| Keltaista elämään

Huomasin vähän aikaa sitten, että olen salavihkaa kehittänyt akuutiksi muuttuneen tarpeen saada väriä elämään. Aikani tätä hämmentävää tunnetta makusteltuani tulin siihen tulokseen, että mikä tahansa väri ei nyt tähän hätään auta, vaan tarvitaan keltaista.

Koko hommahan lähti siitä, että totesin pyyhemonsterin käyneen verottamassa meidän käsipyyhevarantoja (muuta selitystä en keksi sille, että niitä katoilee) ja suunnistin pyyhekauppaan. Aikani monenkirjavaa pyyhehyllyä tuijoteltuani tulin siihen tulokseen, että perusvarma harmaa ei nyt nappaa, joten kotiin lähti keltainen pyyhepari. Johan tässä on viimeiset kolme vuotta tuijoteltukin harmaan ja mustan eri sävyissä räiskyviä pyyhkeitä.

Keltaiset pyyhkeet näyttivät vessan naulassa niin mukavilta ja piristäviltä, että metsästin vielä olohuoneen pöydälle keltaisen rustiikkikynttilän väritäpläksi. Näyttää muuten kivalta sinisen sohvan kaverina!

Ennestään meidän huushollista löytyi keltaista väriä yhden tuolin verran, ei enempää eikä vähempää. Kontista viime kesänä löytynyt tuoli piristää eteisessä sisääntuloa (jota sai raivata noin vartin verran ennen kuin alkoi näyttää kuvauskelpoiselta, höm. No, tulipahan vietyä samalla kesäfläbärit varastoon.).

Nyt alkaa pahin värin tarve helpottaa, varsinkin kun ulkona lehdet kellastuvat hyvää vauhtia ja pääsee kieriskelemään ruskan väreissä oikein urakalla. ^^

| Niittykukkia poimin vain sulle

Nyt toteutetaan sitä ultimate-kliseetä, jonka mukaan wannabe-sisustusbloggaajat vaan postailee kuvia kukkakimpuistaan ja kuvittelee, että se riittää postauksen sisällöksi.

Mut hei, mulla oli tähän tiettyyn kukkakimppuun liittyen myös ihan visio. (Minkä lisäksi koko kesän pituisen bloggaamattomuuden jälkeen on mukavaa pitää rima sopivan alhaalla aiheiden suhteen.)Tuijottelin nimittäin koko kesän keittiön sälähyllyllä nököttävää mustaa suojaruukkua joka on aika vetävän graafinen kaikessa mattamustuudessaan, ja mietin, että pirskules että tuo näyttäis hyvältä niittykukkien kanssa.

No kesähän sitten venähti elokuun lopulle saakka ennen kuin sain itseni sinne niitylle (tai siis ojaan pyörätien viereen), mutta onneksi kukkatarjontaa kuitenkin oli vielä. Ja lopputuloshan muuten näytti tasan just niin hyvältä kuin olin alun perin visioinutkin.

Harmi vaan, että pietaryrtti haisee aika saakelin pahalle sisään tuotuna.

| Uusi lukuvalo makkariin

Hei, sisustusjuttuja pitkästä aikaa!

Alkukesästä kerroin sivumennen, että meille muutti mummolasta tavara jos toinenkin, ja tämä valkoinen lukulamppu oli yksi niistä. Muotoilunsa puolesta se on varmaan tuttu tyyppi monille, näitä näkee säännöllisesti blogeissa ja mummoloissa jos vaikka minkä värisinä.

Koko kesän lamppuparka kökötti yöpöytäni alatasolla (saatoin pudottaa sen sieltä parikin kertaa) odottamassa inspiraatiota, jonka kannustamana se päätyisi seinälle asti. Viime viikonloppuna se inspiraatio sitten iski eikä koko toimenpiteeseen mennyt kuin muutama hassu minuutti. Se on vaan rupeamisesta kiinni, sano.

