| Vanhan lakanan uusi elämä

Kävin pitkästä aikaa maalla viime viikonloppuna ja ihastelin äidin tekemää verhosovellusta: isotädin käsin kirjailema vanha lakana oli päässyt komeron perukoilta tekemään verhon virkaa! Näyttää nimittäin tosi kauniilta ja viimeisen päälle nykyaikaisen maalaisromanttiselta. Ihanaa, että näille vanhoille käsityötaidonnäytteille löytyy käyttöä eivätkä jää ihan täysin koiden nakerrettaviksi.

(Hauskinta - tai pitäisikö sanoa ironisinta? - tässä on se, että vaikka porukoiden talo on niin maalla kuin mikään ikinä, siellä maalaisromantiikka ei tarkoita nykyistä heinäseipäitä-ja-valkoista-tyyliä vaan vuosikymmenien mittaan kerääntyneitä kerroksia ja onnellista sekasotkua jos vaikka minkä näköistä kampetta. Sellaisen minä haluan omastakin kodistani sitten joskus isona.)

| Lisää säilytystilaa vessaan

Eihän siihen mennyt kuin pari vuotta aikaa, mutta lopultakin meillä on vessassa säilytystilaa! Ilmeisesti tämän huushollin rakennuttaja on aikoinaan ajatellut, että kyllähän yksi pieni peilikaappi vessassa riittää ihan oivallisesti. No, kyllähän se riittää kun säilöö sitten kaikkea periaatteessa vessaan kuuluvaa kampetta esimerkiksi vaatekaappiin ja yöpöydän laatikoihin. Meikkikoria olen pitänyt olohuoneessa kirjoituslipaston päällä. Nyt on sekin onneksi mennyttä elämää ja pelastuksen toi taas kerran Ikea. Etsiskelin tuollaista kapeaa, wc-istuimen päälle sijoitettavaa hyllykköä yhdestä jos toisestakin paikasta, mutta Ikea oli ainoa joka tarjoili juuri oikean mittaisen kalusteen. Harkitsin alkuun hyllyn maalaamista jonkun väriseksi, mutta totesin että mikään ei kuitenkaan tee tuota vihertävänkukertavaa kaakelointia yhtään paremman näköiseksi joten olkoon nyt sitten. Kivat vihreät säilytyskorit löytyi Tigerista, pari vähän suurempaa koria pitäisi vielä löytää mutta niillä ei ole kiirettä, niin kuin ei millään meidän huushollissa. (Nimimerkillä "Raivasin just tänään viimeiset puutarhakamppeet varastoon takapihalta".)

| Kesän luettuja, osa 1/2

Kesällä luin harvinaisen paljon. Aina töistä kotiin tultua kömmin yleensä kirja kainalossa puutarhakeinuun tai johonkin muuhun mukavaan soppeen lukemaan. Kirja oli mukana myös mökillä, taidenäyttelyn valvontahommissa ja rannalla. Luin kirjoja listalta ja sen ulkopuolelta, enkä tietenkään kirjoittanut yhdestäkään kirjasta sanaakaan muistiin näitä postauksia varten. Voinette siis kuvitella, etten enää muista yhtäkään niistä huikean syvällisistä asioista, jotka näistä kirjoista monta kuukautta sitten halusin ehkä sanoa.

Vladimir Nabokov - Lolita (1955)

Vasta kun on lukenut Lolitan, erilaiset Dolores Haze -viittaukset aukeavat kunnolla.

Lolitasta jäi mieleen lähinnä se, miten häiritsevän hyvin kertojana toimiva päähenkilö Humbert Humbert onnistuu saamaan lukijan puolelleen ja ymmärtämään hänen kyseenalaisen viehtymyksensä 12-vuotiaaseen Doloresiin.

Häiritsevä, mutta melkoisen koukuttava lukukokemus. 4/5

(Huomaa kuvassa mummolasta tullut lasikippo ja Lolitan mielettömän hienot kannet!)

Hannu Salama - Juhannustanssit (1964)

Täytyy myöntää, että Juhannustanssit kiinnosti lähinnä sen aikoinaan aiheuttaman kohun vuoksi. Piti itse lukea, että mistä ne jumalanpilkkasyytökset oikein tulivat. No selvisihän se, vaikka en usko että nykypäivänä enää ihan yhtä raivoisaa reaktiota vastaava teksti aiheuttaisi. 

Romaanina Juhannustanssit oli juuri sellainen masentava suomalainen ryyppytarina, jollaisille en ole koskaan lämmennyt. Haluan uskoa, että suomalaiset kansana ja suomalainen kirjallisuus ovat paljon muutakin kuin mitä Juhannustanssit edustaa.  2/5

(Aiheeseen sopivasti luin kirjan juhannuksena mökillä. Oli kylmää kun mikä, mutta mukavaa.)

Daniel Keyes - Kukkia Algernonille (Flowers for Algernon, 1959)

Kukkia Algernonille oli pitkään vain romaanin nimi jonka tiesin, mutta minulla ei ollut mitään käsitystä tarinan sisällöstä. Listalle teos päätyi erään toverin suosituksesta ja onneksi päätyikin! Kukkia Algernonille on nimittäin parasta, mitä luin koko kesänä. Ehkä yksi parhaita ikinä. 

Romaani on kertomus vajaaälyisestä miehestä Charliesta, josta tiedemiehet tekevät superälykkään, mutta vain tilapäisesti. Algernon on koehiiri ja Charlien paras ystävä. Tämän juonikuvion sisällä Kukkia Algernonille on käsittämättömän liikuttava ja syvälle ihmisyyteen menevä tarina, ja täytyy sanoa että viimeisen sivun jälkeen piti olla pidempikin tovi hiljaa omien ajatustensa kanssa. Ehdottomasti yksi niitä kirjoja, jotka kaikkien pitäisi genreen katsomatta lukea. 5/5  

Raymond Chandler - Syvä uni (The Big Sleep, 1939)

Chandlerin Syvä uni on yksi dekkari- ja noir-kirjallisuuden ehdottomista klassikoista. Se ei ole niinkään juoni- kuin tunnelmapainotteinen, ja välillä lukija epäilee, tiesikö kirjailija itsekään kuka on murhaaja tai mitä oikeastaan tapahtui. 4/5

(Kuva on otettu taidenäyttelyn kivirappusilla, taisin vahtivuorolla ollessani lukea koko kirjan.)

Joni Skiftesvik - Puhalluskukkapoika ja Taivaankorjaaja (1983)

Muistelen, että luimme tämän novellikokoelman nimitarinan joskus yläasteella. Sitä en kuitenkaan muistanut, kuinka perinpohjaisen masentava tuo kyseinen novelli olikaan. Täytyy myöntää, että muista teoksen novelleista ei jäänyt juuri mitään mieleen, koska viimeiseksi sijoitettu Puhalluskukkapoika ja Taivaankorjaaja teki niin voimakkaan alakuloisen vaikutuksen. Jotenkin sellainen fiilis kuitenkin on, että ei ne muutkaan tarinat mitään hilpeitä olleet. Miksi suomalainen kirjallisuus on näin masentavaa? 3/5

(Ja on muuten ehkä myös ankeimmat kannet hetkeen.)

| Maalauksenopettajan kotona eli Visiitti kuvataiteilijan työhuoneelle

 

Viikko sitten kokoonnuttiin maalauspiiriporukan kanssa opettajamme kotiin vanhalle kansakoululle. Olen vieraillut siellä ennenkin ja joka kerta paikka on yhtä kiehtova ja silmä löytää yksityiskohdan toisensa jälkeen ihmeteltäväksi, mikä toivottavasti välittyy myös kuvista. Talon alakerrassa on työhuone ja yläkerrassa varsinaiset asuintilat. Nämä kuvat ovat yksityiskohtia työhuoneelta, joka aiheutti ainakin minussa melko massiivisen työhuonekateuden. Olen haaveillut tämäntapaisesta omasta tilasta varmaan 13-vuotiaasta asti, joten kyllä se ehkä täytyy jossain vaiheessa elämää vielä toteuttaa.

| Teellä siskon luona

Kävin tässä taannoin siskon luona töiden jälkeen juomassa teetä ja syömässä suklaakakkua ja nappasin samalla reissulla muutaman kännykkäotoksen. En vaan mahda mitään sille, että joka kerta tuolla käydessä mieltä lämmittää ihan sikana sellainen kotoisa jazz-koti kohtaa mummolan -fiilis. Oma koti tuntuu aina jotenkin vähän persoonattomalta tuollaisen värien ja yksityiskohtien ylenpalttisuuden jälkeen.

Edellinen siskon kämppä -postaus löytyy täältä.