Hallittu kaaos på svenska

Tässä jo hyvän aikaa sitten onni sattui potkimaan Nordland 146 -blogin arvonnassa, jossa palkintona oli vapaavalintainen, A4-kokoinen sisustusprintti Walldesign-puodin valikoimista. Sieltä yksi tekstitaulu sattui  erityisesti silmään ja siitä tuli oitispaikalla myös eräs ihminen mieleen joten päätin valita sen häntä silmälläpitäen. 

Eipä aikaakaan, niin tuli kutsu tämän saman ihmisen valmistujaisiin. Se ihminen oli tietenkin Epe ja tämä taulu muistutti hänestä paitsi ruotsinkielisyytensä myös sisältönsä ansiosta: 

Onnea vielä Epelle, toivottavasti olit jo paketin aukaissut ennen kuin luit tämän! :D

Kori lumppukuteesta

Tää on taas niitä "kun muut niin mieki" -juttuja, eli kun joka paikassa törmäilee virkattuihin säilytyskoreihin niin mie kokeilin kans. (Tästä voinee jo päätellä että olin viikonlopun maalla.) Meiltä ei tosin löytynyt omasta takaa ontelokudetta jota noihin koreihin neuvotaan käyttämään, mutta jonkinlaista ostotrikookudetta löytyi muutama keränpohja ja loput tein sitten ihan tavan lumppukuteesta. Trikoo- tai ontelokuteella tulee huomattavasti siistimpi ja jämäkämpi lopputulos, mutta meillä sattuu kotona pyörimään tuota lumppukudetta sellaiset määrät että voisi yrittää siitä tehdä jatkossakin. 

Ensimmäinen joulun merkki ja närkästynyttä puhinaa

Kaikki tähän mennessä keräilemäni jouluesineet ja -koristeet olen vielä toistaiseksi jemmannut visusti pois näkyvistä, mutta taannoin ruokaostoksilla tapahtui lipsahdus, joka sai jo jäädä esille. 

Yleensä en osta Liptonin teetä, varsinkaan pyramidipusseissa tulevaa koska pyramidipussit eivät ole kompostoituvia, vaan ne tehdään muovista(!), mikä on minusta aivan käsittämätöntä. Tällä kertaa hairahduin kuitenkin pahoille teille, koska kahden Lipton-teepakkauksen (niitä kirottuja pyramidipusseja) mukana sai kauniin peltirasian. 

Rasian kuvioinnin on suunnitellut turkulainen suunnittelijapariskunta Saana ja Olli. He ovat lähteneet projektiin mukaan osittain Liptonin saaman Rainforest Alliance -sertifikaatin ansiosta, mutta minusta tuo muovin käyttäminen teepusseissa on jotain niin käsittämätöntä että Lipton saa edelleenkin pysyä poissa minun teevalikoimastani. 

Olen kuitenkin Saanan ja Ollin perinteitä henkiviä aikaansaannoksia ihaillut jo aikaisemmin ja nyt oli tarjolla liian hyvä tilaisuus saada sitä itsellekin, joten ostin jouluhenkisen peltiboksin periaatteideni vastaisesti. Siinä voi säilyttää jatkossa vaikka joulupipareita. 

Kannattaa muuten käydä lukaisemassa tämä Guardianin juttu, jos teepussien sielunelämä yhtään kiinnostaa. Näin karrikoiden ja tiivistetysti juttu kertoo, että lähes kaikissa teepusseissa käytetään ainakin pieni prosentti polypropyleeniä tai muuta muovia joka pitää pussin koossa kuumassa vedessä ja joka ei ole biohajoavaa.Taidan itse siirtyä ihan kokonaan käyttämään vain irtolehtiteetä. 

Puhina taisi tällä kertaa mennä kyllä reilusti edelle siitä jouluisuudesta, mutta tästä aiheesta olisi voinut kyllä puhista vähän enemmänkin. Mutta menköön tällä kertaa. 

Ensi viikonloppuna voi sitten ripotella jo vähän lisää joulua ympärilleen.

Näkyy tähtiä - DIY origamitähdet

Tässä iltana muutamana oli luppoaikaa askarteluun ja Pinterestiin on päässyt kerääntymään jo idea jos toinenkin jota on tarkoitus kokeilla joskus. Päätin aloittaa yksinkertaisemmasta päästä ja otin käsittelyyn paperista taitellut tähdet. 

Tältä lopputuloksen siis pitäisi näyttää: 

Kuva: The Cheese Thief

Minun ensimmäiset yritykseni näyttivät tältä: 

Kolmas kerta toden sanoo:

Noin kahdenkymmenen minuutin näpertelyn ja yrityksen ja erehdyksen kautta lopputulokset alkoivat olla jo jokseenkin tähdeksi tunnistettavia.

Ja kun vauhtiin pääsee, näitä on helppo näperrellä vaikka telkkarin katsomisen sivussa.

Itse käytin ohjeena tätä ja tätä videota. Ensimmäinen on hitaampi ja perinpohjaisempi, toinen menee tosi nopeasti mutta on tietyllä tapaa selkeämpi. Mitä materiaaliin tulee, kokeilemistani parhaalta tuntui ihan tavallinen kopiopaperi (nuo oranssit tähdet). Sue-lehden sivut olivat vähän liian ohutta paperia ja rakennussuojapaperi (nuo harmaanruskeat tähdet) on ehkä vähän liiankin jämäkkää, tähden muotoon puristeleminen meinaa olla turhan raskasta. 

Toinen seikka minkä huomasin on se, että sen paperisuikaleen leikkaamiseen kannattaa panostaa sen verran, että se on suunnilleen tasaisen levyinen; helpottaa taittelemista merkittävästi ja lopputulos näyttää paremmalta. 

Alaston totuus | Naked Truth

Viime päivinä blogeissa on alkanut vilahdella bloggaajien meikkaamattomia, photarilla käsittelemättömiä naamoja. Kyse on Tyyliä metsästämässä -blogin Veeran aloittamasta kampanjasta, jonka tarkoituksena on havahduttaa ihmiset siihen, että nykypäivän kauneusihanteet eivät enää lainkaan vastaa todellisuutta ja että bloggaajiltakin vaaditaan nykyisin epäinhimillisen täydelliseksi hiottua ja photoshopattua ulkonäköä että he 'kelpaisivat' yleisölle.

Toivoisin meidän bloggaajien pystyvän taistelemaan sitä ilmapiiriä vastaan, jossa sallittua on vain virheettömyys. Ilahtuisin kovasti, jos muutkin bloggaajat innostuisivat postaamaan itsestään kuvan juuri sellaisena kuin ovat meikin alla, photoshoppaamattomana. Näytettäisiin, että jokaisen blogin takana on ihan oikea ihminen pienine virheineen. Sillä niin täydellisesti kuin se välillä unohtuukin, niin kultturissamme vallitseva kauneusihanne on useimmiten melkoisen rakentamisen ja kuvankäsittelyn tulos.
- Veera, Tyyliä Metsästämässä - 

Tähän samaan syssyyn voi mielestäni aivan hyvin haastaa koko blogimaailmaa ympäröivän epätodellisuuden tunteen, kun kaikki on kaunisteltu näyttämään täydelliseltä, elämä on pelkkää shoppailua, teen juomista ja kynttilöitä ja sisustusblogeissa koti on jokaisessa valokuvassa putipuhdas ja täydellisesti sisustettu. 

Itse kun en naamaani muutenkaan ihan hirveän usein täällä näyttele, niin koin paljon loogisemmaksi ja järkevämmäksi osallistua tähän haasteeseen ottamalla seuraavan blogia varten tarkoitetun kuvan ilman minkään lajin sipistelyä tai 'lavastamista'. Yleensähän kuvat tulee otettua sellaisessa ympäristössä ja rajattua niin, että kaikki ne lattialla ajelehtivat sukat, tiskipöydän astiaröykkiöt ja muu 'epätäydellinen' - toisin sanoen normaalit elämän jäljet - jäävät kuvista pois. 

Ja se lavastamattomuuden lopputulos on tässä: löin tiskiin taannoin voittamani arpajaispalkinnon ja asettelin sen niin kuin muutenkin olisin kuvaa varten tehnyt, mutta jätin sohvapöydän raivaamatta. Ei mitään erityisen shokeeraavaa ehkä, mutta ainakin rehellistä. 

Arpajaispalkinto on peräisin Walk Like a Zombie -blogin arvonnasta, kiitos Mari! 

Jos kaipaatte lisää arkirealismia, niin saamanne pitää. Ensi kerralla voin kuvata tiskipöydän silloin, kun se on raivaamatta. Tänään satuin juuri siivoamaan keittiön, harmin paikka. 

Alaston totuus -kampanjaan osallistuneita blogeja ovat muun muassa Pupulandia, MouMou, Lilou's Crush, Step by Step ja Saara Sarvas, mutta myös lukemattomat muut. Sisustusblogien puolella en ole vielä huomannut havahtumista tähän, mutta ehkä lähiaikoina on odotettavissa pölykoirien ja tiskivuorten kuvia useassakin blogissa?

Pekaanipähkinä-suklaakeksit

Olen tässä pariin otteeseen leiponut keksejä, joiden alkuperäisen ohjeen löysin täältä, mutta jota sittemmin itse vähän muokkasin vähemmän överiin suuntaan (5dl suklaarouhetta, ihan oikeasti?) ja jotka on ainakin parille koemaistajalle (eli Larelle ja isännälle) kelvanneet ilman mutinoita. 

