| Kotona taas

Olipa jännä tulla kotiin. Kun lähdin kaksi viikkoa sitten maalle, sekä ulkona että sisällä oli pimeää. Aamusta iltaan pimeää. Nyt kämppä oikein kylpi valossa, mitä en pane ollenkaan pahakseni. Teki mieli ottaa heti kamera esiin ja kuvata niitä näitä. Matkalaisilta sain tuliaisiksi sitruunaruohoteetä (mikä parasta, söpössä paketissa) ja mausteita. Lisäksi olohuoneessa odotti uusi sohvapöytä, vähänkö juhlaa! Siitä lisää toisen kerran, nyt lähden kokeilemaan onnistuisiko jonkinlainen syöminen/juominen, kun puudutus on haihtunut leukaperistä. Luojan kiitos nyt on molemmat alaviisaudenhampaat poistettu ja lääkäri lupasi, että yläviisurit saa jäädä rauhaan jos eivät ala vaivata. (Pahinta tässä on se, että vähintään viikko menee ennen kuin pystyn taas pureskelemaan asioita, ja luonnollisesti tällä hetkellä tekee ihan sikana mieli hampurilaista ja donitseja. Edellisen hampaanpoiston jälkeen kuolasin lohitäytteisten ruisnappien perään. Mutta ei voi mitään, hei vaan piltti-purkit ja vihersmoothiet.)

| Maalla

Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa maalla talonvahtihommissa niinkuin viime talvenakin. (Kaikki tekstit löytyvät maalla-tunnisteen alta jos jotakuta ihan niin paljon kiinnostaa.) 

Olen ostanut kukkia ihan vaan kun ne oli niin kauniin värisiä.

Olen ihmetellyt valoilmiöitä ja päivän pitenemistä.

Olen juonut paljon teetä ja lämmittänyt uunia.

Olen lukenut Sinuhea viltin alla kissan kanssa.


Olen myös kantanut sauna- ja uunipuita, käynyt joka päivä töissä (ts. harjoittelussa), ruokkinut lintuja ja hiehoja, huoltanut lämmitystä, pelännyt tiskikoneen hajoamista, siivonnut huoneestani järjettömän määrän aivan joutavanpäiväistä paperitavaraa, käynyt maalaamassa, neulonut valmiiksi sukat jotka aloitin jo ennen joulua, syönyt siskon tekemää superherkkupitsaa, mutakakkua ja muffinsseja ja katsonut joka päivä töistä tultua Frasierin. Ah 90-luku.

Huomenna lähden takaisin kaupunkiin ja heti ensimmäiseksi joudun hammaslääkärin tuoliin.

| Sketsihahmopipo ja muita kirppislöytöjä

Mainitsinkin taannoin kantaneeni kirppikseltä kamaa kotiin, ja tämmöistä sieltä löytyi.

Punainen pipo tuo huolestuttavissa määrin mieleen eräänkin suositun kotimaisen viihdeohjelman sketsihahmon, älkääkä edes kysykö miksi olen katsonut sitä saati tiedän kyseisen hipsteriparodian. Mutta siitä huolimatta pipo on lämmin, se oli käyttämätön (yleensä en osta hattuja kirppikseltä, se on jotenkin yhtä epämiellyttävä ajatus kuin käytettyjen alusvaatteiden ostaminen, yh) ja olen etsinyt täydellistä jacquescousteau-pipoa viimeiset monta vuotta. Lisäksi se tuo vähän väriä muuten kovin värittömään elämään.

Metallivati on taas niitä juttuja jotka ihan rehellisesti sanoen olisi ehkä voinut jättää ostamatta, onhan noita ennestään useampi kappale. Mulla on niihin joku heikkous.

Ja tuo ostoskori. Ei mitään havaintoa sen tulevasta käyttötarkoituksesta, mutta se oli niin hieno ja nostalginen että eihän sitä voinut jättää kenenkään muun kynsiin vaan nappasin sen epäröimättä matkaani kun sen kirppishyllystä bongasin. Osaako kukaan muuten sanoa, missä vaiheessa kaupat luopuivat tämmöisistä koreista ja siirtyivät muovisiin?

| Projekti Sohvapöytä: ensisilmäys

Elokuussa isäntä toi töistä pari kuormalavan kaulusta. Minä niitä tovin sihtailtuani ja mallailtuani tulin siihen tulokseen, että tässä meillä on sohvapöytä.

