Päivä ilman kameraa ja Andrew Bird

Tänään oli taas niitä päiviä kun tuli monta kertaa eteen kaikkea mistä olisi voinut ottaa kuvia, mutta jätin fiksuna tyttönä kameran kotiin. Tai unohdin. Tai en ajatellut. Tai jotain. 

Käytiin siskon kanssa mummoa moikkaamassa ja ihmeteltiin ulkona vallitsevan säätilan englantilaisuutta. Sisko tykkäs, mie en. 

Pyörähdettiin pikaisesti tsekkaamassa myös uusi kirppis; se oli ihan ok muttei mikään maata järisyttävä. Ostin sieltä yhden pienen hauskan jutun josta lisää toiste. 

Andrew Bird - Fever Year. Kuva täältä

Sitten hipsin katsomaan ensimmäistä Rokumentti-leffaa, joka oli Andrew Bird - Fever Year. Xan Arandan ohjaama dokkari oli mielettömän kauniisti kuvattu ja jotenkin siitä välittyi hirveän voimakkaasti se tunne, kun on vaan pakko tehdä musiikkia. 

Lisäksi kiinnitin huomiota sellaisiin epäolennaisiin seikkoihin kuin että Birdin keikkajulisteet on ihan mielettömän hienoja! 

Andrew Bird -keikkajulisteet täältä

Ekan leffan jälkeen nähtiin toveri L:n kanssa ja käytiin Bar Playssa syömässä ranskiksia ja höpisemässä. Puoli ysiltä mentiin katsomaan  Pulp: The Beat is the Law -Fanfare for the Common People, dokkari joka oli 80- ja 90-lukujen juhlaa niin musiikin kuin pukeutumisenkin puolesta. 

Sitten piti vielä tankata auto ja ajella kotiin ja nyt mie oon tässä ja kohta mie nukun. Huomenna jatkuu Rokumenttiloinnit! Muistaisinkohan vaikka ottaa sen kameran mukaan...

Joulu-DIY: piparimuoteille uusi virka

SPR:n Kontissa oli jo lokakuun lopulla pantu joulupöytä pystyyn ja samalla reissulla kun olin etsiskelemässä materiaalia Halloween-kostyymiäni varten, osui silmään matkalaukuntäysi piparkakkumuotteja. Niitä sai neljä kappaletta eurolla joten valkkasin parhaat päältä ja mielessä siinteli jo epämääräisiä visioita ihan muista käyttötarkoituksista kuin siitä mihin ne on alunperin tarkoitettu. 

Männäviikonloppuna maalla ehdin sitten toteuttamaankin nämä suunnitelmat isän ystävällisellä avustuksella. Isä poraili näppärästi reiät muotteihin että mie pääsin näpertämään ja tämmöisiä oli lopputulokset:  

Henkarihärveli pääsee ikkunakoristeeksi.

Kranssi menee etuovelle tervehtämään tulijoita. (Pitäis varmaan kutsua vieraita ihan tämän takia. :D) 

Kranssipohjan ostin Tiimarista ja muotit tosiaan löytyi sieltä Kontista, mutta muuten materiaalit on tuttuun tapaan omista jemmoista löytynyttä tavaraa. Tuon kranssin tein mahdollisimman helposti purettavaksi, että saman pohjan voi käyttää uudestaan eri tavalla koristeltuna. Henkariin oli oikeastaan mielessä vähän suurempi ja näyttävämpi rusetti, mutta kun sopivaa nauhaa ei ollut niin tuo pieni ruudullinen oli ihan hyvä kakkosvaihtoehto. Senkin voi vaihtaa jos joskus törmään parempaan. 

Hauska juttu muuten, että sitten kun olin jo nämä omat tekeleeni näperrellyt niin törmäsin Dishfunctional Designs -blogissa postaukseen jonka idea on täsmälleen sama, eli piparkakkumuottien uudelleenkäyttö. Käykäähän katsomassa, on nimittäin ehkä aavistuksen hienompia kuin miun vaatimattoman suomalaiset aikaansaannokset! 

