Ei tennarit, muttei balleriinatkaan | Between tennis shoes and ballerinas

Olen kaivannut jo parin kesän ajan kenkiä, jotka eivät olisi ihan tennarit muttei kuitenkaan balleriinatkaan, vaan jotain siltä väliltä. Rennot ja helpot kiskaista jalkaan kun ulkomaailma kutsuu. Tänä vuonna tartuin härkää sarvista ja aloin selata alennusmyynnissä olevia kesätallustimia ihan vakavissani. Sitten kun löytyi reilussa alennuksessa Vansin Slip-Onit, niin kaksi eri kokoista paria lähti tilaukseen sen suurempia arpomatta. Jännitysmomentti hommassa tietysti oli, että onko kumpikaan koko se oikea.

On siinä jotain aika juhlallista, kun saa kenkänsäkin kivasti pakattuna. Vähän eri fiilis kuin nakata marketin rekistä koriinsa kympin tossut (jotka hajoaa vielä samana kesänä, toivottavasti näille ei käy niin). 

Alkoi vähän ahdistaa, kun ensimmäinen pari oli liian suuri. Toisten kohdalla piti ihan vetää syvään henkeä ennen jalkaan kokeilemista, koska keljutus olisi ollut jonkinmoinen jos molemmat parit olisi pitänyt palauttaa. Mutta ei, jenkkien 6,5 (naisten mitoituksella) oli just eikä melkein! Vaikka se oli eu-mitoituksessa ilmoitettu kooksi 36,5 niin kyllä se omaan 37-kokoiseen tassuuni on ihan passeli.

Miun piilevä (ja alati kasvava) mieltymys leopardi-kuosiin alkaa tulla esiin. Onneksi tuo kengän sisuspuoli ei kovin usein näy kenellekään. Mutta seuraava askel on sitten varmaan leopardileggingsit á la Peggy Bundy? 

Finally, after two years of needing and wanting but not having, I bought myself a pair of summer shoes that are not tennis shoes (good for walking, slow to put on) nor ballerinas (quick to slip on, sometimes too 'dressy', not good for long hikes). These Vans Slip-Ons are relaxed, quick to put on when the world calls your name and (at least I hope so) good for walking. I don't really fancy ordering shoes online but this time the risk was worth it. 

PS. Vaikka tuo Vansin logo ja nimi nyt taajaan vilahteleekin, niin tämä ei ole sponsoroitu/mainospostaus.  / Even though the brand Vans is well presented here, this is not sponsored nor commercial post.  

Ylistys soodaleivälle | Praise for soda bread

Olen löytänyt soodaleivän. 

Leivän, jonka tekemiseen menee viisi minuuttia (plus paistoaika noin 30min). 

Leivän, joka ei voi epäonnistua. 

Leivän, joka isännän mielestä on parempaa kuin kaupan leivät. (Niin minustakin.)

Leivän, jossa ei ole hiivaa. (Maha kiittää.)

Löydä sinäkin soodaleipä. Ohje täällä näin.

(PS. Lukuisten testien jälkeen totesin, että nesteenä piimä on parasta, mutta myös soijajogurtti toimii.)

I have found soda bread. A bread that takes five minutes to make (plus oven time). A bread that can not fail. A bread that is better than if you buy it from the market (says bf). A bread with no yeast (your tummy will be glad). You should also find the joys of soda bread. 

Menovinkki: Kampin käsityökortteli

Susannan Työhuoneen tarmokas Susanna on pannut tuulemaan! Hänen aloitteestaan Helsingissä järjestetään 31.8.2013 käsityöyrittäjien tapahtuma, jossa myyjinä on oikeita käsityöläisiä ilman halpiskrääsä- ja pölypussikauppiaita. Kannustankin nyt ihan jokaista niillä suunnilla liikuskelevaa käymään Narinkkatorilla tutustumassa kotimaisten käsityöyrittäjien taidonnäytteisiin. (Ja muistakaa siellä käydessänne, että jouluunkin on enää viisi kuukautta. ;) Tapahtuman Facebook-sivu löytyy täältä. 

Edit 28.7.2013: Bloggaajat huomio! Koska tapahtuman markkinointi tapahtuu lähinnä talkoovoimin, voivat kaikki Kampin käsityökorttelia blogissaan mainostaneet osallistua myös arvontaan, jonka palkinnot ovat tietenkin käsityöläisten aikaansaannoksia. Tarkempaa tietoa Susannan Työhuoneesta. 

Aarrerallilöytöjä | Treasure Rally findings

Hilpaisin Kontin Aarreralliin eilisaamuna suunnilleen saman tien kun hoksasin että sellainen on alkanut ja tällaista tavaraa sieltä lähti mukaan. Harmaisiin (sinappi)purkkeihin muuttavat ympäriinsä pyöriskelevät siveltimet ja kynät, vihreä tyynynpäällinen suuntaa mökille, saviruukkuun istahtaa basilika tai muu yrtti syksyn tullen ja messinkinen(?) tassujalkainen kippo oli vaan niin käsittämättömän hieno että sorruin ostamaan sen ilman tiettyä käyttötarkoitusta. Tuon astian lisäksi toinen överiostos oli hopeanvärinen keinonahkahame (nyt saa nauraa). Ehkä tukan leikkaaminen aiheutti jotain omituisia haluja pukeutua kummallisesti? Kenties vielä joskus näette blogissa epätoivoisia yrityksiä saada se hame sovitettua yhteen miun vaatekaapin muiden vaatekappaleiden kanssa - tai sitten ette näe sitä koskaan. 

There is a so called Treasure Rally (everything for half price) in the Red Cross recycling center from Thursday to Saturday in my hometown. Yesterday morning I took off the moment I found out about it, and this is what came home with me for only six euros. Oh and also I bought an outrageous silver coloured fake leather mini skirt. I don't know why, maybe it's the new hair that makes me want to wear crazy things? Maybe you'll see the skirt in action one day, but more likely you'll never hear from it again.  

Terveisiä takapihalta | Greetings from the backyard

Kesä on jo pitkällä ja takapihan pienessä kasvimaassa on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. 

Sekä kaupasta ostetut että tädiltä saadut samettikukat kukkivat yhä kauniisti. 

Alkukesän hitailujen ja ötökkäinvaasion jälkeen salaatit kasvavat villisti. 

Tovereilta saadutkin kasvit viihtyvät: M&K antoivat neilikan maisterilahjaksi ja se tekee jo uutta kukkaa.

Toveri T toi synttäreiksi pääsiäiskukka-asetelman, josta tulilatva jäi nipin napin henkiin.

Keväällä tökkäsin sen vanhaan tennariin ja siinä se on alkanut kukoistaa ihan hämmentävissä määrin.

(Ikävä kertoa, että samaiselta toverilta saatu upea maisterikukka kuolla kupsahti. :( )

Retiisit jäivät kesän kiireiden jalkoihin ja kerkesin (sain aikaiseksi) nyhtää ne maasta vasta tällä viikolla.

Kitkeriä ja puisevia olivat, nyyh. Ensi vuonna kokeilen porkkanaa. 

Meillä kasvaa myös viljaa! Lintujen talipallosta karisseet jyvät on alkaneet itää terassilautojen alla ja tässä lopputulos 

(jonka nyhdin kyllä pois kuvan ottamisen jälkeen).  

Vastoin kaikkia odotuksia myös timjami lähti itämään! Oreganon kanssa oli huonompi tuuri. 

Olis kannattanut esikasvattaa, mut kun laiskuus.

No nyt näitte sitten nämäkin vuosi sitten tehdyt merkkikivet lopulta käytössä! Ainakaan tähän mennessä en ole havainnut minkäänlaista värin haalistumista, hyvin on akryylimaali pysynyt kiven kyljessä.

Basilikat on olleet vähän kiikun kaakun koko kesän, välillä näytti että ne kuolee ihan totaalisesti, mutta sitten ne lähti taas kasvamaan. Saa nähdä miten pahasti ne suuttuu jos teen syksyllä siirron takaisin ruukkuun. 

Nämä on kääpiöauringonkukkia, niiden kukkimista odotellessa! 

Ja hyvin asettui keltainen tuoli pöydän ääreen, ei tapellut yhtään vastaan. 

