(Jännä sattuma, että edellinen teos josta kirjoitin, oli myös Henryn kirjoittama ja julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1934. )
Henry Rothin Vaikkapa unta kertoo juutalaisperheen elämästä 1900-luvun alun New Yorkissa. Päähenkilö on perheen nuori poika David, joka pelkää väkivaltaista ja arvaamatonta isäänsä ja takertuu vastapainoksi tiukasti äitiinsä.
Täytyy sanoa, että lapsipäähenkilöt eivät ole koskaan olleet minun juttuni, eikä David tee siinä suhteessa poikkeusta. Äitinsä helmoissa roikkuva, suorastaan neuroottisen epävarma lapsi lähinnä ärsyttää. Samoin paikoitellen käytetty tajunnanvirtatyylinen kerrontatapa, jossa kuvataan Davidin ajatuksia lyhyin, töksähtelevin ja kesken jäävin lausein on enimmäkseen häiritsevää eikä tunnu kovinkaan luontevalta. Plussaa aavistuksen arvoituksellisesta lopusta, joka jättää lukijalle jonkin verran tulkinnanvaraa.
En suuremmin lämmennyt, 2/5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti