Vaatekaapin kestosuosikki: harmaa kipparitakki | Wardrobe Favorites: Skipper Jacket

Vaatekaapin siivous- ja tyylinmääritysprojekti on ollut vähän lepotilassa viime aikoina. Vaateongelmia ei talvella muutenkaan ole niin paljon kuin lämpimämpinä vuodenaikoina, kun valinnanvaraa on aika paljon vähemmän. Ja kun suurimman osan ajastani vietän töissä, ei senkään puolesta ole aiheutunut vaatekriisejä: kaapissani on tällä hetkellä kahdet housut, kaksi neulepaitaa ja kolme kauluspaitaa jotka ovat riittävän edustuskelpoisia töissä pidettäviksi ja niistä sitten koetan laatia erilaisia komboja parhaani mukaan.

Luonnoksista kuitenkin löytyi tämä takkipostaus, joten pidetään vaateaihetta yllä vaikkei kaapissa olekaan viime aikoina mullistuksia tapahtunut.

Yksi vaatekaappini kestosuosikeista ja ehkä parhaiten omaa tyyliäni edustava vaate on harmaa H&M:n kipparimallinen villakangastakki. Ostin sen noin kuusi vuotta sitten ja pitkän aikaa se oli ainoa talvitakkini. Se on nähnyt siis sellaiset määrät käyttöä, että on oikeastaan melkoinen ihme että se on edelleen yhtenä kappaleena. Tämä on niitä harvinaisia tapauksia, kun halpavaateketjusta on löytynyt edullisesti (muistaakseni hintaa oli 50-70 euroa) jotakin kestävää ja laadukasta. Edes yksikään nappi ei ole pudonnut näiden kuuden vuoden yhteiselomme aikana!

Harmaa kipparitakki (ja toinen kestosuosikki, harmaa lähettilaukku) Japanissa 2011 ja Tanskassa 2012.
Havaittavissa melko radikaali tukkamuutos. Tui tui violetti tukka. 

Viime vuonna harmaa takki sai lepäillä suurimman osan talvea, kun syksyllä ostin lopultakin kunnollisen toppatakin. (Muotiteollisuudelle kiitos siitä, että suuri ja lämmin parka on nyt muotia! Olin etsinyt sellaista jo pari vuotta, mutta kun jokin ei ole 'in', sitä on lähes mahdotonta löytää mistään.) Yhden talven tauko sai takin tuntumaan taas uudelta ja tyylikkäältä. Nyt se on siirtynyt lähinnä välikausitakiksi, sillä sen vanuvuori on liiskaantunut niin ohueksi, ettei se enää pidä lämpöä kovemmilla pakkasilla. Hieman pelkään sitä päivää kun tämä takki oikeasti räjähtää käsiin. Silloin suruaika on tosiasia.


Pssst! Kiikar-arvonta loppuu tänään klo 21.00 ja voittajat julkistetaan huomenna!

This grey skipper jacket has been my only winter overcoat for six or seven years. I bought it from H&M and I have been pleasantly surprised by it's quality! Not a single button has fallen off during these years of heavy duty. Now I have a thick parka as a winter coat and this one I mainly use during milder seasons, but it's still my very favourite. 

Jotakin punaista, luukku 14 | Something Red, day 14

Tänään punaista ovat tekemäni himmelit, ensimmäiset lajiaan! (Olkipukkeja olen kyllä joskus lapsena tehnyt, toim.huom.) Materiaalina käytin ikivanhoja muovipillejä, jotka ovat ennen minun syntymääni lopetetun kyläkaupan peruja. Täytyy myöntää, että olivat paikoitellen aavistuksen hapertuneita. Täytyy myöntää myöskin, että tunnelmat himmeliohjeen äärellä olivat enimmäkseen mää en tajjuu -osastoa ja ilman äidin assisteerausta olisi mennyt melko paljon enemmän aikaa ja hermoja.

Totuuden nimissä kerrottakoon, että nämä yksilöt väänsin kasaan jo lokakuussa, mutta silloin en kehdannut vielä joulujuttuja esitellä. :D Saa nähdä, saisinko aikaiseksi tehdä tänään muutaman lisää.


These are the very first himmeli I have ever made! These aren't the most traditional kind, though, because I made these from plastic straws. The traditional ones are made of rye straw.

Vuoden turhake 2013 | The Most Futile Thing of 2013

kuva: Marika Eerola / Suomen luonto

Tänä vuonna vuoden turhakkeeksi on valittu hajustettu roskapussi. En ollut tätä ennen edes kuullut moisesta, luojan kiitos! Ikään kuin tässä maailmassa ei olisi jo kemikaaleja ja hajusteyliherkkyyksiä riittämiin. Tuntuu, että mikään ei saa enää haista luonnolliselta. Tämä fiilis vain vahvistui kun lueskelin Suomen luonnon artikkelia, jossa oli mainittu jos minkälaisia käsittämättömiä hajusteita ja hajunpoistajia joita oli ehdotettu tämän vuoden turhakkeeksi. Vai miltä kuulostaa vessanpönttöön suihkautettava kakanhajunpoistaja? Järjetöntä touhua.