Kirjahylly revisited - kuvien kera

Maailman onnellisin pieni blogisti täällä hei. Arvatkaa kuka sai koneensa kotiin ehjänä ja kiiltävänä? Voi tätä autuutta, kun sormien alla on taas tuttu näppäintuntuma eikä sivujen latautumista tarvitse odottaa viittä minuuttia.

Ensimmäinen eli tärkein asia tähän hätään on tietysti esitellä se kirjahylly josta viime viikolla tohkasin, mutta josta en saanut kuvia näytille. 

Kannattimet on taivutettu vanhoista saranoista. Mitä ruosteisempi, sen parempi. 

Hieman olen saattanut hykerrellä tyytyväisyyttäni. Minulle kirjat tekevät kodin, joten nyt ollaan asian ytimessä.

Sarvikuonokin pääsi jo hommiin. Isä leikkeli mulle vuolukivitiilen sopivan pituiseksi ja sitten vaan liimaa tassuihin ja yöksi puristukseen. Vot kuin hieno, eikä varmasti ole liian heppoinen pitämään kirjoja pystyssä.

Lisää askarteluja sun muuta höpötystä tulee nyt taas vähän nopeammalla päivitystahdilla kun elämä on palannut koneen myötä normaaleihin uomiinsa. Palataan! 

Kirjahylly!

Olipa kerran kun postasin tämän Tumblr-blogiini. 

Kuvan alku-alku-alkuperästä ei ole tarkkaa havaintoa, mutta itse rebloggasin sen aikoinaan täältä

Ja kuinkas sitten kävikään. 

Nyt mulla on isännän omin pikku kätösin (tai ei niin pienin) askartelema kirjahylly seinällä! 

Tosin varovasti tiedustelin, että olitko ajatellut että tuo yksi hylly riittää? Ei hätää, kuulemma lisää on tulossa. 

...Sitten joskus. 

***

Kuva-aineistoakin on ehkä tulossa jonain kauniina päivänä, mutta tällä hetkellä muistikortinlukijalla varustettu potilasparkani on matkalla huoltoon ja kameran piuha taitaa sijaita maalla. Eli not going to happen anytime soon. Tästä johtuen saattaa muutenkin pidellä hieman tavanomaista hiljaisempaa lähiaikoina.

Sökö

Mnyääh. Läppärin näyttö hajosi eilen koska olen auttamaton käsi joka hajottaa kaiken ja tyrii sarjatulena. Tai siltä ainakin taas tuntui.

Kuva: Rainbow Squeeze

Toistaiseksi nyt sitten pärjäilen niin, että läppärini on kytkettynä isännän näyttöön. Voin käyttää tarpeen tullen tietysti myös telkkaria näyttönä, mutta ei se nyt mitenkään erityisen juhlaa ole.

Julmaa oli huomata, ettei edes käsitöiden tekeminen onnistu enää ilman että läppäri on jatkuvasti nenän edessä, kun kaikki neuleohjeetkin on koneella! Pitäis varmaan käydä siskon luona tulostamassa niitä paperille.

Niin että mitäs nyt sitten tehtäis, kun kone sippasi? Odotellaan vakuutusyhtiön päätöstä ja keksitään jotain sijaistoimintoja. Mielessä on pyörinyt muun muassa voimapaperiin liittyviä ideoita, hohohoo.

Kirppissunnuntai

Tuntuu että viikonloppu on mennyt lähinnä syödessä; on ollut sushia ja voileipäkakkua ja hirvenlihapullia ja kookospannacottaa ja nyt on ähky. Ja tästä mistään mulla ei tietenkään ole kuvallista todistusaineistoa, kuten ei toverin juhlistakaan. Mutta kivaa oli ja juttua riitti, toverille vielä hirmuisesti onnea!