Aurinkovarjon jalka on muuten isännän tekemä, todettiin ettei kiinnosta maksaa jalasta enemmän kuin itse varjosta.  

All the little things growing in our small garden plot. I am so happy to have this little anti-stress plot of mine, it's so relaxing to pluck weeds and watch the plants grow. Also, the new chair took its place perfectly.  

Keltainen tulokas | Yellow newcomer

Kontista löytyi keltainen toveri takapihalle. Jossain vaiheessa ajatuksena oli kerätä terassipöydän ympärille vain sinisiä tuoleja (tai maalata löytyneet yksilöt), mutta tämä keltainen on kaikessa karmeudessaan niin kiva että saa jäädä tällaiseksi.

(Ikean kastelukannu poseeraa kuvissa ihan muuten vain. Se löytyi kirppikseltä alkukesästä ja aiheutti myöhemmin vähän pahaa mieltä kun tajusin maksaneeni siitä enemmän kuin uutena Ikeassa. Keljutti, mutta sitten totesin että no enpähän ainakaan ostanut uutena kyseisestä jättipuljusta.)

I found this chair from Red Cross recycling center and it's outrageous yellow colour made me take it home with me. I'm pairing it with our white terace table and blue chairs that I already have. Now I only need one more chair and we have a set!  

Tautisen hyvää porkkanakakkua | Damn good carrot cake

Hiusasioista ihan muihin sfääreihin. Automatkalla Lieksaan päädyttiin tovereiden kanssa puhumaan porkkanakakusta. No ajatushan juurtui ja sitä porkkanakakkua piti sitten tehdä. Ja tulipas ihan tautisen hyvää! Monesti porkkanakakussa on se ongelma, että siitä tulee kuivaa. No tästä ei tullut, ja appelsiininkuoriraaste kuorrutuksessa teki hommasta vielä jotenkin vähän spesiaalimpaa. 

Herkku-porkkanakakku (Ohje täältä)

• 300 g porkkanaa (tuli laitettua varmaan suhteessa muihin aineisiin aika paljon enemmän)
• 100 g voita
• 4 kananmunaa
• 3 dl sokeria (itse laitoin puolet tavallista, puolet tummaa muscovado-sokeria)
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 2 tl kardemummaa tai kanelia

Kuorrutus

• 50 g voita
• 200 g maustamatonta tuorejuustoa
• 1 ½ dl tomusokeria
• 1 appelsiinin raastettu kuori

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Sulata voi. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita mukaan porkkanaraaste ja voi. Sekoita jauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja kardemumma keskenään, ja sekoita sitten taikinan joukkoon. Kaada taikina voidellulle ja jauhotetulle tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Myös noin 25x30cm-kokoinen vuoka tai muotti käy. Paista kakkua uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Anna kakun jäähtyä. Sulata kuorrutusta varten voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita tuorejuusto, tomusokeri ja appelsiinin kuori voin kanssa tasaiseksi massaksi. Levitä kuorrutus kakun päälle ja anna sen jähmettyä jääkaapissa. Leikkaa kakku 20:ksi ruuduksi. Nauti!

Taikinan määrästä sen verran, että itse tein puolet tästä annoksesta ja se jäi vähän naftiksi 34x24-kokoiseen Ikea-vuokaan (tähän, muillakin ehkä on tuo sama niin on helpompi hahmottaa minkäkokoisesta astiasta on kyse). Ja puolikas satsi riitti kyllä enemmän kuin hyvin, vaikka kakkua söi neljä henkeä parina päivänä. (Tosin meillä ei olla ihan hirmuisia makea-ahmatteja, ainakaan tuo toinen puolisko.) Mutta jos on taloudessa ylimääräisiä porkkanoita (ja vaikkei oliskaan) niin tätä kyllä kannattaa kokeilla!

A while ago we talked about carrot cake with my friends. After that I couldn't stop thinking about carrot cake and there was no choice but to make it! And of course it came out delicious. 

No se tukka | How the hair turned out

En sitten raaskinut vielä luopua vaivalla kasvatetusta tukastani ihan kokonaan, joten mitään täysin uutta ja järkyttävää ei kampaajalta loppujen lopuksi kävellyt kotiin. Paksu tukko hiuksia tosin jäi kampaajan lattialle, kun entistä sivusiilin poikasta kasvatettiin vähän (aika paljon) suuremmaksi. 

En nyt sitten tiedä, helpottaako tämä juhlakampausten tekemistä mitenkään merkittävästi, mutta ainakin itsellä on taas sellainen olo että tukka on kuosissa. :D 

Ja sai muuten olla viimeinen kerta hetkeen että tungen omaa naamaa blogiin, kahtena päivänä peräkkäin tuntuu melkoiselta liioittelulta. 

So nothing mindblowing happened at the hair dresser today. The small sidecut I had just grew a little bigger (or a little more than little). I don't know if this helps in making any kind of fancy updos but at least I'm comfortable with my hair again. And this will be the last time in a long while that I'm putting my own face in here, two days in a row feels a bit too much. 

Bloginikseistä kesän pelastus | Blog tips that saved my summer

Ohoho nyt nähdään jotakin ennen kuulumatonta: meitsi tekee postauksen tukasta ja meikistä. 

Minähän olen siis ihan totaalikäsi mitä tulee kampausten tekoon ja eyeliner-rajauksiin. Mutta tänä keväänä opin Pupulandia-blogista kaksi juttua jotka ovat pelastaneet minut niin monelta hius- ja meikkikriisiltä tänä kesänä, että ne on pakko jakaa täälläkin. Jos vaikka joku muukin välttyisi edes yhdeltä bad hair daylta tai eyelinerkriisiltä tämän ansiosta. 

Havaintokuvat on omista maisterijuhlistani ja ne ystävällisesti hotasi sisko Lare.

No se tukka. Kaikessa nerokkuudessaan niin yksinkertainen, että itku pääsee kun en ole tätä aiemmin tajunnut. Otetaan hiuspanta mallia jousto, rämpsäytetään se pään ympärille niin, että se jää hiusten päälle ja sitten vaan kääräistään hiusten latvat pannan alle. Muutama pinni varmistamaan höskän paikallaanpysyvyys ja se on siinä. Vähän voi lakkaa laittaa jos siltä tuntuu. 

Tämä kampaus onnistuu jo melko lyhyelläkin tukalla, mutta pidemmällä siihen saa tietysti enempi volyymiä. Jos tukkaa on vähänlaisesti, niin pieni tupeeraus ei tee pahaa ennen pannan laittoa. Tupeerauksella ja hapsottavilla haivenilla kampauksesta saa vähän huolettomamman, mutta halutessaan siitä voi tehdä myös siistin ja sileän salonkiversion. Omaan tukkaani tein vähän kiharaa näitä juhlia varten, mutta ne nyt sitten tietysti oikeni jo hiustenlaittovaiheessa. Sekaan törkkäsin päivänkakkaran, joita jäi yli ovikranssista (kovin eleganttia, kyllä).

No sit se meikki. Vuosikaudet olen sitkeästi yrittänyt treenata nestemäisellä eyelinerilla tuhraamista, mutta eihän siitä ole mitään tullut. Hirveät läjät pumpulipuikkoja on tuhlattu ja joka kerta rajaukset on levenneet levenemistään kun jostain kohtaa on pitänyt korjata ja sitten ne rajaukset on aina peittäneet puoli luomea. Kaunista. No sitten tulee ihana Pupulandian Jenni ja jakaa ammattimeikkaajan vinkin: kannattaa tehdä se rajaus ensin kajal-kynällä ja vetää vasta sen päälle eyeliner. Näin rajaus asettuu siihen mihin sen pitääkin, eikä ripsen tyveen jää niin herkästi "värittämättömiä" kohtia. Ja voin kertoa että TOIMII! Herranjestas miten yksinkertaista. 

Että näillä on menty aika monet fiestat tänä kesänä, mukaanlukien Ilosaarirock ja kahdet valmistujaiset. Loppukesästä olisi vielä parit häät tulossa, ja voi olla että turvaudun tähän samaan ratkaisuun niissäkin jos ei kampaajalla tapahdu mitään radikaalia. 

Linkkaisin suoraan Jennin alkuperäisiin postauksiin, mutta ne ovat toistaiseksi hukassa koska Pupulandia muutti alkukesästä ja vanhat postaukset ovat vielä jossakin internetsin syövereissä. Voin koettaa seurailla tilannetta ja jos pääsy noihin postauksiin joskus taas aukenee niin lupaan ne myös linkata tänne.

