| Vietnam, osa 2: Hoi An (päivä)

Japanilainen silta

Nuudeleita kuivumassa kadulla

Hoi Anin kauppahalli

Hoi An sijaitsee Vietnamin itärannikolla, noin 850 kilometriä Ho Chi Minh Citystä pohjoiseen. Siinä missä Ho Chi Minh oli ilmastoltaan kuuma ja kostea, Hoi Anissa viipyili vielä sadekauden viileys. Mereltä käyvä kylmähkö tuuli aiheutti sen, ettei rannalla paljon loikoiltu ja uima-altaallakin taidettiin käydä peräti kahdesti, kun aurinko sattui paistamaan.

Vähän maltillisempi lämpötila oli kuitenkin huomattavasti mukavampi kaupungilla kulkemista ajatellen, ja Hoi Anin vanha kaupunki tulikin kierrettyä moneen kertaan ees ja taas. Kaupungin värimaailma oli hauska sekoitus lämmintä okrankeltaista ja kulahtanutta harmaata ja niiden seassa kirkkaita pilkahduksia sinistä, punaista, violettia, turkoosia....

Täytyy myöntää, että kaiken ennakkohypen jälkeen (olin törmännyt aiheeseen niin Instagramissa, blogeissa kuin matkaoppaissakin) kaupungin tunnetuin nähtävyys, katettu japanilainen silta, oli ehkä hienoinen pettymys. Se oli loppupeleissä aika pieni ja aika kulahtanut tapaus.

Liikennettä Hoi Anissa oli luonnollisesti huomattavasti vähemmän kuin Saigonissa, mutta mopoja sai sielläkin väistellä ihan huolella. Vanha kaupunki oli onneksi tiettyinä kellonaikoina mopoilta rajoitettua aluetta, että edes iltaisin sai kulkea rauhassa.

Kahdeksan päivää kului Hoi Anissa lupsakasti, yhtenä päivänä vuokrattiin polkupyörät ja toisena käytiin retkellä My Sonin temppeliraunioilla. Muuten vain käpösteltiin kaupungilla, tehtiin vähän ostoksia ja syötiin hyvin. Ruuasta tulee varmaan myöhemmin ihan oma postauksensa jos saan aikaiseksi.

| Vietnam, osa 1: Ho Chi Minh City (Saigon)

Saigon. Melkoinen kaupunki.

Vietettiin isännän kanssa puolet tammikuusta Vietnamissa, osa ajasta Saigonissa, osa pohjoisempana Hoi Anissa. Oli ihanaa päästä vähäksi aikaa huilitauolle talvesta ja arkisesta elämästä.

Saigon, virallisesti nykyisin Ho Chi Minh City, oli melkoinen muurahaispesä. Lontoo, Pariisi tai Budapest ei näin jälkikäteen tunnu miltään Saigonin vilskeeseen verrattuna. Se liikenne! Jokainen tienylitys oli silkka seikkailu, oli pakko vain luottaa mopoilijoihin ja heidän havaintokykyynsä. Saigonin liikenne ei pysähdy koskaan, minkään takia, kaikkein vähiten jalankulkijan.

Varsinaisista nähtävyyksistä käytiin katsomassa vain Notre Dame, Gustav Eiffelin suunnittelema pääposti ja Reunification Palace, entinen Etelä-Vietnamin presidentinlinna. Muuten vain käveltiin ympäriinsä ja ihmeteltiin - ja tietysti syötiin hyvin!

Lisää Vietnam-kuvia tulossa Hoi Anista.

| Pikahuikkaus

Heippa heppulit, täällä ollaan vaikkei oo aikoihin mitään kuulunutkaan. Kuva saa antaa vähän vinkkiä viimeaikaisen hiljaisuuden syistä; oltiin tammikuussa reissussa ja sen jälkeen on aika mennyt palautumiseen ja pyykinpesuun ja tietokoneen uudelleenasennukseen (tämä ei siis ollut millään tavalla seurausta matkasta, se olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten :D) ja tänään aloitin työt, joten on tässä ollunna vähän kaikennäköstä.

Suunnitelmissa olisi tehdä vähän runsaampaa kuvapostausta matkasta ennen kuin se on ihan vanha juttu, mutta onneksi Gomez Addamskin tietää että first the old business! Palataan.