Viime vuonna pihisin ja puhisin muovisten jäälyhtyjen turhuudesta ja järjettömyydestä. Liekö niitä tänäkin talvena tyrkyllä, vai ovatko markkinamiehetkin tajunneet niiden käsittämättömän turhuuden?

Every year the Suomen Luonto (Finnish Nature) -magazine gives The Most Futile Thing of the Year -award to an item that is completely irrational and unnecessary. This year the award goes to scented plastic trashbags. 

Jotakin punaista, luukku 13 | Something Red, day 13

Toveri antoi viime jouluna lahjaksi kauniin teeastiaston, joka on sisuksiltaan syvän punainen.

Entivanhaan tuli keiteltyä teetä harva se viikko, kun pidettiin siskon ja toverien kanssa elokuvailtoja. Samalla piti tietysti nakertaa keksejä tai sitten syötiin siskon tekemää mutakakkua. Nykyisin elokuvailtoja ei enää juuri tule pidettyä ja teevieraita käy vain harvakseltaan. Tylsää tämä aikuistuminen, kun on muka aina niin kiireinen ja väsynyt. (Ja toverikin muutti toiseen kaupunkiin, snif.) Mutta toisinaan keittelen pannullisen teetä ihan vaan itseäni varten.

A friend of mine gave me this beautiful tea set last Christmas. I rarely have tea visitors these days, but every now and then I make myself a nice pot of tea to enjoy. 

Jotakin punaista, luukku 12 | Something Red, day 12

Olen tullut siihen tulokseen, että punainen kynsilakka on yksi merkki siitä, että on kasvanut aikuiseksi. Lapsena saatiin käyttää hempeitä ja vaaleita sävyjä ja teininä värit olivat vihreää, ruskeaa ja vaikka mitä kummallista, mutta kirkkaanpunainen kynsilakka oli aina jotenkin aikuisten juttu. Pari vuotta sitten ostin tämän ensimmäisen kirkkaanpunaisen kynsilakkani pikkujouluja varten.

Tuon hankinnan myötä jouduin myöntämään, että nähtävästi minua ei ole tarkoitettu käyttämään kirkkaanpunaista kynsilakkaa. Se on ihanan näköistä muilla, mutta jostain syystä omissa käsissäni se näyttää aina jotenkin väärältä. Sama homma varpaankynsien kanssa. Turkoosit, violetit ja sun vaikka mitkä hassut värit tuntuvat aina sopivan jotenkin punaista paremmin meikän tassuihin. Tarkoittaako tämä sitä, että mie en koskaan kasva kunnolla aikuiseksi?

I think red nail polish is somehow a very grown-up thing. Also, I think that since red nail polish looks completely out of place in my hands and toenails, then I'm not meant to be a grown-up, not just yet anyway. 

Uusi tv-taso | New tv-stand

 

Isäntä toi tänään tekemänsä tv-tason kotiin. Kahtokaa nyt miten hieno! Jotenkin se onnistui taas tekemään just oikeanlaisen vaikken itsekään kovin tarkkaan tiennyt, mitä halusin. Ja nuo jalat. Meikä vaan hyrisee täällä tyytyväisyyttään.

Nyt on pohdinnassa vielä pintakäsittely. Valkoista Osmo kuultovahaa olisi vielä, samoin valkoista puuöljyä jolla käsittelin puutarhapöydän. Toisaalta harmaa kiehtoisi värinä valkoista enemmän. Katsellaan, mihin tässä päädytään.

My boyfriend made us this new tv-stand. I knew I wanted it to have hair ping legs but otherwise I left it for him to figure out how it should look like. And he made it perfect! Now we just need to decide what kind of paint or oil we use on it. We still have some white wood oil left, but I'm not sure I want it to be white. I think I prefer gray.  

Jotakin punaista, luukku 11 | Something Red, day 11

Lauantain kaupunkireissulla Deli Chinassa hoksasin, että tässäpäs on taas yksi punainen juttu joulukalenteriin mutta vihmeränä bloggarina olin tietysti unohtanut kameran kotiin. Ongelma ratkesi sillä että roudasin ravintelista servetin kotiin kuvattavaksi. Hätä keinot keksii ja sitä rataa.

Mutta niin. Deli China on yksi lempiravintoloistani Joensuussa. Säännöllisin väliajoin tulee sellainen olo, että nyt pitää saada kiinalaista ja Carelicumin talossa sijaitseva Deli China on silloin oikea suunta. Arvostan sitä, että ravintola on perustettu jo vuonna 1989 ja se on edelleen pieni yksityisyritys, joka pärjää ketjujen puristuksessa paremmin kuin hyvin. Varsinkin näin joulun aikaan on nähtävästi ihan perusteltua varata pöytä, meillekin olisi epäilemättä myyty ei-oota jos en olisi hoksannut soittaa muutamaa tuntia etukäteen ja tehdä varauksen. Ja me sentään mentiin syömään jo kolmen aikaan iltapäivällä, eli ei edes vilkkaimpaan päivällisaikaan!

Deli China is one of my favourite restaurants in Joensuu.