Sitten eräällä kerralla maalauspiirissä tuli taas puheeksi, että millaisissa paikoissa ihmiset kotona maalaavat. Kuulemma ainakin olohuoneessa ikkunan ääressä ja kodinhoitohuoneessa pesukoneen vieressä. Eräs vanhempi taiteilijatoveri totesi kokemuksen syvällä rintaäänellä, että sitä lottovoittoa tai isompaa asuntoa tai omaa ateljeeta ei kannata jäädä odottamaan, vaan tila rakkaalle harrastukselle pitää ottaa. Ei sitä kukaan tule antamaan.
Tästä inspiroituneena aloin katsella meidän asuntoa uusin silmin ja päätin että no penteles, kun kerran löysin tilaa työpisteelle niin onhan sitä tilaa löydyttävä myös maalaamiselle! Enkä oikeastaan joutunut tekemään muita myönnytyksiä kuin sen, että pyysin siskoa tuomaan maalta ison ja tukevan telineen sijasta pienen mutta huteran, kokoontaitettavan telineen. Niin ja maalausten koko on koetettava pitää maltillisissa mittasuhteissa, kaksi kertaa viisimetriset kankaat saa unohtaa.
Sisko toi eilen tarvikkeet maalta, tänään maalasin innoissani taas yhden asetelman. Ja niin on elämässä taas yksi yksinkertainen mutta pitkään vatvottu asia (olisiko suorastaan unelma?) saavutettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti