Tänään oli miun siskonpojan ristiäiset ja sinne lähdettiin tietysti edustuskamppeissa. Tukankin kiharsin, en tosin tiedä miten hyvä ajatus se loppupeleissä oli. Miun tukka ja kiharrin ei vaan jotenkin kohtaa toistensa ajatusmaailmoja, mistä lopputuloksena on vääjäämättä epämääräinen, löpsähtänyt sotku.
Mutta mitä vaatteisiin tulee, niiden löytäminen oli harvinaisen kivutonta. Mekkojen ostaminen varastoon alkaa siis vihdoin kantaa hedelmää! Ristiäiskoltuksi valikoitui Lontoosta ostettu lintukuvioinen mekko ja sen kaveriksi henkkamaukan armeijatyylinen jakku. Kyseisen jakun suhteen olin jo menettämässä toivoani: ostin sen kirpparilta jo vuosi sitten, mutta tähän saakka se roikkui kaapissa käyttämättömänä kun mikään ei vain oikein tuntunut sopivan sen kanssa yhteen. Mutta tarpeeksi kauan ja kärsivällisesti kun odotti niin Se Oikea yhdistelmä löytyi ja jakku pääsi käyttöön.
Korut meinasivatkin sitten tuottaa enemmän päänvaivaa. Kokeilin kaulakorun jos toisenkin mutta mikään ei oikein tuntunut toimivan. Lopulta päädyin kaulakoruttomaan ratkaisuun, kun Vero Modan alesta löytyi järjettömän kokoiset korvarenkaat samaa patinoituneen hopean sävyä kuin jakun napit. Sitten kasasin mustien korkokenkien kaveriksi vielä mustia helmirannekoruja, Japanista ostamani rannekellon (josta tykkään edelleen ihan sikana) ja viime syksyn Sofi Oksas-halloweenkostyymiin ostamani jättikokoisen sormuksen, jota en uskonut muuten koskaan käyttäväni. Vot!
Juhlat meni oikein hyvin, enkä oikeastaan edes tajunnut hirveämmin jännittää kummin velvollisuuksia. Vähän piti lukea ääneen ja kuivata lapsen pää vedellävalelun jälkeen ja ihan hyvinhän se meni! Ja mikä tärkeintä, lapsi sai näköisensä nimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti