Kuparinen kynttilänjalka | Coppery Candle Holder

Kävin kuin kävinkin eilen Valintakirppiksellä pyörähtämässä niin kuin joulukalenterissa uumoilin. Sieltä löytyi vähän joululahjajuttuja mutta myös tämä hurmaava kynttilänjalka jota en voinut vastustaa. Hetken pyörittelin sitä käsissäni ja tuumasin, että johan minulla kynttilänjalkoja on, mutta sitten tulin siihen tulokseen että voin palauttaa äidiltä epämääräisen pituiseen lainaan ottamani jalat jolloin määrä pysyy edelleen hallinnassa! Ja niin lähti kahden euron koristus joulutähden kainaloon.

Tässä nähdään myös se, miten runsas altistuminen visuaalisille vaikutteille muuttaa myös omia mieltymyksiä. En ole ennen tullut edes ajatelleeksi kuparinvärisiä asioita sisustushankinnoissa, mutta kun viimeisen vuoden ajan niin blogeissa kuin lehdissäkin on tupannut kuvia kuparinvärisistä henkareista, kynttilänjaloista, kynätelineistä ja sun vaikka mistä hilavitkuttimista niin pikkuhiljaa ajatus kuparista on juurtunut myös omaan aivolohkoon. Semmosta se on tämä.

I found this coppery candle holder from flea market for two euros. I have seen so many images of coppery things in blogs and magazines during the past year that the idea of copper has stuck in to my head. So when I saw this beauty in the midst of some random items I knew it would come home with me. I did first consider, however, the amount of candle holders in our household and came to the conclusion that when I return the ones I borrowed from mom, the amount stays reasonable. 

Kokeilussa Oriflamen EcoBeauty -voiteet | Testing EcoBeauty -products by Oriflame

Oriflame, kuten monet muutkin normikosmetiikkabrändit, on jo kauemman aikaa markkinoinut tuotteitaan niiden luonnollisilla vaikuttavilla aineilla. Nyt se on hypännyt mukaan luonnonkosmetiikkakelkkaan ja lanseerannut EcoBeauty -tuotesarjan joka on EcoCert-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Ostin kokeilumielessä sarjan yö- ja päivävoiteen, sillä halusin selvittää, onko Oriflame oikeasti panostanut näihin tuotteisiin. Toki vaivaa on täytynyt nähdä, että EcoCert-sertifikaatin vaatimukset täyttyvät, mutta onko jaksettu panostaa myös tuotteen laatuun ja käyttömukavuuteen?



Sanon suoraan, että en suuremmin pitänyt näistä tuotteista. Molemmat voiteet ovat koostumukseltaan suhteellisen paksuja: eroa niiden välillä ei oikeastaan juuri huomaa, vaikka yleensä päivävoiteet ovat kevyempiä ja helpommin levittyviä kuin yövoiteet. Itse pidän siitä, että voide on helppo ja kevyt levittää kasvoille, ja Oriflamet ovat makuuni aivan liian paksuja ja vaivalloisesti kasvoille työstettäviä. Ne imeytyvät suhteellisen nopeasti, mutta kasvoille jää ikävä kalvomainen, aavistuksen kiristävä tunne. Plussaa edes siitä, että tuoksu on mieto ja pakkaussuunnittelu tyylikkään yksinkertainen.

Hinta-laatusuhde näissä voiteissa on mielestäni suhteellisen huono. 50ml pullo maksaa 32 euroa, millä hinnalla saisi jo huomattavasti laadukkaampia tuotteita. Paljon puhuvaa lienee, että esimerkiksi Benecosin kahdeksan euron päivävoide meni omalla listallani kauas Oriflamen edelle. (Onneksi itse ostin nämä voiteet tarjouspakkauksena, jolloin loppusumma ei ole lainkaan yhtä kirpaiseva kuin tuo normaalihinta olisi.)  Lopputulemani on, että en todellakaan osta näitä Oriflamen voiteita jatkossa, kun saatavilla on myös toimivampia, miellyttävämmän tuntuisia ja edullisempia tuotteita.


I tried out the new, EcoCert-sertificated EcoBeauty-line by Oriflame. I bought both night- and day cream to see if they are any good (because, to be honest, I had my doubts). The result was, I didn't like them. Both creams are thick and hard to work on your face. In my opinion, day creams are supposed to be lighter and more gel-like, but this was nothing like it. Also, both creams leave an unpleasant, film-like feeling on the skin. Considering their price (32 euros per bottle) I am not at all convinced. In comparison, the cheapest natural cosmetics day cream I've used (by Benecos, around 8 euros) ranks far higher in my list than these EcoBeauty-creams. In fact right now, they sit on the bottom of the list of natural cosmetics products I've tried out this far. 

Jotakin punaista, luukku 17 | Something Red, day 17

Lontoo-korurasia on muutaman vuoden takainen syntymäpäivälahja tovereilta. Tähän saakka se on palvellut aivan mallikkaasti, mutta tämän vuoden aikana se on alkanut osoittautua ahtaaksi. Olisiko aika hankkia suurempi korurasia tai karsia sisältöä? Rasiasta pilkottava kaulakoru löytyi Kontista ja oli tämän kesän ja syksyn lempikoru.

This London-themed jewellery box was a birthday present from my friends a couple of years ago. It's starting to get a little crowded, and I have two options: to get a bigger one or reduce the amount of jewellery inside. Tough decision. 

Jotakin punaista, luukku 16 | Something Red, day 16

Yksi Joensuun vanhimmista ja suosituimmista kirppiksistä on Teollisuuskadulla sijaitseva Valintakirppis. Ennen muinoin (silloin kun minäkin olin vielä nuori tyttö, niih) kirppis sijaitsi keskustassa entisen Valintatalon yläkerrassa, siitä tiettävästi kirppiksen nimikin juontaa. Sisätiloiltaan Valintakirppis ei ole ehkä yhtä uudenkarhea ja valoisa kuin Jätti- ja Mammuttikirppikset, mutta jostain syystä sieltä tuntuu löytyvän aina kaikkein jännimmät jutut. Ja onhan sillä tietty nostalgia-arvo, koska se on ensimmäinen kirpputori jolta olen koskaan ostanut mitään.

...Taidanpa suunnata sinne tänäänkin löytöretkelle.

Valintakirppis is one of the oldest (or The Oldest) flea market in Joensuu and also my favourite place to go thrifting. 

Piparkakkutalo | Ginger Bread House

Eilen vietettiin toveriporukan pikkujoulua. Olipas mukavaa pynttäytyä vaihteeksi vähän perusteellisemmin ja viettää aikaa kamuköörin kanssa. (Käyttöön pääsi se kesällä Kontista ostamani hopeanvärinen hame, josta epäilin ettei sitä ehkä koskaan tule pidettyä. Mutta pikkujoulu on mitä parhain tilaisuus käyttää kaikkia niitä övereitä vaatekappaleita jotka muuten jäisivät pitämättä!)

Tämäkin päivä meni joulujuttujen parissa, mutta vähän vähemmän glamorööseissä merkeissä. Villasukat jalassa askartelin muun muassa piparkakkumökin. Löysin varastoistani toverilta saamani pikkuriikkisen piparkakkumuotinkin! Viime vuonnahan veistelin piparit ihan käsivaralta, kun muotteja ei ollut.

 Tässä vaiheessa näyttää vielä aivan hyvältä...

Sillä aikaa kun piparkakkutalon osat jäähtyivät, ripustin makkarin ikkunaan viime vuonna tekemäni paperitähdet ja viritin pihalle jäälyhdyt. Näin jossain lehdessä (olisiko ollut Yhteishyvässä?) vinkin, että jäälyhtyjä voi tehdä kakkuvuokaan ja sitähän piti heti kokeilla. Tuli ihan kivan näköistä! Tuulisella säällä tällainen matalampi lyhty ei tosin suojaa kynttilää riittävästi, vaan tuikku otti ja sammahti melkein saman tien kun sille selkänsä käänsi.

Ja kuten kuvasta näkyy, sain kuin sainkin piparkakkutalon kokoon (huomattavasti vähemmällä kiroilulla kuin ennakoin), mutta kuorruttaminen ei ihan onnistunut. Se ei ole onnistunut koskaan ennenkään, mutta jostain syystä kuvittelin, että tällä kertaa osaisin jotenkin paremmin. No en ihan osannut.

Mutta mitä voi odottaa, jos kuorrute on liian juoksevaa (koska tomusokeri loppui kesken) ja pursotin on elmukelmu-viritelmä, johon tulee ylimääräisiä reikiä ihan omia aikojaan? Jäin myös aprikoimaan, minkä sortin stalkkeri tuo toinen pipariukko mahtaa oikein olla, kun lurkkii ikkunaluukkujen takana tuohon malliin.

Päivän jouluisena ääniraitana soivat Bright Eyesin Christmas Album ja Sufjan Stevensin Songs for Christmas, molemmat joulusettiä vähän indiempään makuun.


Today I made this ginger bread house and set some ice lanterns to our front door. I am not exactly the master of frosting, as you can see. Today's soundtrack included Christmas Album by Bright Eyes and Songs for Christmas by Sufjan Stevens. 

Kiikar House -arvonnan voittaja | Winner of the Kiikar House -giveaway

*Yhteistyössä astubutiikkiin.fi -palvelun ja Kiikar Visionin kanssa / In co-operation with astubutiikkiin.fi and Kiikar Vision*

Kiikar-arvonta on nyt suoritettu! Ukkokulta toimi taas suosiollisesti virallisena valvojana ja arpakoneena.

Osallistujiia oli tällä kertaa 23. Kirjoitin jokaisen nimimerkin tai sähköpostin alkuosan arpalippuun, jotka sujautettiin arvontapussiin.

Pieni hämmennys...

...ja pussista nousi Nina Hautalan nimi, onnea! Lähetän sinulle sähköpostia piakkoin niin saadaan Piparit-pyyhe* matkaan. :)

Ja 25% alennukseen oikeuttava koodi goingtorain on voimassa Kiikarin nettikaupassa vielä huomisiltaan saakka!

*Arvontapalkinnon lahjoittaa Kiikar Vision. / The giveaway price is given by Kiikar Vision. 

Winner of the Kiikar House -giveaway is Nina Hautala, congratulations! 

Jotakin punaista, luukku 15 | Something Red, day 15

Nyt on vuorossa niinkin perinteistä settiä kuin joulutähti. Viime vuonna minulla oli vain minikokoinen, ja sillekin kävi köpelösti. Tänä vuonna ostin ison ja toivon kovasti, että osaan huolehtiä tästä vähän paremmin. Pellavalakanarahasto sai siirtyä väliaikaisesti toiseen säästöpossuun kun tätä purkkia tarvittiin pitkästä aikaa oikeaan käyttöönsä eli suojaruukuksi. Musta kantikas ruukku antaa moneen kertaan nähdylle joulutähdelle vähän toisenlaisen fiiliksen kuin perinteinen kori+sammalet -asetelma. Taustalla on kesällä väsäämäni clipboard, johon ripustin sesonkihengessä viimevuotisia joulukortteja ja sisustuslehdestä repäisemäni sivun.


Poinsettia is a very traditional Christmas flower in Finland. Last year I had a small one but it died in two days. I hope I'll do better with this one.