 |
| Paistetut wontonit |
Matkailemisessa ruoka on lähestulkoon parasta. Vietnamissa ollessa pidettiin ohjenuorana sitä, että syödään mahdollisimman paljon kaikkea sellaista, mitä ei todennäköisesti kotona tulla saamaan, ja että länsimaalaisesta ruuasta pysytään kaukana. Ei hampurilaisia, pitsaa, pastaa tai pihviä. Ja siinä muuten onnistuttiin, vaikka loppuajasta tuntui että nuudelit tulee kohta korvista. ;)
Syöminen Vietnamissa oli ihanan edullista! Ruokalasku pysyi käytännössä aina alle 10 eurossa kahdelta henkilöltä (sisältäen juomat ja 2-3 ruokalajia sekä talon tarjoamat jälkiruokahedelmät). Luultavasti ruokaa olisi löytänyt vieläkin halvemmalla, jos olisi rohkeasti heittäytynyt paikallisten sekaan katukeittiöihin.
Koetin nimetä käytyjä ravintoloita parhaani mukaan tähän postaukseen, mutta kun kuitenkin syötiin ulkona kaksi kertaa päivässä niin väkisin osa on unohtunut eikä läheskään joka ateriasta ole kuvaa, mutta kyllä näistä jo jonkinlaisen käsityksen saanee. Aika paljon suunnistettiin
TripAdvisorin vinkkien perusteella ja kyseisen palvelun arvosanoilla tuntuikin olevan kova painoarvo Vietnamissa, monien ravintoloiden ovella oli TripAdvisorin myöntämä Certificate of Excellence -kyltti houkuttelemassa asiakkaita.
Pho 2000, Saigon
Pho 2000 oli lähellä meidän hotellia, joten sinne päädyttiin syömään ensimmäisenä päivänä matkaoppaan suosituksesta. Ensimmäiseksi pho-keitoksi ihan ok elämys, tosin paikka oli täynnä länsimaalaisia ja henkilökunta oli hyvin elämäänsä kyllästyneen näköistä. Hoksattiin sitten, että presidentti Bill Clinton on aikanaan käynyt kyseisessä ravintolassa, mikä ilmeisesti vieläkin vetää erityisesti jenkkituristeja puoleensa. Päätettiin, että seuraavat phot etsitään jostain muualta.
Barbecue Garden, Saigon
Barbecue Garden oli ketjuravintola, josta sai kaikkea mahdollista grillivartaassa, omassa pöydässä grillattuna. Grillaamisen työnjako jäi vähän epäselväksi, kun välillä tarjoilija syöksyi kääntelemään vartaita heti jos niihin itse uskalsi koskea, ja välillä meidät jätettiin pärjäilemään pitkäksi aikaa keskenään ja eväät alkoivat epäilyttävästi kärytä. Ruuasta tuli joka tapauksessa kypsää ja se oli oikein hyvää, joten eipä siinä. :D
Pho Hoa Pasteur, Saigon
Pho 2000:n jälkeen haluttiin etsiä pho-keittoa vähän natiivimmasta paikasta ja Pho Hoa Pasteur vaikutti sopivalta ehdokkaalta: lounastaukoa viettävät paikalliset valkopaitatyöläiset, pienet jakkarat ja metalliset pöydät antoivat ymmärtää että nyt ollaan perusasioiden äärellä. Keitto kannettiin pöytään suoraan kiehuvasta kattilasta ammennettuna ja oli muuten hyvää! Vanha tarjoilijatäti ei puhunut englantia, mutta viittomakielellä selvittiin loistavasti.
