| Sunnuntaikävelyllä

Käytiin tänään isännän kanssa käpöttelemässä kaupungilla. Missiona oli käydä ripustamassa valokuvanäyttelyn julisteita, mutta samalla käytiin testaamassa pari viikkoa sitten avattu, kevyelle liikenteelle tarkoitettu Ylisoutajan silta. Aurinkoisessa ja tämän kesän mittapuulla suorastaan lämpimässä säässä oli mukava tallustella ja muistuttaa itseään siitä, että Joensuu on itse asiassa aika kaunis kaupunki kun sitä osaa katsoa oikeasta suunnasta. (Torilta jos katsoo, niin ei ehkä niinkään. Joen rannalta - ehdottomasti.)

Kierroksen päätteeksi käytiin Kuunari Elinalla, joka on juomapuolen lisäksi alkanut tarjoilla ruokaakin. Sattui olemaan sopivasti päiväkahviaika, joten minä testasin marjavohvelin ja havaitsin sen oikein hyväksi. Pitänee käydä testaamassa myös menun muut vaihtoehdot jos vain säät sallii ulkona evästelyn.

| Luettuja: Kitchen Confidential, Majakka, Mustalaisromansseja

Anthony Bourdain - Kitchen Confidential - Mestarikokin tunnustuksia (2000)

Anthony Bourdainia on tullut vuosien mittaan vahdattua telkkarista säännöllisesti, kiitos lukuisten No Reservations- ja Layover -sarjojen uusintojen. Koska miehen huumorintaju on sieltä mainiolla tavalla mustemmasta päästä, epäilin Bourdainin kirjankin olevan ihan viihdyttävää luettavaa ja sitähän se olikin, samoin valaisevaa. Kitchen Confidentialista opin ainakin sen, ettei viikonloppuisin kannata syödä ravintolassa kalaa, sekä sen, ettei minusta ikinä olisi työskentelemään ravintolan keittiössä (olen siihen liian normaali). Englanniksi lukukokemus olisi ehkä ollut vielä mukavampi, suomennoksesta huomasi taas että kaikki englanninkielen vivahteet eivät vaan käänny kunnolla. 4/5

Virginia Woolf - Majakka (To the Lighthouse, 1927)

Luin Woolfin Orlandon joskus opiskeluaikoina jotain tenttiä varten, ja muistelen etten silloin ymmärtänyt siitä paljonkaan. Majakka oli ehkä aavistuksen ymmärrettävämpi (tai ehkä ymmärrykseni on kasvanut? Sitä en kyllä usko), mutta melkoisella merkitysten määrällä ladattu kuitenkin. Tarinan kaari pääsi yllättämään, mikä on romaania lukiessa aina pelkästään positiivista. (Majakan kohdalla en puhuisi juonesta, tässä tapauksessa se on liian yksioikoinen käsite.) Jäi sellainen olo, että Woolfia on yritettävä lukea ja ymmärtää vähän lisää, ehkä palaan vielä Orlandonkin pariin uudelleen. 4/5

Federico Garcia Lorca - Mustalaisromansseja  (Romancero Gitano, 1928)

Mustalaisromansseja on yksi harvoista - liekö peräti ainoa - runoteos TBR100-listallani. Lorcan runojen tarinat mustalaiselämästä ovat suomalaisesta näkökulmasta verevän eksoottisia, mutta vanhahtava runomuoto vähän tökkii. Perinteinen lyriikka ei koskaan ole sytyttänyt itseäni mitenkään erityisemmin vaan olen aina ollut enemmän suoran ilmaisun ystävä ja sellaisena pysynen vastakin. 3/5

| Tovereita, ruokaa ja luonnon ihmeitä

Juhannuksena satoi ja paistoi, ja aina kun ei satanut oltiin pihalla ja grillattiin minkä kerittiin! Lettuja paistettiin, kahvit juotiin ja kaakut syötiin. Ihmeteltiin joutsenia, lokkeja ja lokin munia jotka joku herkkusuu oli pistellyt poskeensa. Saunottiin, rapsuteltiin karvatassuja, paahdettiin vaahtokarkkeja ja nukuttiin hyvin.

Vieraiden lähdettyä jäätiin ukon kanssa kahdestaan ihmettelemään. Käytiin kävelyllä ja keräsin vähän jälkijunassa juhannuskukat pöydälle. Sitten alkoi sataa ihan tosissaan, mutta sekään ei oikeastaan haitannut. Mökkilukemisena oli asiaankuuluvasti Juhannustanssit. 

| Lukematta jääneitä: Saaret ja virta

Ernest Hemingway - Saaret ja virta (Islands in the Stream, 1970)

Olen koettanut antaa Hemingwaylle tilaisuuden jos toisenkin. Vanhus ja meri, Jäähyväiset aseille ja Kilimanjaron lumet olen lukenut ja ne vielä menetteli jonakuna, vaikka miehinen pullistelu vähän tökki niissäkin. Saaret ja virta tökki alusta lähtien niin pahasti, että keskenhän se oli pakko jättää. Taisin päästä jonnekin sadan sivun paikkeille (ja siihenkin meni aikaa toista vuotta), mutta kun mitään ei alkanut tapahtua ja äijät vain kalastivat, ryyppäsivät ja tappelivat, niin päätin, että Hemingway ei vain kerta kaikkiaan ole minua varten. Case closed. 2/5

| Maailma kukkii

Jotenkin tuntuu, että tänä kesänä on jotenkin runsaampaa ja rehevämpää kuin yleensä. Maailma kukkii hullun lailla, pellot ja tienpientareet lainehtivat sinisen, valkoisen, keltaisen ja punaisen kirjavina ja joka puska lykkää kukkaa niin kuin ei koskaan ennen. Puut ovat jotenkin tuuheampia ja ruoho vihreämpää. Ulkona näyttää siltä, että tekisi mieli ottaa koko roska syliin ja halata.

Olen tässä jo jonkun tovin ihmetellyt, että onko joka kesä oikeasti tällaista. Kuulemma on, luotettavat lähteet ovat vahvistaneet. Miksi sitten tänä kesänä maailma tuntuu vihreämmältä ja rehevämmältä kuin ennen?

Ehkä se johtuu siitä, että kun viettää päivänsä tiukasti toimiston viileydessä ja on vapaa nauttimaan kesän ihanuudesta vain iltaisin, sen ihanuuden huomaa jotenkin intensiivisemmin.

Oli miten oli, viikonloppuna piipahdettiin maalla. Oli vähän koleaa ja paljon tuulista, joten mökille meno ei suoranaisesti houkutellut. Onneksi porukoille voi aina mennä kun tekee mieli pois kaupungista mutta mökkielämä ei hotsita.

| Leopardin aika

Vuosi sitten loppukesästä ostin Vansit, joiden vuorikangas oli leopardikuvioinen. Silloin suhtauduin leopardikuosiin jokseenkin varauksella mutta kuitenkin vähän silleen kiinnosti.

Sitten keräsin Pinterestiin tyyli-inspiraatiota ja huomasin, että siellä vilahteli leopardikuviota harvakseltaan, mutta säännöllisesti.Talven yli asiaa harkittuani tulin siihen päätökseen, että tänä kesänä on leopardiballerinojen aika!

Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty, ei nimittäin parillakaan kauppakierroksella paikallisista putiikeista löytynyt yksiäkään leopardikuvioisia ballerinoja. Sitten alkoi metsästäminen netistä, mutta jostain syystä aina kävi niin, että jos löysin mieleisen näköiset, ne oli a) hirvittävän kalliit, b) koko oli lopussa tai c) verkkokauppa ei toimittanut Suomeen. Lopulta etsintä tuotti tulosta ja Bubbleroomista löytyi nämä kisutossukat kohtuulliseen hintaan. Tietysti koon ja mallin sopivuutta sai jännittää siihen asti kun kannoin paketin kotiin Postista, mutta onneksi olivat sopivat. Nyt kelpaa nimittäin tepastella!

Saa nähdä, mihin sitä seuraavaksi höpsähtää. :D

| Yksi huone enemmän

Yksi parhaita puolia kesässä on se, että kun takapiha on lämpimien kelien myötä jälleen käytettävissä, tuntuu kuin meidän asunnossa olisi yksi huone lisää. Talvisin pienen kämpän seinät tuntuvat kaatuvan päälle, mutta kesällä on kivaa kutsua vieraitakin käymään kun kahvit voi tarjota ulkosalla pitkän pöydän ääressä.  Tänään pelailtiin pihalla lautapelejä siskon kanssa ja bongattiin 22-pistepirkko!

| Puolukkaa kaikkialla

Jostain voi ehkä huomata, että uusi satokausi kolkuttelee jo ovella ja joillakin on ehkä vielä pakastin täynnä viime kesän puolukoita. Niitä tuli roudattua kotiin litratolkulla, kun niitä oli niin paljon siellä metsässä ja niitä oli helppoa ja nopeaa kerätä kuivalta mäntykankaalta. Pitkin talvea on toisinaan tullut keiteltyä puolukkapuuroa ja pinaatti- ja verilettujen kaveriksi olen aina tehnyt puolukkasurvosta, mutta tänään homma levähti käsiin ihan totaalisesti: puolukkapuuroa, puolukkamehua ja puolukkapiirakkaa samana päivänä alkaa olla ehkä jo vähän liioittelua. Mutta sainpahan kulutettua taas pari litraa noita punaisia tovereita pois pakastinta täyttämästä.

Kaikissa kuvissa on muuten mukana jotain vanhaa joka on minulle uutta. Tässä vähän aikaa sitten meille muutti jonkin verran tavaraa mummolasta, mukaan lukien ylimmän kuvan kakkulapio, toisen kuvan lasikulhot ja alimpien kuvien suloiset Apila-juomalasit. Samassa lastissa tuli myös mummon maalaama kahviastiasto, vanhoja hopealusikoita, pärekori (nyt sinne torille ostamaan tuoreita vihanneksia kori käsivarrella!), vanha ikoni lampukoineen, marjasihti (syksyllä taas puolukkaan! Eiku) ja pieni määrä erinäisiä kippoja ja kuppeja, joista tuli sellaiset hyvät mummolafiilikset.

Tämmöstä meillä, mites teillä? Se ois kesä nyt.