Lauantain tupareihin oli nyyttäritoive, joten tein samoja hyväksihavaittuja keksejä tälläkin kertaa ja taas tuli kiitosta sen verran että tässä on nyt sitten se ohje jos joku haluaa itsekin joskus kokeilla: 

• 5dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 250g margariinia / voita (vähempikin riittää, toim. huom!)
• 2 dl sokeria
• 1 dl fariinisokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 tl suolaa
• 2 munaa
• n. 1 ½ dl rouhittua suklaata
• n. 1 ½ dl rouhittua pekaanipähkinää

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vaahdota margariini/voi. Lisää sokerit ja suola. Sekoita huolellisesti. Vispaa munat kevyesti ja lisää seokseen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe hyvin keskenään ja lisää taikinaan. Lisää viimeisenä suklaa- ja pähkinärouheet.

Nostele taikina ruokalusikalla pellille leivinpaperin päälle. Paista n. 10 minuuttia tai kunnes keksit ovat kullanruskeita. Anna jäähtyä ennen kuin siirtelet keksejä, etteivät ne hajoa.

HUOM! Tästä annoksesta tulee noin kolme pellillistä eli jopa 60kpl, jos tekee pieniä, noin teelusikallisen kokoisia kasoja. Jos haluaa mehevämpiä keksejä, kasoista kannattaa tehdä suurempia eli noin ruokalusikallisen kokoisia jolloin keksimäärä on noin 24kpl. 

Suklaan ja pähkinöiden määrää ja laatua voi tosiaan säätää ihan omien mieltymystensä mukaan, mutta miun kokemuksen mukaan tuo määrä on ihan sopiva. 

Punaiset kengät

Kaikkeen kummalliseen sitä silmä ja mieli viehättyykin. Itse olen tänä syksynä huomannut katselevani kaipaavasti punaisia kenkiä. (Ja sellaisia hassusti vähän nahkaiselta näyttäviä farkkuja. Nekin on alkaneet näyttää kivalta. What the hell?) 

Jo aiemmin syksyllä näin Aleksi13:n ovensuussa tyrkyllä punaiset mokkanahkaiset nilkkurit jotka jollain tavalla puhuttelivat. Sitten tuumin, että no mokkanahkaiset, korolliset nilkkurit - kuinka usein minä niitä muka käyttäisin ja minkä kanssa ja minun käytössähän ne olis heti tärviöllä kun kuitenkin lompsisin heti ekaan vastaantulevaan kuralammikkoon. 

Männäviikolla koukattiin leffojen välissä toveri L:n kanssa kenkäkauppaan ja siellä istua napotti hyllyssä taas  sellaisia punaisia jalkineita jotka ei jääneet unholaan heti kun kävelin ovesta ulos, vaan ne vainoavat vieläkin. 

Andiamo Bela

Andiamo Brooklyn

Andiamon Bela- ja Brooklyn-saappaat (vai saapikkaat?) on molemmat tyylillisesti entisen maiharistin mieleen ja nämä olisi varmasti käytännöllisemmät kuin mokkanahkaiset korkokengät. Mutta tässä tulee taas vastaan järki, joka perustelee kenkien ostamatta jättämistä muun muassa seuraavasti: a) Ostin juuri viime syksynä käytännössä lähes samanlaiset nahkasaappaat jotka sattuu vain olemaan eri väriset ja jotka oli rutaleen kalliit ja b) näin ollen mie en tarvii toisia samanlaisia ja c) kun niitä kenkiä nyt muutenkin on jo ihan liikaa. 

Että niin. Mutta olishan nuo kääntövartiset Brooklynit kyllä aika ältsinpähheet. Jotenkin ne herättää halun pukeutua trad skin -henkisesti käännettylahkeisiin farkkuihin ja henkseleihin ja pikeepaitoihin. Ja leikata tukan  - hyvin lyhyeksi. 

Jemmanurkkaus

Tuskailin hyvän aikaa sen dilemman kanssa, että mihin sitä oikein olkalaukkunsa tyrkkää kun tulee kotiin kaupungilta? Missä on käsilaukun paikka? Mihin laitan sulkapallomailan? Mitä teen puolipitoiselle fleecetakille jota nyt ei enää takaisin puhtaiden vaatteiden sekaankaan viitsisi työntää? 

Likainen Parketti -blogista bongasin hienon naulakon, mutta meillä ainoan vapaan makkarinseinän valtasi kirjahylly joten tämä idea sai jäädä toistaiseksi mappi Ö:hön. 