Early this summer I learned two things from the wonderful blog Pupulandia that have saved me from so many make-up and hair crises that I have to share them with you. 

First, the hair. It's so stupidly simple that it made me want to cry for not realizing it sooner. You take a headwrap, snap it around your head and then wrap the ends of your hair around and under it. Then secure with some bobby pins and maybe a bit of hair spray. It makes a different look whether you leave stray locks here and there or make it nice and smooth.  

Second, the make-up. I have always been terrible with liquid eyeliner, but the writer of Pupulandia shared this tip from professional make-up artist: first, line your eyes with make-up pen (kohl) and only after that apply the liquid eyeliner. It makes the liquid spread more smoothly and stay where you want it to stay. Also, it's less likely that there are "bald spots" between the line and your lashes. And it works! Hooray! No more bad eyelinings! 

I've gone through two graduation parties and a rock festival with this look and there are still two weddings coming up. It's so nice not to have a make-up and hair crisis every damn time.  

Tukkadilemma | Hair dilemma

Sehän meni niin, että ensin totesin, että tukka on aika reuhka ja juhlia tulossa ja pitäis mennä parturiin. Sitten varasin parturiajan (okeiokei kampaaja!) ylihuomiseksi. Sitten tajusin, ettei mulla ole minkään maailman käsitystä siitä, että mitä tälle päällensä nyt sitten tekis. Koska eihän se nyt oo mistään kotoisin  että käy puolen vuoden välein kampaajalla ja silloinkin vaan tylsästi sanoo että no ohenna vähän ja leikkaa tuo otsis kuosiin. Ei myyr, jotain jännempää tarvii nyt keksiä. Se otsiksen mie pystyn nyrhäämään itsekin jos tarve vaatii, kyllä kampaajan kyvyille pitää antaa tekemistä! Ja varsinkin nyt kun värin kanssa ei tule enää kikkailtua, niin leikkaus saisi sitten olla vähän jännempi ettei mee ihan tylsistelyksi elämä. 

FYGWSH

Monta kertaa on tehnyt mieli lähteä tälle linjalle mutta rohkeus ei ole riittänyt.

FYGWSH

Pixie-leikkaus mulla joskus oli, mutta en oikein tuntenut oloani kotoisaksi siinä. 

(Toisin sanoen käytin vuosikaudet noloa huivia, koska en tykännyt tukastani. Never again.)

Screenmusings.org

Amélie-leikkauksesta olen myös toisinaan haaveillut mutta ollut vissiin aina sitä mieltä, ettei se sopisi mulle.

Eihän sitä tietysti tiedä jos ei kokeile.

Theory Hair Salon

Sivusiili puolestaan on tullut kokeiltua sekä vähän maltillisemmassa että överimmässä mittakaavassa.

Onhan se ihan hauska, mutta alkaa olla aika nähty.

Girls With Short Hair / Wip-Hairport

Maailmalla näkyi viime kesänä aika paljon niin sanottuja baby bangseja eli tosi lyhyttä otsista. 

Jostain syystä tämä tuntuisi kaikkia siilejä ynnä muita repäisevämmältä ratkaisulta. Hmm.

Erityishienoja epäsymmetrisiä ja muuten persoonallisia leikkauksia on lissabonilaisen Wip-Hairportin Flickr-galleriassa. Jos etsiskelette vähän erilaista tatsia tukkaanne ja haluatte nähdä miltä hiusmallit näyttävät ihan tavallisten ihmisten päässä ilman studiomeikkiä ja -valaistusta, kannattaa suunnata tuonne. Fuck Yeah Girls With Short Hair -tumblr on aika ilahduttava kokoelma lyhyitä hiusmalleja, sielläkin suurin osa ihan tavallisten tyttöjen päässä.

Internetsi on kyllä täynnä jos minkälaista inspiraation lähdettä, mutta kun ei vaan osaa päättää  mitä haluaa, tai edes että minkä pituista. Katsellaan sitten keskiviikkona, että minkälaisen pään kanssa mie tuun kotiin. 