Nyt sohvapöytäunelmasta on tulossa totta, pohja on jo paikallaan. Kun vaan keksittäisiin (tai siis isäntä keksisi) siihen fiksun kansiratkaisun.

| Tampereen tuomiset ja uudenvuodenlupaus gone wrong

Tampereen Tigerista ostin tämmöiset tuliaiset itselleni. Menin sisään aikomuksena ostaa vain nuo kulhot, kävelin ulos jakkaran kanssa. Näitä sattuu.

Tästä päästään sujuvasti siihen, että tammikuun alussa suunnittelin vielä vakavissani uudenvuodenlupauspostausta (tulipas taas yhdyssanajärkäle), jonka teemana olisi vähentäminen. Lähinnä tavaran vähentäminen, sitähän tässä elämässä on ihmisellä liikaa. Meikällä ei vielä hirveämmin ole kiireitä tai vastuita joita pitäisi vähentää, niiden aika on varmaan sitten joskus nelikymppisenä.

Sitten tuli Tampereen reissu shoppailuineen. Sitten pyysin siskoa tuomaan Ikea-reissulta tuliaisiksi seinäkellon. Sitten piipahdin vielä kirppiksellä ja kannettuani sieltäkin tavaraa kotiin totesin, että voin vissiin antaa palttua tavaranvähennyshurskasteluille vähäksi aikaa. On tullut tässä tammikuun aikana hankittua enemmän uutta omaisuutta kuin koko viime syksynä (ehkä). Mutta kai se vähän niin menee, että välillä vähemmän, välillä enemmän, kunhan joku tolkku pysyy.

Joka tapauksessa vähentäminen on vuoden teema, sille löytyy oma tunnistekin jonka alta voi käydä kuikuilemassa aiempia tekstejä aihepiiriin liittyen. Tarkoitus on kirjoittaa aiheesta jatkossakin, vaikka tammikuussa tuli vähän repsahdettua.

| Peiliterveiset 90-luvulta

 

Kaapissani porukoiden luona on pyörinyt vuosikaudet ala-asteella askaroimani peili. Nyt kun se nousi taas siivouksen yhteydessä esiin, se näyttikin yhtäkkiä kovasti ajankohtaiselta. Tämäntyyppisiä muotoja ja vaneria kun on vilahdellut viime aikoina sisustusblogeissa ja lehdissä tuhkatiheään. Hanna 9v. on siis tietämättään jo 90-luvulla ennakoinut 2010-luvun sisustustrendejä!

Nyt olen katsellut peiliä piirongin päällä sillä silmällä ja tuuminut, maalaisiko sen spray- tai jollain muulla maalilla vielä vähän modernimmaksi vai jättäisikö sen tuommoiselleen. Mitä te tekisitte?

| DIY-roskis

Tämä on roskis. Ihan kelvollinen diy-roskis, koottu joulun jäljiltä eteisessä pyörineestä pahvilaatikosta, muovikassista ja tapetinjämäpätkästä. Se on myös malliesimerkki siitä, kuinka ihminen silkkaa laiskuuttaan aiheuttaa itselleen ylimääräistä ärsytystä ja hankaluutta.

Suunnitelmissa oli tehdä roskis työpöydän nurkkaukseen. Tiesin, että sen pitää olla leveys- ja pituussuunnassa suhteellisen kapea, että se sopii piirongin ja seinän väliin jalkalampun kanssa. Ongelman avain on tuo jalkalamppu, jonka jalka vie nurkasta sikana tilaa ja aiheuttaa hankaluuksia minkään muun esineen lattialle sijoittamisessa. Tiedostin siis ongelman, ja olisin varmaan keksinyt siihen jonkin ratkaisunkin (tehnyt vaikka vähän pienemmän roskiksen niin kuin alun perin oli ajatus), mutta koska olin laiska, jätin sen yksinkertaisesti huomioimatta. Suljin silmäni. Ignoorasin. Käänsin selkäni. Tein mitä huvitti kun en jaksanut a) miettiä, b) etsiä pienempää pahvilaatikkoa tai c) kutistaa sitä mikä sattui olemaan käsillä.

Lopputuloksena on roskis, joka on tuettu suoraan asentoon lampunjalan päälle kirjojen avulla, ja joka siitä huolimatta pilkistää piirongin takaa esiin vaikka ajatuksena oli saada se siististi nurkkaan pois näkyvistä.

Että näin, hyvät naiset ja herrat. Ei todellakaan näin.

| Taskukalenterin tuunaus

Onnekseni sain tänäkin vuonna taskukalenterin, ei tarvinnut ostaa. Kansista en tosin ollut erityisen liekeissä, mutta onhan niitä ennenkin tuunattu.

Tarvitaan sakset, lehtiä tai kivvoo paperia (itse turvauduin vanhaan Monki Magazineen) ja decoupagea (tai tapettiliisteriä, sekin käy). Sit vaan kannet irti, luovuus valloilleen, liimaa ympäriinsä ja vähän kärsivällisyyttä että jaksaa odottaa liiman kuivumista. Kun pinta on kunnolla kuiva, etsitään neula ja terävä paperiveitsi ja kaivellaan kierteiden reiät esiin. Sitten tuumitaan tovi tai kaksi että mitenkäs perin nää kannet nyt menee näihin kierteisiin että ne on oikein päin ja sitten pujotellaan ja toivotaan ettei sivut karkaa. Valmis!

Jos mulla olisi toimiva Dymo, tekisin sillä vielä vuosiluvun tuohon kanteen. Valitettavasti miun Dymo on kaputt, joten se siitä. (Tai ehkä menen hankkimaan uuden.)

| Suunnitelmia

Yksi aurinkoinen päivä ja tuntuu että ideoita pursuu enemmän kuin on aikaa toteuttaa.

To Do -listalla on ainakin tuon kirjoituspiirongin laatikoiden paperoiminen. Se ei olisi iso homma, vaikeinta on löytää kivannäköistä ja sopivan kestävää paperia kohtuulliseen hintaan. Laatikot oli suojattu ruskealla polkkapilkullisella paperilla kun sain kalusteen haltuuni, mutta nuo paperit olivat varmaan jostain 70-luvulta lähtöisin ja melkoisen huonossa kunnossa. Suhteellisen siistithän nuo laatikot on ilman papereitakin, mutta ideana olisi nimenomaan suojata ne niin, että pysyvät siistinä jatkossakin. Olen miettinyt myös kirjoitustason päällystämistä. Siinä on tahmeita teippitahroja ikivanhan kirjoitusalustan jäljiltä ja paikoitellen valkoinen maali on lohkeillut ja alta paistaa ruskeaa. Toisaalta pelkkä teippitahrojen puhdistaminen saattaisi riittää. Tietääkö kukaan, saako ns. "hyllypaperia" vielä jostakin? Sellaista vähän lahjapaperia tukevampaa tavaraa.

Ajatuksissa on myös kalenteriaskarteluja, mittatilauskokoisen roskiksen askarteleminen työpisteen nurkkaan ja muuta pientä puuhaa. Saa nähdä mitä kaikkea tässä saa aikaiseksi jos aurinkokin alkaa esiintyä hieman tiheämpään tahtiin kuin kerran kahdessa kuukaudessa.

| Välitilassa

Koska viikonloppu meni reissussa, en loppiaisena jaksanut tehdä juuri muuta kuin kerätä joulukoristeet pois ja imuroida lattiat. Tällä hetkellä kämppä on vähän ankean näköinen, jääkaapin ovessa roikkuu puutelista ja pari hassua korttia (jotka ovat olleet siinä toista vuotta). Sohvapöytä näyttää kolkolta ilman liinaa. Kollaasitaulu on harmaanmusta aukko piirongin päällä, kun siihenkään en ole saanut aikaiseksi etsiä kuvia. Ikkunassa on vielä punaiset verhot, saa nähdä milloin ne ehtii tai jaksaa vaihtaa. Joulutähti voi edelleen paksusti ja tuntuu että niin kauan kuin se on hengissä, joulun rippeet viipyilevät kämpässä. Piparkakkutaloakin on urheista yrityksistä huolimatta vielä jäljellä ja sää on kuin marraskuussa.

Yritä tässä nyt sitten inspiroitua.

PS. Tuo kynttilänjalka oli selkeästi niitä ostoksia, joiden ostamatta jättäminen olisi harmittanut. Se kököttää tuossa silmäin edessä aina kun istun koneella ja joka kerta se jaksaa ilahduttaa mieltä.

| Viikonloppu Tampereella

Blogissa on ollut kuollutta, koska bloggarinne vietti viikonlopun Tampereella parhaustovereiden kanssa.

Vaihdettiin kuulumisia. Syötiin tortilloita.

Käpösteltiin kaupungilla, shoppailtiin (aika laiskanlaisesti), ihmeteltiin Tampereen kauniita taloja. Syötiin Roastissa (superhyvää ankkaa).

Jännättiin pikkuleijonien puolesta ja kuunneltiin yläkerran naapurin bileitä vielä sen jälkeen, kun oltiin itse menty jo nukkumaan.