Sitten hoksasin, että vaatekaappien ja makkarin oven väliin jää nurkka, joka on kuin tehty rököttävien asioiden säilömiseen! Ei muuta kuin tuumasta toimeen, eli ostin muutaman yksinkertaisen (=halvan) varastokoukun  ja esittelin idean isännälle. Mies osoitti komeroa ja sanoi että akkuporakone löytyy tuolta. Otin tämän vihjeenä, että sen kun vaan laitat. 

Ja minähän laitoin! En ole mitenkään erityisen sinut akkuporakoneiden enkä muiden teknisten laitteiden kanssa mutta päätin että ei se nyt niin vaikeaa voi olla. Ja kolme neljästä koukusta sainkin itse jyrättyä paikalleen, mutta neljännen kanssa ongelmaksi muodostui pituuden ja voiman puuttuminen joten isäntä joutui kuitenkin viimeistelemään tämänkin projektin. 

Nyt ei tarvii enää laukkujen olla levityksellään pitkin lattioita eikä sulkapallomaila tule käsille joka kerta kun eteisen naulakosta yrittää ottaa jotakin. 

Lattialle mahtuu vielä sopivasti pyykkikassi, ja koko komeus on käytännössä jatkuvasti makkarin avoimen oven takana piilossa.

Muok. Toimitus huomauttaa, että tämäkinhän tapahtui jo aikaan ennen läppärionnettomuutta, eli koukut on ehtineet olla tuolla jo pari-kolme viikkoa mutta silti olen niistä yhä aika innoissani. 

Hulinaviikko

Tämä viikko on ollut niin täynnä enemmän ja vähemmän itseaiheutettuja menoja, että ensi viikon voisi hyvällä omallatunnolla vaikka köllöttää vaan kotona. Paitsi että jotenkin sitä on jo onnistunut suunnittelemaan ainakin maanantaille ja tiistaille ohjelmaa. Hups. 

Tällä viikolla olen nähnyt viisi Rokumentti-leffaa, käynyt mummon luona, tädin luona, siskon perhe ja porukat on käyneet miun luona (eri päivinä), on ollut tuparit ja synttärit ja joululahjaostosten tekoa ja auton huolto ja taisi olla parit kahvitkin jossain välissä. Sosiaalisen elämän puutteesta ei siis ainakaan voi valittaa!

Tämäniltainen Rokumentti-leffa Cure for Pain: The Mark Sandman Story oli hyvä lopetus kiireiselle viikolle, huomenna aion nukkua pitkään ja tehdä asioita joita tällä viikolla ei vaan kerennyt hoitaa. (Jos vaikka se gradu, köh köh...)  

Löytöjä äiteen varastoista

Maalla käydessä kävin tonkimassa kellaria ja äitin askartelukaappeja ja sieltä löytyi taas aarre jos toinenkin jotka sain ottaa huostaani.

Kynttilänjalka löytyi jokseenkin unohdetun oloisena romuläjästä, joka piti sisällään lähinnä meidän vanhoja leluja ja joitain hassuja askarteluvirityksiä. Miten lie sinne joutunut, mutta otin sen matkaani joulua ajatellen.

Tänä syksynä uniltaan havahtunut sisäinen marttani innostui ehkä hitusen tästä kirjasta. Vielä minäkin opin virkkaamaan jotain tommosta!  (Tällä hetkellä tekeillä on tosin vain tuo ankea sipulipussin rutale joka kuvan yläkulmassa pilkistää.)

Malli "Kirvun tähti" kirjasta Peitteitä ja hartiahuiveja. 

Malli "Pitsitäkki" kirjasta Peitteitä ja hartiahuiveja. 

Vielä kun oppisi lukemaan näitä ohjeita.

Liebster blog

Sain jo jokin aika sitten Leipikäs-blogin Eijalta liebster-tunnustuksen, kiitos! Nyt jaetaan rakkautta eteenpäin.

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster- palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavan sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

1. On Not Doing Much (tosin en voi olla varma minkä verran tällä blogilla on lukijoita, koska lukijapaneeli ei ole näkyvillä ko. blogissa. Mutta tämä silti koska se on hyvä ja liebster-tunnustuksen arvoinen!)

2. Small Wonders of Nature (upeita luontokuvia, käykäähän ihailemassa.)

3. Poplaari (jonka nimen monimerkityksisyyden oikeastaan tajusin vasta juuri nyt! Ei sillä että hidas olisin. Mutta että kirjoja ja musiikkia, jee!)