I have a problem. First, I realized that my hair is completely overgrown and that we have some parties approaching where it would be nice to look presentable. Thus, I booked a time for a haircut. Only after that I started thinking about what I would like to do with my hair and the conclusion is I have absolutely no idea. Web is full of inspiration, but I have a terribly difficult time trying to decide. Two sites that I like and have pictures of real people without studio make-up and lighting to make them look über-cool are Wip-Hairport's Flickr-gallery and Fuck Yeah Girls With Short Hair -tumblog. I kind of have a thing for short hair but then again, I've grown mine for almost two years now so it would be nice to keep it lengthy. Oh well, we'll see what the end result is like when I come home from the hair salon on Wednesday.

Visiitti Pielisen museoon | Visiting the Pielinen Historical Museum

Tällä viikolla vietettiin pari päivää Lieksan suunnalla toverien kanssa ja perinteen mukaisesti käytiin Pielisen museossa fiilistelemässä mennyttä maailmaa. 

Lammas suoraan 1800-luvulta? 

Kirkon kellotapuli häämöttää kauniisti metsän takaa. 

Miun henkilökohtaisia lemppareita museossa on nämä vakuutusyhtiön valistusjulisteet tukkilaisille. 

Pielisen museo on Suomen toiseksi suurin ulkomuseo ja katseltavaa riittää useaksi tunniksi. Suosittelen lämpimästi kaikille vähänkään historiasta, museoista, vanhoista esineistä tai vaikka sitten sisustusinspiraatiosta kiinnostuneille. Huomattiin nimittäin toveri L:n kanssa, että monet museoesineistä olisivat tyylinsä puolesta hyvinkin kelvanneet ihan nykyaikaisen kodin sisustus- ja käyttöesineiksi, varsinkin kun kaikenlainen natinki on nyt kovasti ajankohtaista. Vanhat pirtit oli sisustettu oman aikansa henkeen, mutta moderniin silmään mummolatyyli näytti kumman puhuttelevalta eikä ollenkaan tylsältä.

This week we spent a couple of days in the town of Lieksa with my friends. We have a summer tradition of visiting the local Pielinen Historical Museum, which is the second largest open air museum in Finland. It has several entities of buildings from 1800's and early 1900's. I can warmly recommend it to anyone even slightly interested in history, museums and old things and to those who like to see how people lived 100 or 200 years ago. The museum has specialized in agriculture, rural lifestyle and lumberjack tradition. 

Listalta luettuja | Readings: The House of the Spirits & Rakkautta koleran aikaan

 
Isabel Allende - The House of the Spirits (Henkien talo) 1982 & Gabriel García Márquez - Rakkautta koleran aikaan (Love in the Time of Cholera) 1985

Jostain syystä tuntui itsestään selvältä, että nämä kaksi teosta pitäisi lukea peräkanaa. Tai ehkei se ollut etukäteen suunniteltua, mutta kun lopetin Henkien talon, tuntui jotenkin vaikealta ajatukselta ruveta lukemaan jotain ihan toisesta maailmasta tempaistua. Rakkautta koleran aikaan liikkuu samoissa latinalais-amerikkalaisissa kulttuurimaisemissa, joten se oli helppo ratkaisu jatkoluettavaksi, ei tullut kulttuurishokkia.

Näitä teoksia yhdistää maailmoja ja sukupolvia syleilevä, rönsyilevä ote. Nyt ei siis tosiaankaan puhuta mistään yhdenpäivän romaaneista, vaan vuosikymmeniä kattavista sukueepoksista. Sellainen on varsinkin Henkien talo, joka esittelee lukijalle sen verran monta sukupolvea vaimoja, tyttäriä ja lapsenlapsia, että itse ainakin meinasin välillä pudota kärryiltä. (Vrt. Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys.) Rakkautta koleran aikaan ei juoksuta lukijan eteen samanlaista sukujatkumoa, vaan keskittyy kertomaan kahden ihmisen vuosikymmeniä kestävän rakkaustarinan. Toisinaan tällaisen pohjoismaalaisen lukijan on aavistuksen vaikea samaistua latinalais-amerikkalaiseen ajatuksenjuoksuun ja erilaiseen tapaan hahmottaa aikaa, mutta toisaalta juuri vierautensa vuoksi molemmat teokset olivat kiehtovaa luettavaa. Henkien talo oli paikoitellen varsin synkkääkin luettavaa, erityisesti loppua kohden, mutta Koleran loppuratkaisu sen sijaan jätti lämpimän olon.
Kummallekin arvosanaksi 4/5.