 |
| Kevätkääryleitä ja nuudeleita jonkin sortin ketjuravintolassa. |
Bale Well, Hoi An
Bale Well oli katukeittiön ja ravintolan välimuoto, jossa tarjoiltiin vain yhtä ruokalajia, eli riisipannukakkuja. Tässäkin paikassa ruoka kannettiin pöytään lähes välittömästi kun vain ehdittiin istuutua. "Riisipannukakut" ei riitä täysin kuvaamaan, mitä kaikkea tähän ruokalajiin kuului. Pöytään tuotiin riisipaperia, marinoituja kasviksia, kevätkääryleitä, kanavartaita, pannukakkuja ja hapanimelää dippikastiketta (jota Vietnamissa tarjoillaan käytännöllisesti katsoen kaiken kanssa). Kaikkea käärittiin riisipaperin sisään tiukaksi rullaksi, uitettiin dipissä ja ei muuta kuin ääntä kohti. Tarjoilija näytti, miten homma toimii ja kävi säännöllisin väliajoin näppärästi kääräisemässä uuden rullan. Yritettiin kyllä itsekin, mutta ilmeisesti se oli vähän surkuhupaisan näköistä puuhaa, kun tarjoilija vain naureskeli ja tuli saman tien auttamaan. Ruokaa oli enemmän kuin jaksettiin syödä, eikä todellakaan hinnalla pilattua. Paikka oli vähän hankala löytää: yhtenä päivänä varta vasten käytiin sitä etsiskelemässä tuloksetta, mutta loppujen lopuksi jollain toisella kertaa kaupungilla tallustellessa käveltiin ohi ihan sattumalta ja päätettiin jäädä syömään.
Reaching Out Café
Reaching Outiin päädyttiin iltapäiväkahville ja -teelle eräänä sateisena päivänä ja kokemus oli yksi reissun mieleenpainuvimpia. Paikka on hyväntekeväisyysjärjestön ylläpitämä kahvila, jonka työntekijät ovat puhe- ja kuulovammaisia. Heidän kanssaan kommunikoitiin pienillä tekstipalikoilla ja viittomalla, ja tilaus tehtiin ruksimalla omat valinnat pieneen lomakkeeseen. Kahvilan tunnelma oli ihan omaa luokkaansa, kun kaikki asiakkaatkin olivat kuin huomaamattaan hyvin hiljaa. Lisäksi tee ja kahvi olivat parasta, mitä koko matkalla saatiin. Lisukkeeksi tilatut inkiväärikeksit ja kookos-kahvi-naksut olivat ihan hillittömän hyviä, olisin voinut tuoda niitä pussitolkulla kotiin tuomisiksi.
Mi Casa, Hoi An
 |
| Pho-keitto naudanlihalla |
 |
| Paneroitua tofua |
 |
| Kevätkääryleitä |
Mi Casa oli Hoi Anissa ihan hotelliamme vastapäätä, joten siellä tuli helpon sijaintinsa takia käytyä syömässä useampaankin otteeseen. Parhaiten jäi mieleen hillittömän hyvät tofuannokset, voi kun osaisi itsekin tehdä yhtä hyvää. Miljöönä ravintola oli aika vaatimattoman näköinen, mutta hyvä ja edullinen ruoka oli kuitenkin meille pääasia.
Ravintola oli äidin ja tyttären pyörittämä perheyritys, ja tytär puhui hyvää englantia ja rupatteli mielellään asiakkaiden kanssa niitä näitä. Ravintolan yhteydessä heillä oli myös pyykkipalvelu, polkupyöränvuokrausta ja pieni kioski, josta yleensä ostimme joka päivä vettä ja tölkin tai pari jääteetä ja olutta. Suurin osa Hoi Anin yrityksistä olikin tällaisia monipuolisia paketteja, joista sai kaikkea majoituspalveluista moponvuokraukseen.
Five Oysters, Saigon
 |
| Riisipannukakku |
Five Oystersissa käytiin syömässä parikin kertaa vielä ennen kotiin lähtöä. Paikassa oli sen verran vahvat hipsterifiilikset, että jos musiikin olisi vaihtanut johonkin marginaaliseen indietouhuun, olisi ravintola voinut sijaita ihan yhtä hyvin esimerkiksi Tukholmassa tai Brooklynissä kuin Saigonissa. Paikan riisipannukakku oli iso ja runsaassa täytteessä oli äyriäisiä, ituja ja kevätsipulia. Nam! Tarjolla olisi ollut myös esimerkiksi sammakkopiirasta, mutta ei uskallettu ottaa riskiä enää päivää ennen kotiinlähtöä. (Pitkä lento ja sekaisin oleva maha, ei kiitos...)