Aikaisemminhan yöpöydällä kökötti valaisimena kirppislamppu (ks. myös tämä), mutta se ei oikein toimittanut lukuvalon virkaa. Nyt riittää valoa puusilmällekin! Kirppislamppu ei toki joutunut täysin virkaheitoksi, vaan siirtyi sängyn toiselle puolelle isännän yöpöytää valaisemaan.

Muuten makkari näyttää verhoja myöten samalta kuin helmikuussa, kun sinne on viimeksi vilkaistu täällä blogin puolella. Jossain vaiheessa harkitsin verhojen vaihtamista, mutta kivi-sakset-paperi-ottelussa laiskuus voitti vaihtelunhalun.

| Elokuun viimeiset

Huomenna alkaa syksy ihan virallisesti.

Elokuun viimeisillä hinkuvilla hengenvedoilla kävin vielä keräämässä kukkia ja  juomassa älyttömän hyvää päärynäjääteetä Hyveen & Paheen terassilla (ja se vuohenjuusto-suklaakakku! Sanat ei riitä kuvaamaan).

Ja kun sää ei enää oikein sallinut ihanaa ulkona juoksentelua paljain jaloin ja kesämekko hulmuten (no sitä ei ole kyllä voinut tehdä enää kuukauteen), syötiin isännän tekemää pitsaa (Londonerin pitsaohjeella tulee loistava pohja, muuta ei enää käytetäkään. En muista olenko jo joskus kertonut tämän.). Yritin myös saada aamupuuron maistumaan vähän paremmalta Eeva Kolun ohjein.

Kävin myös mökillä katsastamassa mitä äiti ja sisko olivat saaneet aikaan kesän rakennustyömaalla. Sinne rakennettiin pieni vierasmökki, jota päästään seuraavaksi sisustamaan! Äiti ja sisko olivat hoitaneet sisätilojen maalaamisen, ja kuten kuvasta voi päätellä, värimaailma on melkoisen hempeä: katto on kuultovalkoinen, seinät vaaleansiniset ja lattia vaaleanharmaa. Saa nähdä, edistyykö sisustaminen jo tänä syksynä niin pitkälle että näette lopputuloksen blogissa vai joudutaanko odottelemaan ensi kevääseen. Se riippuu ihan siitä, millaisiksi syksyn säät muodostuvat. Sitä odotellessa!

| Ei-niin-kesäinen Tampere ja lomahöpinää

Laiska kesälomalainen tässä terve.

Ihan käsittämätöntä miten veteläksi elämä menee, kun ei ole säännöllistä päivärytmiä. Ja tätä lomailua on sentään kestänyt vain kaksi viikkoa!

Siinä ajassa olen käynyt Tampereella kamujen luona, kirppistellyt ja shoppaillut enemmän kuin koko kesänä yhteensä (mikä ei siis ole todellakaan paljon), käynyt porukoilla ja tuijottanut Netflixistä lukuisia höpsöleffoja ja noin puolitoista tuotantokautta Mad Meniä. Tänään aion ryhdistäytyä ja käydä ihmettelemässä Joen Yötä.

Palatakseni Tampereeseen, tarkoitus oli käydä ihastelemassa kesä-Tamperetta ja syödä jätskiä ja hengata ulkona kavereiden kanssa. No se kesä-Tamperehan oli luonnollisesti sään puolesta jo siirtynyt syksyyn, toisin sanoen keli oli arvaamaton ja pääosin sateinen. Näin ollen haaveissa olleen tyylikkään jakku-ynnä-ballerinat-esiintymisen sai unohtaa ja kiskoa päälleen vuodenaikaan nähden surullisen paljon vaatetta. Siitä huolimatta reissu oli kiva: ensimmäistä kertaa hortoilin kaupungilla ihan itsekseni (enkä edes eksynyt!) sillä aikaa kun kaverit oli töissä ja yhdessä käytiin sit Amurin työläismuseokorttelissa ja ravintola Marusekissa syömässä sushia ja tietysti puitiin syntyjä syviä. Tuli hyvä mieli kun näki ja kuuli että tovereilla menee hyvin.