Jonkunlaista asukuvan tynkääkin olisi voinut kuvitella eilen ottavansa, mutta jäipähän sekin taas väliin. Jotenkin siitä ei oikein ole tullut semmoista luontevaa rutiinia, varsinkaan kun ei tunnu yhtään fiksulta pyytää isäntää ottamaan kuvia. Ja niitä samoja rytkyjähän mie käytän aina kuitenkin, eli se siitä. 

Mutta todistusaineistoa on oman naaman ja ruuan sijaan kirppisostoksista. (Taas.) Selasin eilen antaumuksella Pinterestiä (ja totesin sen armottomaksi aikasyöpöksi) ja löysin sieltä kaikenlaisia toteuttamiskelpoisia ideoita ja sitten alkoi tehdä mieli päästä kirppikselle tönkimään. 

Tänään lähdettiin Valintakirppistä tutkimaan toveri T:n kanssa ja todettiin, että sunnuntai ei ehkä ole paras mahdollinen päivä lähteä kirpparoimaan. Tuntui nimittäin, että Valintakirppikselle oli tänään ahtautunut meidän lisäksi puoli kaupunkia ja vähän (itse asiassa aika paljon) rajantakaisia naapureitakin, sen verran tiivis tunnelma siellä oli. Kävipä joku mummu jopa kurkkimassa miun ostoskoriin! How rude. 

Ja tämmöistä löytyi: 

Ehkä häkellyttävin on tuo muovinen sarvikuono. Mutta sillekin löytyy selitys!

Nobel-palkittu Quo Vadis maksoi vain euron, joten pitkästä aikaa tuli tehtyä myös kirjaostos. Valkoinen vasu vaati päästä mukaan koska säilytysjärjestelmistä on pulaa, ja emalikattilan kyljessä lukee aivan selvästi suurin kirjaimin PELARGONIA. Pitänee käydä tiedustelemassa, olisiko äiteellä pistokkaita kasvamassa. 

Ja se sarvikuono.  Niistä Pinterestistä löytyneistä hyvistä ideoista nämä kirjatuet olivat yksi. Kun tuo sarvikuono osui silmiini kirppiksellä, tiesin että tässä on minun tuleva kirjatukeni komistus. Vielä pitäisi löytää sopivan raskas jalusta, joka pitäisi kirjat mukavasti paikallaan. (Sitä kirjahyllyä odotellessa...) Lupaan, että tämä ei ole viimeinen vilaus sarvikuonosta tässä blogissa! 

Nuo tummanvihreät kahvikupit ostin siksi, että porukoilla on iän kaiken pyörinyt lähinnä kukkaruukkujen aluslautasina tuollaisia kahvilautasia, mutta kupit on kai särkyneet jo kauan sitten. Nyt kun tarjolla oli kupit ilman lautasia, tartuin tilaisuuteen kun hintaakin oli vain euron per kuppi. Metallinen vati oli ehkä ainoa tänään tehdyistä ostoksista, joka jäi jotenkin vähän arveluttamaan. Että no oliko se oikeasti yhtään tarpeellinen? Mutta kun oli halapa! Sorruin taas. 

Ja nämä.  Järkinaisen "Mulla on jo tarpeeks kenkiä" -mantra lensi huitsin kuuseen kun näin nämä, tarkastin koon ja tarkastin hinnan ja kaikki osui kohdalleen. Pohjien kunnosta päättelisin, että näitä on ehkä soviteltu jalkaan kerran-pari mutta varsinaista käyttöä ei ne eivät ole nähneet. Hintaa oli vain viisi euroa joten omnomnom ja kengät messiin! On nimittäin niin hienot että järki läks. Kotitestissä noin äkkiseltään myös yllättävän mukavat jalassa.

Ainoa harmitus on se, että näillä keleillä ei paljon pikkukengissä hipsutella.

