista, grillaamista, syömistä, kalastelua ja lueskelua. Mie köllöttelin veneen kokassa kirjan kanssa kun isäntä souteli pitkin lampea kalojen perässä ja lämmin tuuli puhalteli mukavasti, eipä paljon rennommaksi voi elämä mennä. Kamera oli mukana mutta se pysyi laukussa koko reissun ajan, eikä edes harmita.

| Luettuja: Jos talviyönä matkamies

Italo Calvino - Jos talviyönä matkamies (Se una notte d'inverno un viaggiatore, 1979, suom. 1983)

Jos talviyönä matkamies on postmodernin kirjallisuuden kulmakivi ja onkin melkoinen saavutus että selvisin kirjallisuuden opinnoista joutumatta lukemaan sitä. Moisen peruskiven lukematta jättäminen tuntui kuitenkin sen verran suurelta puutteelta, että lisäsin sen listaani peläten jo etukäteen kuivaa ja käsittämätöntä settiä (koska vähintäänkin jälkimmäinen on ominaista postmodernismille).

Jos talviyönä matkamies osoittautui kuitenkin yllättävänkin kiehtovaksi ja mukaansatempaavaksi, ja romaanin aloitukset jotka eivät koskaan saaneet lopetusta auttoivat samaistumaan Lukijan turhautuneisuuteen. En edes yritä analysoida teosta tässä sen enempää, sitä ovat monet minua pätevämmät tehneet aivan riittämiin. Sanotaan näin, että ajattelemista Jos talviyönä matkamies vaatii keskivertoromaania enemmän, mikä ei ole yhtään huono juttu, mutta ei näin vaativia romaaneja ehkä jaksaisi jatkuvasti huvikseen lukea. (Myönnän olevani laiska ajattelemaan.) 4/5

| Tämän kesän juhlamekko

Tämä mekko vilahti jokin tovi sitten ristiäispostauksessa ja lupasin aiheesta lisää. No nyt sitä saa! Lisää nimittäin, öhöh.

Tämän mekon taustahan on sellainen, että olen ollut kevään Miss Windy Shopissa harjoittelijana ja sain mekon sitä kautta. Kyseessä on malli Nina Cream* ja ihastuin siihen oitispaikalla kun se ensimmäisen kerran osui verkkokalvoilleni. (Ihan niinkuin psst psst että jos vielä on mekko kevään ja kesän juhlia varten hankkimatta niin tuolta kannattaa käydä vilkuilemassa mainosmainos. :D)

Ristiäisiin asustin mekon mummolta saadulla kelloriipuksella, joka tuntui sopivan mekon fiilikseen.

Tuo selässä oleva vetoketju ei ehkä puhuttele kaikkia, mutta minä tykkään siitä! Se antaa vähän ronskimpaa fiilistä muuten romanttiselta hajahtavaan mekkoon.

Kenkinä ristiäisissä oli vanhat yo-korkkarini (ainakin muistelisin että ne hankittiin yo-juhliani varten, mutta saattavat ne olla vuoden tai pari vanhempaakin perua), joiden terävä kärki ja kitten heel olivat vissiin välillä aika tavalla out of fashion mutta opin Eeva Kolulta, että kisukorkojen aika on taas tullut! ...Vähän vois vanhat kenkäpolot kaivata puleerausta, on ne jo sen verran elämää nähneet.

Henkarissa mekko näyttää vähän pötkylältä, päälle puettuna se pääsee vasta kunnolla oikeuksiinsa. (Niin kuin nyt vaatteet yleensä, duh. Ja kummassakin kuvassa on kaulakorukin hassullaan.)

Sen verran tiedän tässä vaiheessa kevättä, että ainakin juhlat tahi parit on kesällä tulossa joihin meidät on kutsuttu, mutta mekkokriisistä ei tarvii kärsiä: Aion vetää kaikki bileet läpi tässä samassa mekossa. (Sori vaan kaikki muut mekot jotka roikutte kaapissa. Nyt kävi näin.)

PS. Nohevimmat ehkä huomasivat, että tukan väri on vaihtunut sitten viime näkemän. Podin niin pahaa hiusmasennusta tässä taannoin, että siinä ei auttanut enää muu kuin ottaa kovat keinot käyttöön. Se siitä hippeilystä.


*Tuote saatu työn kautta ilman velvoitetta bloginäkyvyydestä

| Kesämielellä

Täksi viikonlopuksi olin suunnitellut tekeväni blogiin liittyviä juttuja, mekon valokuvaamista ja muuta sen semmoista. No, sitten kävi niin että tuli kesä, eikä sisähommat ymmärrettävästi juuri kiinnostaneet. 

Käytiin siis sisällä nakottamisen sijasta lauantaina kaupungilla toteamassa, että siellä oli meneillään ainakin koiranäyttely, maraton ja kalamarkkinat. Käytiin syömässä muurinpohjaletut ja ihmettelemässä markkinahumua. Illalla suunnattiin taas anoppilan rantasaunaan. Vielä en käynyt heittämässä talviturkkia, ehkä viikon tai parin päästä jos nämä lämpötilat jatkuvat.  

Sunnuntain ratoksi siivosin vaatekaapin, siirsin villapaidat varastoon ja otin kesämekot esille. Pystytettiin takapihalle puutarhakeinu ja päivänvarjo, nytpä kelpaa taas kiikkustaa. Illalla käytiin ihailemassa kaunista järvimaisemaa ja uittamassa varpaita jäätävässä vedessä. Rannalla oli pariskunta grillin ja muiden eväiden kanssa, ja minä päätin että sama homma tehdään mekin vielä tämän kesän aikana. Mennään rannalle eväiden ja ajan (ja mieluusti toverien) kanssa. 