4. Viiden tähden metsä (koska Epe on symppis ja maailma tarvitsee sympaattisuutta.)

5. Muzika Bijou (vähän erilainen musiikkiblogi. Kuka sanoi että innostuminen ei ole coolia?)

Joululahjavinkkejä, osa 1 - suoraan kotiovelle

Netissä hengatessa törmäilee säännöllisin väliajoin kaikkeen hienoon ja näin joulun alla nuo hienot jutut voivat olla itselle tai toisille kullanarvoisia pelastusrenkaita silloin kun joululahjojen kanssa pää lyö totaalisen tyhjää. Erilaisia joululahjaideoita ajattelinkin nyt jakaa parissakin erässä, jos vaikka jollekin olisi näistä hyötyä. Mainittakoon myös, että tämä ei ole millään tavalla sponsoroitu postaus eli olen nostanut näitä liikkeitä ja tekijöitä esiin ihan vain siksi että ne ovat minusta hienoja ja maininnan arvoisia. 

Tässä ensimmäisessä satsissa on kivoja juttuja jotka voi tilata netistä suoraan kotiovelle; kätevää kun mikä! Jenkkilän putiikkien suhteen kannattaa tietysti olla hyvissä ajoin liikkeellä, postitusajat voi olla mitä tahansa parista viikosta kuukauteen.

Joululahjoja netistä:

Moko Market - sisustustavaraa ja kaikkea pientä ja söpöä.

1. Bloggers I Met and Liked -muistikirja 2. Saga Forest -muki 3. Sulkajuliste

Kauniste - nuorten pohjoismaisten suunnittelijoiden kankaita ja kodintekstiilejä

1. Keittiössä -keittiöpyyhe 2. Calendar 2013 -keittiöpyyhe 3. Sokeri -tyynynpäällinen 4. Sienet -tarjotin

Darling Clementine - pientä paperitavaraa ja tekstiilejä norjalaisilta suunnittelijoilta

1. Folk & flora -kangaskassi (Armchair's Waiting) 2. Little Wonders -pöytätabletti (Raccoon) 3.  Claudette's -muistikirja (Bird)

Hey Chickadee! - amerikkalaisten itsenäisten (sarjakuva)taiteilijoiden suunnittelemia koruja ja t-paitoja.

1. Nesting Doll -kaulakoru 2. Star Elk -kaulakoru 3. Teacup -korvakorut

Tankfarm Clothing - Hienoja t-paitoja miehille, erityisesti Art of Manliness -paidoissa on sitä jotakin. Kelpais mullekin!

1. Semper Virilis 2. Mustache Club (mainio miehelle joka osallistui Movemberiin!) 3. Gentleman & Scholar

Threadless - t-paitojen aarreaitta; persoonallisia, laadukkaita ja edullisia paitoja joka lähtöön ja makuun. Threadlessissa on melkein aina jokin tarjous tai alennuskampanja menosssa, kannattaa pitää silmällä. T-paitojen lisäksi kaupasta löytyy myös muuta tavaraa ältsinpäheillä printeillä.

1. Drink Mee -kahvimuki 2. Travel Doodle Pack -muistikirjat 3. Them Birds -t-paita 

Sammakko-kustantamon nettikaupasta löytyy koti- ja ulkomaista kirjallisuutta ja sarjakuvaa edulliseen hintaan. Listoilta löytyy niin Milla Paloniemi kuin Sigmund Freudkin, eli käykäähän vilkaisemassa!

1. Toby Litt - Beatnikit 2. Heli Laaksonen - Pulu Uis 3. Charles Bukowski - Vanhan likaisen m iehen juttuja 4. Riku Korhonen - Savumerkkejä lähtöä harkitseville

PS. Huomatkaas muuten päivitetyltä arvontasivulta, että Moderni Mummola arpoo Darling Clementinen kortteja ja kalenterin! Aikaa osallistua on 21.11.2012 saakka.

Päivä ilman kameraa ja Andrew Bird

Tänään oli taas niitä päiviä kun tuli monta kertaa eteen kaikkea mistä olisi voinut ottaa kuvia, mutta jätin fiksuna tyttönä kameran kotiin. Tai unohdin. Tai en ajatellut. Tai jotain. 

Käytiin siskon kanssa mummoa moikkaamassa ja ihmeteltiin ulkona vallitsevan säätilan englantilaisuutta. Sisko tykkäs, mie en. 

Pyörähdettiin pikaisesti tsekkaamassa myös uusi kirppis; se oli ihan ok muttei mikään maata järisyttävä. Ostin sieltä yhden pienen hauskan jutun josta lisää toiste. 

Andrew Bird - Fever Year. Kuva täältä

Sitten hipsin katsomaan ensimmäistä Rokumentti-leffaa, joka oli Andrew Bird - Fever Year. Xan Arandan ohjaama dokkari oli mielettömän kauniisti kuvattu ja jotenkin siitä välittyi hirveän voimakkaasti se tunne, kun on vaan pakko tehdä musiikkia. 

Lisäksi kiinnitin huomiota sellaisiin epäolennaisiin seikkoihin kuin että Birdin keikkajulisteet on ihan mielettömän hienoja! 

Andrew Bird -keikkajulisteet täältä

Ekan leffan jälkeen nähtiin toveri L:n kanssa ja käytiin Bar Playssa syömässä ranskiksia ja höpisemässä. Puoli ysiltä mentiin katsomaan  Pulp: The Beat is the Law -Fanfare for the Common People, dokkari joka oli 80- ja 90-lukujen juhlaa niin musiikin kuin pukeutumisenkin puolesta. 

Sitten piti vielä tankata auto ja ajella kotiin ja nyt mie oon tässä ja kohta mie nukun. Huomenna jatkuu Rokumenttiloinnit! Muistaisinkohan vaikka ottaa sen kameran mukaan...

Joulu-DIY: piparimuoteille uusi virka

SPR:n Kontissa oli jo lokakuun lopulla pantu joulupöytä pystyyn ja samalla reissulla kun olin etsiskelemässä materiaalia Halloween-kostyymiäni varten, osui silmään matkalaukuntäysi piparkakkumuotteja. Niitä sai neljä kappaletta eurolla joten valkkasin parhaat päältä ja mielessä siinteli jo epämääräisiä visioita ihan muista käyttötarkoituksista kuin siitä mihin ne on alunperin tarkoitettu. 

Männäviikonloppuna maalla ehdin sitten toteuttamaankin nämä suunnitelmat isän ystävällisellä avustuksella. Isä poraili näppärästi reiät muotteihin että mie pääsin näpertämään ja tämmöisiä oli lopputulokset:  

Henkarihärveli pääsee ikkunakoristeeksi.

Kranssi menee etuovelle tervehtämään tulijoita. (Pitäis varmaan kutsua vieraita ihan tämän takia. :D) 

Kranssipohjan ostin Tiimarista ja muotit tosiaan löytyi sieltä Kontista, mutta muuten materiaalit on tuttuun tapaan omista jemmoista löytynyttä tavaraa. Tuon kranssin tein mahdollisimman helposti purettavaksi, että saman pohjan voi käyttää uudestaan eri tavalla koristeltuna. Henkariin oli oikeastaan mielessä vähän suurempi ja näyttävämpi rusetti, mutta kun sopivaa nauhaa ei ollut niin tuo pieni ruudullinen oli ihan hyvä kakkosvaihtoehto. Senkin voi vaihtaa jos joskus törmään parempaan. 

Hauska juttu muuten, että sitten kun olin jo nämä omat tekeleeni näperrellyt niin törmäsin Dishfunctional Designs -blogissa postaukseen jonka idea on täsmälleen sama, eli piparkakkumuottien uudelleenkäyttö. Käykäähän katsomassa, on nimittäin ehkä aavistuksen hienompia kuin miun vaatimattoman suomalaiset aikaansaannokset! 

Kirjahylly revisited - kuvien kera

Maailman onnellisin pieni blogisti täällä hei. Arvatkaa kuka sai koneensa kotiin ehjänä ja kiiltävänä? Voi tätä autuutta, kun sormien alla on taas tuttu näppäintuntuma eikä sivujen latautumista tarvitse odottaa viittä minuuttia.

Ensimmäinen eli tärkein asia tähän hätään on tietysti esitellä se kirjahylly josta viime viikolla tohkasin, mutta josta en saanut kuvia näytille. 

Kannattimet on taivutettu vanhoista saranoista. Mitä ruosteisempi, sen parempi. 

Hieman olen saattanut hykerrellä tyytyväisyyttäni. Minulle kirjat tekevät kodin, joten nyt ollaan asian ytimessä.

Sarvikuonokin pääsi jo hommiin. Isä leikkeli mulle vuolukivitiilen sopivan pituiseksi ja sitten vaan liimaa tassuihin ja yöksi puristukseen. Vot kuin hieno, eikä varmasti ole liian heppoinen pitämään kirjoja pystyssä.

Lisää askarteluja sun muuta höpötystä tulee nyt taas vähän nopeammalla päivitystahdilla kun elämä on palannut koneen myötä normaaleihin uomiinsa. Palataan! 

Kirjahylly!

Olipa kerran kun postasin tämän Tumblr-blogiini. 

Kuvan alku-alku-alkuperästä ei ole tarkkaa havaintoa, mutta itse rebloggasin sen aikoinaan täältä

Ja kuinkas sitten kävikään. 

Nyt mulla on isännän omin pikku kätösin (tai ei niin pienin) askartelema kirjahylly seinällä! 

Tosin varovasti tiedustelin, että olitko ajatellut että tuo yksi hylly riittää? Ei hätää, kuulemma lisää on tulossa. 

...Sitten joskus. 