Lisäksi täytyy mainita vielä ravintola
Bao Han Hoi Anista. Siellä käytiin syömässä kolme kertaa, mutta näköjään yhtään valokuvaa ei tullut otettua. Ravintola oli yksi parhaita koko reissulla, ruoka oli tuoretta ja hyvää ja omistaja oli hurmaava rouva joka puhui kuulohavaintoihin perustuen ainakin englantia, ranskaa ja venäjää ja tuntui muistavan kaikki ja kaiken. Paikan erikoisuus olivat erilaiset merenelävät, ja me testattiin ainakin mustekalaa eri muodoissa, barracudaa ja jättikatkarapuja. Hoi Anissa voi luottaa siihen, että merenelävät ovat tuoreita - Saigonissa se ei ole ihan niinkään taattua.
 |
| White Rose - Banh bao vac |
Hoi Anin erikoisuuksista pitää mainita vielä White Rose -mykyt (Banh bao vac), riisijauhoista tehdyt, läpikuultavat nyytit joiden täytteenä on jauhettua katkarapua ja kasviksia. Ehdottomasti maistamisen arvoisia! Sanovat, että kyseessä on nimenomaan Hoi Anin oma perinneruoka, jota ei saa oikealla tavalla valmistettuna mistään muualta. Kellertävässä valossa otettu kännykkäkuva ei todellakaan tee annokselle oikeutta, mutta oli taas kerran niin nälkä ettei asetuksien säätämiselle ja sommittelulle riittänyt kärsivällisyyttä. :D
***
Muita ruokaan liittyviä havaintoja:
- Annoskoot olivat keskimäärin aika pieniä, toisin sanoen minäkin jaksoin lähes poikkeuksestta syödä kaiken! Isompiruokaiselle saattaa yhdestä satsista jäädä nälkä, joten kannattaa rohkeasti tilata yhteisesti esimerkiksi kolme tai neljä ruokalajia ja jakaa annokset. Sitä ei Vietnamissa katsota ollenkaan pahalla vaan se on ihan yleinen tapa. Aina on kohteliasta annostella ensin toisen lautaselle ruokaa ja sitten vasta ottaa itse.
- Ruoka tosiaan on hyvin edullista tasokkaammissakin paikoissa, mutta ainakin meille tuli sellainen kunnianhimoinen "kyllä jostain löytyy vielä vähän halvempi" -asenne ja sitten sitä ruokapaikkaa aina metsästettiin tovi jos toinenkin ennen kuin nälkäkiukku tuli uhkaavan lähelle :D
- Ravintolaan saa viedä omat juomat, jos haluaa. Esimerkiksi vesipullo kannattaa viedä mukanaan, se maksaa ravintolassa maltaita markettihintoihin verrattuna. Tuoremehuja sen sijaan kannattaa tilata ravintoloissa, itse join sitruunamehua lähes joka paikassa ja olin ihan taivaassa, kun se tuotiin pöytään vasta puristettuna. Olut ja drinkit olivat myös älyttömän halpoja.
- Ruokailuvälineinä oli yleensä syömäpuikot ja lusikka. Joissain paikoissa sai myös haarukan, mutta veitsiä kattauksissa näkyi oikeastaan vain hotellin aamiaisella. Syömäpuikkojen käyttötaito on siis ihan hyvä hallita edes auttavasti.
- Me syötiin vahvoja maitohappobakteereita koko reissun ajan, eikä tullut minkäänlaisia vatsavaivoja. Tietysti jonkinlainen terve varovaisuus kannattaa muistaa, mutta loppumatkasta esimerkiksi salaatit tuli syötyä siinä sivussa eikä siihen kuoltu. Hanavesi Vietnamissa on kuitenkin juomakelvotonta, joten juomat kannattaa pyytää ilman jäitä ja salaatit jättää syömättä, jos yhtään epäilyttää.
- Ravintoloissa on pääsääntöisesti hyvä jättää noin 5-10% tippi laskun loppusummasta. Joissain suurempiin ketjuihin kuuluvissa ravintoloissa kuittiin oli merkitty erikseen "palvelumaksu", eli tippi sisältyi laskun loppusummaan. Enimmäkseen mentiin kuitenkin ihan fiiliksen mukaan, eli mitä parempi ruoka ja palvelu, sen parempi tippi - niin kuin sen kuuluukin mennä.
***
...Tämän postauksen tekemisestä tuli lähinnä nälkä ja paha mieli. Muistelen kuulleeni, että Joensuuhun olisi avattu vietnamilainen lounasravintola. Se pitäisi ehdottomasti käydä testaamassa!