Ensi viikolla alkaa taas harjoittelu ja otan arkirytmiin palaamisen ilolla vastaan. Jos tässä ois joutunut lomailemaan vielä viikon tai pari niin miut ois saanut kaapia lusikalla jostain tuolta sohvatyynyjen välistä.

| Ei se mikä jäi tekemättä, vaan se mitä tuli tehtyä

Helteet ovat ohi ja syksyn tulon voi jo haistaa ilmassa.

En oikeastaan ehtinyt 'kärsiä' helteesta niin kuin monet tuntuivat tekevän (valitusta sain töissä kuulla ihan riittämiin), sen sijaan tuntuu etten ehtinyt nauttia siitä niin paljon kuin olisin halunnut. Vietin kesäni ilmastoidussa konttorissa ja yritin iltaisin töiden jälkeen saada mahdollisimman paljon iloa irti kesän ihanuudesta, mutta silti tuntuu että niin kovin paljon jäi taas näkemättä ja kokematta.

Kun kesänloppuahdistus iskee (niin kuin se joka vuosi vääjäämättä tekee), on hyvä pysähtyä muistuttamaan itseään siitä, mitä kaikkea kesän aikana ehti tekemään sen sijaan, että murehtisi kaikkea sitä mikä jäi tekemättä.

Kesän aikana luin ihan sikana. Älyttömästi. Kirjatolkulla. (Tämä tietää kilometrin mittaisia kirjapostauksia, halusittepa tai ette.) Tietokonetta ei juuri kiinnostanut iltaisin avata, joten blogitaukokin venähti melkoisen pitkäksi, ja ehkä ihan hyvä niin.

Kesällä grillattiin ja käärittiin vietnamilaisia kevätrullia (hyvää ruokaa helteellä, kun ei kiinnosta tehdä mitään kypsentämistä vaativaa). Syötiin vähän liian vähän mansikoita. Käytiin rannalla ja ihasteltiin auringonlaskuja. Oltiin maalla, pidettiin valokuvanäyttely. Kävin vähän aikaa töissä mökiltä käsin (paras päätös koko kesässä!). Nautin luonnosta yksin ja muiden kanssa.

Käytiin myös asuntomessuilla, Ilosaarirockissa ja kesäteatterissa, joista ei ole yhtään ainoata valokuvaa todistusaineistona. Kävin katsomassa Monty Pythonin viimeisen liveshow'n (paikallisessa elokuvateatterissa, en sentään Lontoossa asti). Askarreltiin toverille polttarialbumi kamujen kanssa.

Käytin shortseja ja hellemekkoja aina kun olin jossain muualla kuin töissä, ja silti tuntuu etten ehtinyt käyttää niitä tarpeeksi. (Olen saanut vähäksi aikaa tarpeekseni kauluspaidoista, suorista housuista ja muista asiapenttivaatteista.)

Lyhyen kesästäluopumishaikeusahdistuksen jälkeen olen kuitenkin valmis ottamaan syksyn vastaan, avosylin.

| Tuunaustuumailuja

Mummolasta meille kantautui alkukesästä tällaisetkin kapineet. Olen tässä tuumaillut niiden tuunaamista jotenkin, olen siellä täällä nähnyt kivasti modattuja tarjottimia ja olisi kiva kokeilla jotain sellaista itsekin. Tuo kori on periaatteessa ihan kiva tuollaisenaankin, mutta siinä on sisäpuolella epämääräisiä tummia tahroja jotka eivät näytä erityisen houkuttelevilta. Tuumiskelinkin sen spraymaalaamista jonkin väriseksi, ehkä tylsästi valkoiseksi tai ehkä raikkaasti siniseksi tai turkoosiksi. Ajatuksia, ideoita? 

Tällä haavaa aikaa tai energiaa askartelupuuhiin ei tosin hirveästi ole, mutta ehkä sitten loppukesästä kunhan työt loppuu. (Mie kuvittelen selvästikin ehtiväni kahdessa lomaviikossa tehdä enemmän asioita kuin oikeastaan on realistista. Oikeasti mie en varmaan saa aikaiseksi tehdä silloin mitään.)