***

Kuva-aineistoakin on ehkä tulossa jonain kauniina päivänä, mutta tällä hetkellä muistikortinlukijalla varustettu potilasparkani on matkalla huoltoon ja kameran piuha taitaa sijaita maalla. Eli not going to happen anytime soon. Tästä johtuen saattaa muutenkin pidellä hieman tavanomaista hiljaisempaa lähiaikoina.

Sökö

Mnyääh. Läppärin näyttö hajosi eilen koska olen auttamaton käsi joka hajottaa kaiken ja tyrii sarjatulena. Tai siltä ainakin taas tuntui.

Kuva: Rainbow Squeeze

Toistaiseksi nyt sitten pärjäilen niin, että läppärini on kytkettynä isännän näyttöön. Voin käyttää tarpeen tullen tietysti myös telkkaria näyttönä, mutta ei se nyt mitenkään erityisen juhlaa ole.

Julmaa oli huomata, ettei edes käsitöiden tekeminen onnistu enää ilman että läppäri on jatkuvasti nenän edessä, kun kaikki neuleohjeetkin on koneella! Pitäis varmaan käydä siskon luona tulostamassa niitä paperille.

Niin että mitäs nyt sitten tehtäis, kun kone sippasi? Odotellaan vakuutusyhtiön päätöstä ja keksitään jotain sijaistoimintoja. Mielessä on pyörinyt muun muassa voimapaperiin liittyviä ideoita, hohohoo.

Kirppissunnuntai

Tuntuu että viikonloppu on mennyt lähinnä syödessä; on ollut sushia ja voileipäkakkua ja hirvenlihapullia ja kookospannacottaa ja nyt on ähky. Ja tästä mistään mulla ei tietenkään ole kuvallista todistusaineistoa, kuten ei toverin juhlistakaan. Mutta kivaa oli ja juttua riitti, toverille vielä hirmuisesti onnea!

Jonkunlaista asukuvan tynkääkin olisi voinut kuvitella eilen ottavansa, mutta jäipähän sekin taas väliin. Jotenkin siitä ei oikein ole tullut semmoista luontevaa rutiinia, varsinkaan kun ei tunnu yhtään fiksulta pyytää isäntää ottamaan kuvia. Ja niitä samoja rytkyjähän mie käytän aina kuitenkin, eli se siitä. 

Mutta todistusaineistoa on oman naaman ja ruuan sijaan kirppisostoksista. (Taas.) Selasin eilen antaumuksella Pinterestiä (ja totesin sen armottomaksi aikasyöpöksi) ja löysin sieltä kaikenlaisia toteuttamiskelpoisia ideoita ja sitten alkoi tehdä mieli päästä kirppikselle tönkimään. 

Tänään lähdettiin Valintakirppistä tutkimaan toveri T:n kanssa ja todettiin, että sunnuntai ei ehkä ole paras mahdollinen päivä lähteä kirpparoimaan. Tuntui nimittäin, että Valintakirppikselle oli tänään ahtautunut meidän lisäksi puoli kaupunkia ja vähän (itse asiassa aika paljon) rajantakaisia naapureitakin, sen verran tiivis tunnelma siellä oli. Kävipä joku mummu jopa kurkkimassa miun ostoskoriin! How rude. 

Ja tämmöistä löytyi: 

Ehkä häkellyttävin on tuo muovinen sarvikuono. Mutta sillekin löytyy selitys!

Nobel-palkittu Quo Vadis maksoi vain euron, joten pitkästä aikaa tuli tehtyä myös kirjaostos. Valkoinen vasu vaati päästä mukaan koska säilytysjärjestelmistä on pulaa, ja emalikattilan kyljessä lukee aivan selvästi suurin kirjaimin PELARGONIA. Pitänee käydä tiedustelemassa, olisiko äiteellä pistokkaita kasvamassa. 

Ja se sarvikuono.  Niistä Pinterestistä löytyneistä hyvistä ideoista nämä kirjatuet olivat yksi. Kun tuo sarvikuono osui silmiini kirppiksellä, tiesin että tässä on minun tuleva kirjatukeni komistus. Vielä pitäisi löytää sopivan raskas jalusta, joka pitäisi kirjat mukavasti paikallaan. (Sitä kirjahyllyä odotellessa...) Lupaan, että tämä ei ole viimeinen vilaus sarvikuonosta tässä blogissa! 

Nuo tummanvihreät kahvikupit ostin siksi, että porukoilla on iän kaiken pyörinyt lähinnä kukkaruukkujen aluslautasina tuollaisia kahvilautasia, mutta kupit on kai särkyneet jo kauan sitten. Nyt kun tarjolla oli kupit ilman lautasia, tartuin tilaisuuteen kun hintaakin oli vain euron per kuppi. Metallinen vati oli ehkä ainoa tänään tehdyistä ostoksista, joka jäi jotenkin vähän arveluttamaan. Että no oliko se oikeasti yhtään tarpeellinen? Mutta kun oli halapa! Sorruin taas. 

Ja nämä.  Järkinaisen "Mulla on jo tarpeeks kenkiä" -mantra lensi huitsin kuuseen kun näin nämä, tarkastin koon ja tarkastin hinnan ja kaikki osui kohdalleen. Pohjien kunnosta päättelisin, että näitä on ehkä soviteltu jalkaan kerran-pari mutta varsinaista käyttöä ei ne eivät ole nähneet. Hintaa oli vain viisi euroa joten omnomnom ja kengät messiin! On nimittäin niin hienot että järki läks. Kotitestissä noin äkkiseltään myös yllättävän mukavat jalassa.

Ainoa harmitus on se, että näillä keleillä ei paljon pikkukengissä hipsutella.

Kahvia, käsitöitä ja kukkia

Tämä viikko on mennyt lähinnä tautia pitäessä (koska täytyyhän sitä pitää, muuten karkais. Öhöh.), mutta onneksi on ollut kaikenlaista pientä ja piristävää seassa.

Keskiviikkona käytiin tyttöjen kanssa kahvilla, koska mulle tuli hillitön herkkukahvin mieliteko. Yleensähän en edes juo kahvia ja siitä tulee lähinnä jotenkin etova olo, mutta silläkin uhalla piti päästä juomaan Mariannecappuccino. Eikä ees tullut paha olo tällä kertaa, win! 

Samalla reissulla piipahdin lankakauppaan, koska isäntä tilasi maastokuvioiset lapaset. Ensin olin sitä mieltä että nou kän duu, ei miun taidoilla. Vähän aikaa kun haeskelin netistä ohjeita ja malleja (joita ei kyllä juurikaan löytynyt) niin tulin siihen tulokseen, että no ehkä se onnistuu. Otin haasteen vastaan ja totesin, että nää lapaset ne kyllä valmistuu todennäköisesti vasta siinä vaiheessa kun niitä ei enää tarvita, eli ens keväänä. Jos sittenkään. Mutta yritetty ainakin on. 

Gradun aineiston lukeminen on myös edistynyt vähän. Muistilippulappunen kerrallaan. (Pitäis varmaan alkaa vähän karsia sitä, mikä muka on tärkeää. Laput on jatkuvasti loppu ja mokomat lipareet maksaa ihan sikana! Tai sitten pitäis tyytyä vaan lehdestä revittyihin suikaleisiin, niin kuin muut köyhät opiskelijat kuulemma tekee.)

Kaksi kirjaa luettu, kolme jäljellä.

Toinenkin neulontaprojekti on edistynyt pikkuhiljaa. Miun ensimmäinen ikinä reikäneule! Tästä on siis tulossa hamppulankainen käsipyyhe (jonka reikiin sormet saa hienosti jumiin). Eilen tein -blogissa oli niin hyvä ja helppotajuinen ohje että pakko oli kokeilla. Totesin, että puikot sais olla ohuemmat kun lanka on melko ohutta ja miun käsiala on nyt sitten tommosta röpälettä. Mutta ensimmäiseksi yritykseksi kuitenkin ihan kelvollinen. 

Ja mikä parasta, ukkokulta yllätti eilen kukkapuskalla. Oli päättänyt, että marraskuun ensimmäinen on nyt sitten meidän vuosipäivä ja koukannut kukkakaupan kautta. Sai nimittäin nuupahtanut vaalikukka kyytiä kun raivasin tilaa tälle. 

Mies oli vieläpä tuuminut että ei ruusuja, kun ne on vähän tylsiä. Great minds think alike.

Viikonloppuna juhlistetaan maisteriksi valmistuvaa toveria, onneksi olo alkaa jo olla paranemaan päin niin jaksaa syödä voileipäkaakkua ja turista kaverien kanssa. Mikä parasta, juhliin on odotettavissa myös kauempaa saapuvia tovereita joita näin viimeksi Tanskassa. Jee! 

***

PS. Päivitin taas arvonta-sivua, Nelliina arpoo lahjakortin Biancoon. Tämä arvonta ei edellytä mitään kikkailuja eli ei tarvii liittyä lukijaksi ja huudella toreilla, riittää kun käytte jättämässä kommentin. 

PPS. En ole unohtanut Sofi Oksas -postausta jonka lupasin jos ihmiset niin toivoo. Yleisö on esittänyt sen verran tykkäyksiä, että yritän saada aiheesta jonkinlaista kuvamateriaalia kasaan. Joutunette kuitenkin odottamaan jonkun aikaa, koska kaikki asuun liittyvät kamat on maalla eikä niistä ole kunnollisia kuvia. Mutta hyvää kannattaa odottaa, vai miten se meni.