| DIY-roskis

Tämä on roskis. Ihan kelvollinen diy-roskis, koottu joulun jäljiltä eteisessä pyörineestä pahvilaatikosta, muovikassista ja tapetinjämäpätkästä. Se on myös malliesimerkki siitä, kuinka ihminen silkkaa laiskuuttaan aiheuttaa itselleen ylimääräistä ärsytystä ja hankaluutta.

Suunnitelmissa oli tehdä roskis työpöydän nurkkaukseen. Tiesin, että sen pitää olla leveys- ja pituussuunnassa suhteellisen kapea, että se sopii piirongin ja seinän väliin jalkalampun kanssa. Ongelman avain on tuo jalkalamppu, jonka jalka vie nurkasta sikana tilaa ja aiheuttaa hankaluuksia minkään muun esineen lattialle sijoittamisessa. Tiedostin siis ongelman, ja olisin varmaan keksinyt siihen jonkin ratkaisunkin (tehnyt vaikka vähän pienemmän roskiksen niin kuin alun perin oli ajatus), mutta koska olin laiska, jätin sen yksinkertaisesti huomioimatta. Suljin silmäni. Ignoorasin. Käänsin selkäni. Tein mitä huvitti kun en jaksanut a) miettiä, b) etsiä pienempää pahvilaatikkoa tai c) kutistaa sitä mikä sattui olemaan käsillä.

Lopputuloksena on roskis, joka on tuettu suoraan asentoon lampunjalan päälle kirjojen avulla, ja joka siitä huolimatta pilkistää piirongin takaa esiin vaikka ajatuksena oli saada se siististi nurkkaan pois näkyvistä.

Että näin, hyvät naiset ja herrat. Ei todellakaan näin.

| Taskukalenterin tuunaus

Onnekseni sain tänäkin vuonna taskukalenterin, ei tarvinnut ostaa. Kansista en tosin ollut erityisen liekeissä, mutta onhan niitä ennenkin tuunattu.

Tarvitaan sakset, lehtiä tai kivvoo paperia (itse turvauduin vanhaan Monki Magazineen) ja decoupagea (tai tapettiliisteriä, sekin käy). Sit vaan kannet irti, luovuus valloilleen, liimaa ympäriinsä ja vähän kärsivällisyyttä että jaksaa odottaa liiman kuivumista. Kun pinta on kunnolla kuiva, etsitään neula ja terävä paperiveitsi ja kaivellaan kierteiden reiät esiin. Sitten tuumitaan tovi tai kaksi että mitenkäs perin nää kannet nyt menee näihin kierteisiin että ne on oikein päin ja sitten pujotellaan ja toivotaan ettei sivut karkaa. Valmis!

Jos mulla olisi toimiva Dymo, tekisin sillä vielä vuosiluvun tuohon kanteen. Valitettavasti miun Dymo on kaputt, joten se siitä. (Tai ehkä menen hankkimaan uuden.)

| Suunnitelmia

Yksi aurinkoinen päivä ja tuntuu että ideoita pursuu enemmän kuin on aikaa toteuttaa.

To Do -listalla on ainakin tuon kirjoituspiirongin laatikoiden paperoiminen. Se ei olisi iso homma, vaikeinta on löytää kivannäköistä ja sopivan kestävää paperia kohtuulliseen hintaan. Laatikot oli suojattu ruskealla polkkapilkullisella paperilla kun sain kalusteen haltuuni, mutta nuo paperit olivat varmaan jostain 70-luvulta lähtöisin ja melkoisen huonossa kunnossa. Suhteellisen siistithän nuo laatikot on ilman papereitakin, mutta ideana olisi nimenomaan suojata ne niin, että pysyvät siistinä jatkossakin. Olen miettinyt myös kirjoitustason päällystämistä. Siinä on tahmeita teippitahroja ikivanhan kirjoitusalustan jäljiltä ja paikoitellen valkoinen maali on lohkeillut ja alta paistaa ruskeaa. Toisaalta pelkkä teippitahrojen puhdistaminen saattaisi riittää. Tietääkö kukaan, saako ns. "hyllypaperia" vielä jostakin? Sellaista vähän lahjapaperia tukevampaa tavaraa.

Ajatuksissa on myös kalenteriaskarteluja, mittatilauskokoisen roskiksen askarteleminen työpisteen nurkkaan ja muuta pientä puuhaa. Saa nähdä mitä kaikkea tässä saa aikaiseksi jos aurinkokin alkaa esiintyä hieman tiheämpään tahtiin kuin kerran kahdessa kuukaudessa.

| Välitilassa

Koska viikonloppu meni reissussa, en loppiaisena jaksanut tehdä juuri muuta kuin kerätä joulukoristeet pois ja imuroida lattiat. Tällä hetkellä kämppä on vähän ankean näköinen, jääkaapin ovessa roikkuu puutelista ja pari hassua korttia (jotka ovat olleet siinä toista vuotta). Sohvapöytä näyttää kolkolta ilman liinaa. Kollaasitaulu on harmaanmusta aukko piirongin päällä, kun siihenkään en ole saanut aikaiseksi etsiä kuvia. Ikkunassa on vielä punaiset verhot, saa nähdä milloin ne ehtii tai jaksaa vaihtaa. Joulutähti voi edelleen paksusti ja tuntuu että niin kauan kuin se on hengissä, joulun rippeet viipyilevät kämpässä. Piparkakkutaloakin on urheista yrityksistä huolimatta vielä jäljellä ja sää on kuin marraskuussa.