Kahvia, käsitöitä ja kukkia

Tämä viikko on mennyt lähinnä tautia pitäessä (koska täytyyhän sitä pitää, muuten karkais. Öhöh.), mutta onneksi on ollut kaikenlaista pientä ja piristävää seassa.

Keskiviikkona käytiin tyttöjen kanssa kahvilla, koska mulle tuli hillitön herkkukahvin mieliteko. Yleensähän en edes juo kahvia ja siitä tulee lähinnä jotenkin etova olo, mutta silläkin uhalla piti päästä juomaan Mariannecappuccino. Eikä ees tullut paha olo tällä kertaa, win! 

Samalla reissulla piipahdin lankakauppaan, koska isäntä tilasi maastokuvioiset lapaset. Ensin olin sitä mieltä että nou kän duu, ei miun taidoilla. Vähän aikaa kun haeskelin netistä ohjeita ja malleja (joita ei kyllä juurikaan löytynyt) niin tulin siihen tulokseen, että no ehkä se onnistuu. Otin haasteen vastaan ja totesin, että nää lapaset ne kyllä valmistuu todennäköisesti vasta siinä vaiheessa kun niitä ei enää tarvita, eli ens keväänä. Jos sittenkään. Mutta yritetty ainakin on. 

Gradun aineiston lukeminen on myös edistynyt vähän. Muistilippulappunen kerrallaan. (Pitäis varmaan alkaa vähän karsia sitä, mikä muka on tärkeää. Laput on jatkuvasti loppu ja mokomat lipareet maksaa ihan sikana! Tai sitten pitäis tyytyä vaan lehdestä revittyihin suikaleisiin, niin kuin muut köyhät opiskelijat kuulemma tekee.)

Kaksi kirjaa luettu, kolme jäljellä.

Toinenkin neulontaprojekti on edistynyt pikkuhiljaa. Miun ensimmäinen ikinä reikäneule! Tästä on siis tulossa hamppulankainen käsipyyhe (jonka reikiin sormet saa hienosti jumiin). Eilen tein -blogissa oli niin hyvä ja helppotajuinen ohje että pakko oli kokeilla. Totesin, että puikot sais olla ohuemmat kun lanka on melko ohutta ja miun käsiala on nyt sitten tommosta röpälettä. Mutta ensimmäiseksi yritykseksi kuitenkin ihan kelvollinen. 

Ja mikä parasta, ukkokulta yllätti eilen kukkapuskalla. Oli päättänyt, että marraskuun ensimmäinen on nyt sitten meidän vuosipäivä ja koukannut kukkakaupan kautta. Sai nimittäin nuupahtanut vaalikukka kyytiä kun raivasin tilaa tälle. 

Mies oli vieläpä tuuminut että ei ruusuja, kun ne on vähän tylsiä. Great minds think alike.

Viikonloppuna juhlistetaan maisteriksi valmistuvaa toveria, onneksi olo alkaa jo olla paranemaan päin niin jaksaa syödä voileipäkaakkua ja turista kaverien kanssa. Mikä parasta, juhliin on odotettavissa myös kauempaa saapuvia tovereita joita näin viimeksi Tanskassa. Jee! 

***

PS. Päivitin taas arvonta-sivua, Nelliina arpoo lahjakortin Biancoon. Tämä arvonta ei edellytä mitään kikkailuja eli ei tarvii liittyä lukijaksi ja huudella toreilla, riittää kun käytte jättämässä kommentin. 

PPS. En ole unohtanut Sofi Oksas -postausta jonka lupasin jos ihmiset niin toivoo. Yleisö on esittänyt sen verran tykkäyksiä, että yritän saada aiheesta jonkinlaista kuvamateriaalia kasaan. Joutunette kuitenkin odottamaan jonkun aikaa, koska kaikki asuun liittyvät kamat on maalla eikä niistä ole kunnollisia kuvia. Mutta hyvää kannattaa odottaa, vai miten se meni.