Ja ennen kaikkea syötiin tolkuttoman hyviä vohveleita maailman ihanimmassa Vohvelikahvilassa jonka omistajarouva oli valtavan herttainen täti. Kiitos, tullaan varmasti uudestaan! (Ja sama pätee myös tovereihin. Kiitos, tullaan varmasti uudestaan!)

(Ensimmäistä ja viimeistä kuvaa lukuun ottamatta kuvat Vohvelikahvilasta, Ojakatu 2, Tampere.)

| Luettua: Anna Karenina

Eilen jo mainitsinkin, että koska uudenvuodenaattona ei ollut juhlintaa näköpiirissä, otin projektiksi lukea ennen vuoden vaihtumista loppuun Anna Kareninan. Ja sehän onnistui, joten vuoden 2013 päättyessä To Be Read 100 -listalta oli yliviivattuna 25 kirjaa. Ei mikään huikea tahti, mutta ihan kelpo suoritus ottaen huomioon että tammikuusta huhtikuuhun en juuri ehtinyt lukemaan muuta kuin gradukirjoja. Tänä vuonna tavoitteena on lukea vähintään toinen mokoma, mieluummin enemmän.

Leo Tolstoi - Anna Karenina (1887)

Anna Karenina on klassikko, jonka alkulauseen ja tarinan kaikki tietävät, vaikkeivät olisi sitä koskaan lukeneetkaan. Itseltäni spoilautui myös tarinan loppu, kun pahaa aavistamattomana luin erästä tutkimuskirjaa gradua varten. No, se ei silti pilannut lukuelämystä, joka ei ollut läheskään yhtä pitkäveteinen kuin pelkäsin. Venäläiset mestarit tuppaavat silti olemaan melko pitkäsanaisia ja jaarittelevia, niin kuin kirjojen paksuudestakin voi päätellä. Anna Karenina onkin paitsi Annan ja Vronskin ja Kittyn ja Levinin ihmissuhdekertomus, myös ennen kaikkea ajankuva 1800-luvun Venäjältä. Anna ja Vronski hahmoina eivät olleet erityisen rakastettavia, mutta Leviniä ja Kittyä jotenkin sympatiseerasin. Jos Anna Kareninaa tarkastelee nimenomaan rakkaustarinana, sellaisena se ei mielestäni ole kovinkaan kaksinen. Ihmissuhdetarinana puolestaan se on rikas ja melko raadollinenkin. 4/5

| Vuoden ensimmäinen päivä

Vuosi vaihtui ilman suurempia juhlia. Kirjapostausta tulee pikemmin kuin lupasin, koska vietin eilisillan urakoimalla loppuun lokakuusta saakka työn alla olleen Anna Kareninan. Käytiin me ukon ja tovereiden kanssa katsomassa ilotulitus, mutta siinäpä se vuoden vaihtumisen juhlinta sitten olikin. Seuraavaa vuodenvaihdetta voisi harkita ehkä juhlivansa jotenkin vähän päräyttävämmin.

Vaikka ollaan tultu jo hyvän matkaa vuoden pimeimmästä päivästä valoisaa kohti, ei kyllä tunnu yhtään siltä. Hämäräkytkimellä toimivat pihavalot palavat vuorokauden ympäri, nekään raukat ei tajua että on päivä. Tänään käytiin kävelemässä tihkusateesta huolimatta, sisällä istuminen alkoi ahdistaa. Keräsin ojan penkalta talven törröttäjiä maljakkoon, olivat jotenkin synkällä tavalla kauniita.

Pimeitä aamuja on piristänyt teemukissa uiskenteleva robotti, siskolta joululahjaksi saatu. En ole osannut päättää, onko sisustuslehtien lukeminen mukavampaa kuin se on ärsyttävää. Enimmän aikaa se on ärsyttävää.

Piparkakkutalon tuhoaminen aloitettiin jo tapanina, koska päätin, että se ei saa jäädä pölyyntymään ja pöydille viereskelemään. Mitä sitä turhia loppiaiseen saakka jemmaamaan, loppiaisena tekee jo mieli syödä jotain ihan muuta kuin piparkakkua.

Tämmöstä meillä näin vuoden ensimmäisenä päivänä. Huomenna pitäis mennä töihin, mutta jotenkin tuntuu että kaikesta nukkumisesta ja köllöttämisestä huolimatta ei ole erityisen levännyt saati energinen olo. Siihen vaadittaisiin ehkä himppanen enemmän sitä valoa, kiitos.