Parasta tässä on se, että kesä on vasta alussa!

| Mitä minulle kuuluu?

(Tuo otsikko kuuluu lukea sen Freemanin 'Mitä sinulle kuuluu' -biisin melodialla, koska niin mie jatkuvasti kuulen sen päässäni.)

Toukokuu on jo puolivälissä. Mitä ihmettä.

Harjoittelussa käymisen lisäksi miun arkeen ei nykyään kuulu mitään erityistä, mutta sen takiahan sitä kai arjeksi sanotaankin. Jos olis erityistä, niin olisko se sitten enää arkea?

Olen viime aikoina koettanut vähentää koneella istumista, mistä väistämättä esimerkiksi blogi ja kavereiden kanssa Facebookissa kommunikointi ehkä vähän kärsii, mutta mieluummin kuitenkin käytän aikani muihin harrastuksiin kuin jumitan ruudun ääressä. Tietokone on kuitenkin sellainen aikasyöppö ettei toista.

Koneajan vähentämisen ansiosta olen palannut perusasioiden äärelle: illat menevät nykyisin pitkälti lukemisen merkeissä. Olen tänä keväänä lukenut paljon, myös sellaisia kirjoja joista en ole jaksanut tänne mitään raportoida ja jotka eivät ole TBR100-listalla. Vapauttava tunne, kun kirjastosta voi napata mukaansa mitä vain eikä ole velvollisuutta (ulkopuolelta tullutta eikä itse aiheutettua) raportoida siitä minnekään. Kerrottakoon kuitenkin, että kevään aikaan on tullut luettua ainakin J.K.Rowlingin Paikka vapaana (meeh), Johanna Sinisalon Auringon ydin (ihajees), Italo Calvinon Herra Palomar (like! luin kahdesti peräkkäin) sekä Seth Grahame-Smithin Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit (hyvä ajatus jota ei viety tarpeeksi överiksi että se olisi ollut hauskaa). 

Olen myös tapittanut liekeissä sarjoja Netflixistä ja Viaplaysta. Talven ja kevään aikana on tullut katsottua ainakin Twin Peaks, Family Guy, Archer, Party Down, Episodes, Black Books (aika monennen kerran), Doctor Who, Veronica Mars...Vielä kun jostain palvelusta löytyisi Gilmoren tytöt niin se olisi loistavaa! Näin maksavana asiakkaana voin muuten todeta, että Viaplayn käyttöliittymä on aivan hanurista! Se ei muista viimeksi katsottuja sarjoja, ei automaattista seuraavan jakson toistoa, yh koko Viaplaylle. Netflix sentään toimii vähän käyttäjäystävällisemmin. 

Iltaisin myös tehdään ruokaa ja käydään isännän kanssa kävelemässä. Alkukeväästä koetin taas sytytellä juoksuharrastusta mutta kun ei kipinöi niin ei. Ääh.

Kevään tultua on alkanut kiinnostaa myös takapihan rapsuttelu. Tällä hetkellä kukkapenkin on vallanneet tulppaanit, mutta johan tässä pitää ruveta suunnittelemaan, mitä sinne sitten kesäksi kylvää. (Porkkanoita? Herneitä? Salaattia ainakin, ja yrttejä!)

Tämmöstä täällä, ei mitään ihmeellistä. Mites siellä?

| Ristiäiset

Kuun alussa juhlittiin siskontytön ristiäisiä. Ulkona satoi räntää mutta sen ei annettu haitata. Tyttö sai kauniin nimen ja vieraat kahvia ja kakkua (mikä parasta, voileipäkakkua!). Kissakin kävi sisällä ihmettelemässä väenpaljoutta. Mulla oli uusi mekko (ja sen verran vanhat kengät, että ne on taas muodikkaat). Niistä ehkä lisää tuonnempana.

| Pikaretriitti

Pari viikkoa sitten sanoin joo, kun isäntä oli lähdössä ensimmäistä kertaa tänä keväänä virvelöimään ja kysyi, haluaisinko lähteä mukaan. Itsehän en kalasta, mutta kamerallekin löytyy yleensä kohteita sieltä missä on kalaa (eli veden lähettyviltä).

Kalastuspaikka löytyi suuren sillan kupeesta joen varresta noin vartin ajomatkan päästä kotoa. Vaikka autoja mennä huristeli aina toisinaan sillan yli, ympärillä oli enimmäkseen vain linnunlaulua ja metsän suhinaa. Isännän kanssa ei suurempia juteltu, kumpikin puuhaili omiaan - toinen kalasteli, minä ryömiskelin kuvaamassa kivenkoloja. Kun kamerasta loppui akku (tyypillistä, ettei se ollut täydessä latingissa), istahdin suurelle järkäleelle kuuntelemaan kevään ääniä ja miettimään niitä näitä.

Aika vierähti ihan huomaamatta ja kotimatkalla olo oli paljon rennompi ja levänneempi kuin jos olisin köllöttänyt illan sohvannurkassa katsomassa telkkaria. Vaikka tavallisena arki-iltana ei ole mahdollisuutta lähteä mökille tai muualle kauas kaikesta, niin tuollainenkin pikavisiitti luonnonhelmaan käy hermolevosta.

(Kaksi juttua, joita aion tehdä tänä kesänä useamminkin: a) käydä anoppilan rantasaunassa ja b) lähteä mukaan, kun ukkokulta lähtee kalaan. Toivottavasti sinne mökillekin ehtisi joskus.)