These two novels felt natural to read one after another. Both are almost epic in duration (certainly not one-day novels) and sometimes my Nordic mind was boggled by the Latin-American ideas of time, family and other issues. But it is because of the cultural differences that both of these novels were absolutely fascinating. The House of the Spirits got a little dark toward the end, but Love in the Time of Cholera had a heartwarming ending.  

Synttäripiknikillä | Birthday picnic

Yksi tovereista täytti taannoin vuosia ja sitä juhlistettiin kokoontumalla kirkon taakse piknikille. Ehkä paras tapa juhlia synttäreitä, jos minulta kysytään! Kyllä itsekin pitäisin synttäripiknikkejä, jos en olisi sattunut syntymään keskellä talvea. Mukana oli evästä jos jonkinlaista ja tunnelma oli niin samperin leppoisa ettei paremmasta väliä. Sitä huomasi vaan miettivänsä että vähänkö mulla on huippuja kavereita. 

Uudenkarhea mölkky sai tositoimissa kauniin vihreän sävyn.  

Kuten helistimestä ja harsosta voi kenties päätellä, mukana oli myös toverijoukon tuorein tulokas. 

Innis & Gunn on varsin suositeltava olut jos kaipaa jotain vähän spesiaalimpaa. 

Toverin ihana hame, joka johdattaa ajatukset festarifiiliksiin. Ilosaari alkaa huomenna, mutta kamera jää kotiin koska en halua harteilleni sen mukanaolosta aiheutuvaa stressineuroosia. Muutenkin on viime vuosina jäänyt Rokissa kuvaaminen tosi vähiin, joten mieluummin elän tämänkin viikonlopun läsnä hetkessä kuin kameran takana. Hyvää Rokkia kaikille jotka sinne ovat suuntailemassa ja muuten vain mainiota viikonloppua kaikille muille!

One of our friends had his birthday a while ago and we celebrated it with a picnic. I think it's one of the best ways to celebrate one's birthday. At least that's what I would do, hadn't I been born in the middle of winter. We had lots of food and games with us and we had a nice and relaxed evening. I  found myself thinking how awesome bunch we have as friends. They are the bestestestest. This weekend I'm heading to Ilosaarirock festival, but I'm not taking my camera with me because I don't want to be stressed out and neurotic over it all the time. I just want to concentrate on the moment instead of spending the weekend behind the camera.   

Kissanpentujaaarggh!! | KITTENS!

Meidän vanhat kissathan on jo ihan nähtyjä (tai jos ei, niin esimerkiksi klik, klik, klik), mutta siinähän kävi nyt niin, että isosisko otti kaksi kissanpentua. Oma ukkoni epäili, uskaltaisko minua viedä niitä ollenkaan katsomaan kun muuten tulee liian kova kissakuume. Onneksi se on ollut kroonisena jo niin kauan, että se ei pääse ihan helpolla ryöstäytymään käsistä. Mutta että jos jollain on vaarassa repsahtaa, niin nyt kannattaa sitten vaikka katsoa muualle. Nyt tulee nimittäin niin übersöpöä materiaalia että oksat pois. 

KATTOKAA NY SITÄ! 

Kuvaaminen olisi huomattavasti helpompaa, jos ne ei olisi niin samperin nopeita. Toistaiseksi 1-vee kummipoika on ollut vielä kissoja hitaampi, mutta silläkin alkaa vauhti kiihtyä siihen malliin että kohta on ihan turha yrittää kuvata sen enempää kissoja kuin lastakaan. 

Our old cats (for example here, here and here) are old and you have seen them, yes. But now it happened that my big sister took two KITTENS! And they are so damn adorable like kittens always are, I mean LOOK AT THEM! (I don't know why I use caps lock when I write in English but never in Finnish. Strange.) Nothing more to say. Just kittens. But kittens are always worth a post or two, don't you agree?