Yritä tässä nyt sitten inspiroitua.

PS. Tuo kynttilänjalka oli selkeästi niitä ostoksia, joiden ostamatta jättäminen olisi harmittanut. Se kököttää tuossa silmäin edessä aina kun istun koneella ja joka kerta se jaksaa ilahduttaa mieltä.

| Viikonloppu Tampereella

Blogissa on ollut kuollutta, koska bloggarinne vietti viikonlopun Tampereella parhaustovereiden kanssa.

Vaihdettiin kuulumisia. Syötiin tortilloita.

Käpösteltiin kaupungilla, shoppailtiin (aika laiskanlaisesti), ihmeteltiin Tampereen kauniita taloja. Syötiin Roastissa (superhyvää ankkaa).

Jännättiin pikkuleijonien puolesta ja kuunneltiin yläkerran naapurin bileitä vielä sen jälkeen, kun oltiin itse menty jo nukkumaan.

Ja ennen kaikkea syötiin tolkuttoman hyviä vohveleita maailman ihanimmassa Vohvelikahvilassa jonka omistajarouva oli valtavan herttainen täti. Kiitos, tullaan varmasti uudestaan! (Ja sama pätee myös tovereihin. Kiitos, tullaan varmasti uudestaan!)

(Ensimmäistä ja viimeistä kuvaa lukuun ottamatta kuvat Vohvelikahvilasta, Ojakatu 2, Tampere.)

| Luettua: Anna Karenina

Eilen jo mainitsinkin, että koska uudenvuodenaattona ei ollut juhlintaa näköpiirissä, otin projektiksi lukea ennen vuoden vaihtumista loppuun Anna Kareninan. Ja sehän onnistui, joten vuoden 2013 päättyessä To Be Read 100 -listalta oli yliviivattuna 25 kirjaa. Ei mikään huikea tahti, mutta ihan kelpo suoritus ottaen huomioon että tammikuusta huhtikuuhun en juuri ehtinyt lukemaan muuta kuin gradukirjoja. Tänä vuonna tavoitteena on lukea vähintään toinen mokoma, mieluummin enemmän.

Leo Tolstoi - Anna Karenina (1887)

Anna Karenina on klassikko, jonka alkulauseen ja tarinan kaikki tietävät, vaikkeivät olisi sitä koskaan lukeneetkaan. Itseltäni spoilautui myös tarinan loppu, kun pahaa aavistamattomana luin erästä tutkimuskirjaa gradua varten. No, se ei silti pilannut lukuelämystä, joka ei ollut läheskään yhtä pitkäveteinen kuin pelkäsin. Venäläiset mestarit tuppaavat silti olemaan melko pitkäsanaisia ja jaarittelevia, niin kuin kirjojen paksuudestakin voi päätellä. Anna Karenina onkin paitsi Annan ja Vronskin ja Kittyn ja Levinin ihmissuhdekertomus, myös ennen kaikkea ajankuva 1800-luvun Venäjältä. Anna ja Vronski hahmoina eivät olleet erityisen rakastettavia, mutta Leviniä ja Kittyä jotenkin sympatiseerasin. Jos Anna Kareninaa tarkastelee nimenomaan rakkaustarinana, sellaisena se ei mielestäni ole kovinkaan kaksinen. Ihmissuhdetarinana puolestaan se on rikas ja melko raadollinenkin. 4/5

| Vuoden ensimmäinen päivä

Vuosi vaihtui ilman suurempia juhlia. Kirjapostausta tulee pikemmin kuin lupasin, koska vietin eilisillan urakoimalla loppuun lokakuusta saakka työn alla olleen Anna Kareninan. Käytiin me ukon ja tovereiden kanssa katsomassa ilotulitus, mutta siinäpä se vuoden vaihtumisen juhlinta sitten olikin. Seuraavaa vuodenvaihdetta voisi harkita ehkä juhlivansa jotenkin vähän päräyttävämmin.

Vaikka ollaan tultu jo hyvän matkaa vuoden pimeimmästä päivästä valoisaa kohti, ei kyllä tunnu yhtään siltä. Hämäräkytkimellä toimivat pihavalot palavat vuorokauden ympäri, nekään raukat ei tajua että on päivä. Tänään käytiin kävelemässä tihkusateesta huolimatta, sisällä istuminen alkoi ahdistaa. Keräsin ojan penkalta talven törröttäjiä maljakkoon, olivat jotenkin synkällä tavalla kauniita.

Pimeitä aamuja on piristänyt teemukissa uiskenteleva robotti, siskolta joululahjaksi saatu. En ole osannut päättää, onko sisustuslehtien lukeminen mukavampaa kuin se on ärsyttävää. Enimmän aikaa se on ärsyttävää.

Piparkakkutalon tuhoaminen aloitettiin jo tapanina, koska päätin, että se ei saa jäädä pölyyntymään ja pöydille viereskelemään. Mitä sitä turhia loppiaiseen saakka jemmaamaan, loppiaisena tekee jo mieli syödä jotain ihan muuta kuin piparkakkua.

Tämmöstä meillä näin vuoden ensimmäisenä päivänä. Huomenna pitäis mennä töihin, mutta jotenkin tuntuu että kaikesta nukkumisesta ja köllöttämisestä huolimatta ei ole erityisen levännyt saati energinen olo. Siihen vaadittaisiin ehkä himppanen enemmän sitä valoa, kiitos.