Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun herättyäni katsoin ulos ja siellä oli järisyttävän kaunis pakkasaamu. Ikinä ei aamutoimet ole sujuneet yhtä nopeasti, kun tajusin että nyt on loistava tilaisuus lähteä valokuvausretkelle ja että kaunis aamuvalo ja kuura saattaisivat kadota hetkenä minä hyvänsä. Puolen tunnin sisällä heräämisestä olin jo syönyt aamupuuron, keittänyt teetä termariin ja pakannut päälle kerroksittain kampetta että tarkenee.
Alle otin polkupyörän ja suunnaksi lähettyvillä tiettävästi sijaitsevan lammen, jolla en ollut koskaan aikaisemmin käynyt vaikka näillä nurkilla on nyt reilu pari vuotta asusteltu. Aamu hujahti luonnon kauneutta pällistellessä ja ihmetellessä ja kameran kanssa konttaillessa. (Joten voinette odottaa luontokuvapostausta lähiaikoina hahaa.)
Kotiin tultuani totesin olevani juuri sellaisessa raivostuttavan energisessä mielentilassa, jossa saa sikana aikaan ja tekee mieli vaan kertoa kaikille miten ihanaa on herätä aikaisin ja lähteä luontoon liikkumaan ja miten hyvä olo siitä tulee. (Mie vihaan sellaisia ihmisiä.) Se siitä löhöpäivästä sitten.
Ja tästä kaikesta voi taas syyttää aurinkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti