Luettuja | Readings: Philip Roth - Portnoy's Complaint

Edellisen TBR-postauksen jälkeen olen ehtinyt lukea yhtä ja toista ja tarkoitus on ollut kirjoittaakin niistä, mutta se on jäänyt tekemättä siitä yksinkertaisesta syystä että olen hukannut ottamani kuvat. Minulla on tarkka mielikuva siitä, millaiset kuvat tietyistä kirjoista olen ottanut ja millaisissa olosuhteissa, mutta nyt niitä ei enää löydy mistään. Kovin ärsyttävää. Ja ihan periaatteen vuoksi en halua ottaa uusia kuvia, koska olin niihin ottamiini kovin tyytyväinen. No, kyllä ne vielä jostain vastaan tulee.

Philip Roth - Portnoy's Complaint (1969, suom. Portnoyn tauti 1969)

Mutta mitä tähän tuoreimpaan luettuun tulee, puijasin ehkä hieman ja lisäsin Philip Rothin TBR100-listalle vasta sen jälkeen kun olin nähnyt miehestä dokumentin Yle Teemalta. (On muuten katsottavissa Yle Areenassa!) Mutta minkäs teet, Roth alkoi kovasti kiinnostaa ja listallani oli joitain sellaisia teoksia, jotka sinne piti laittaa jotenkin vähän väkisin kun kirjaideat alkoivat loppua kesken. Tuntui siis mielekkäältä ottaa listalta pois jotain epäkiinnostavaa ja lisätä sinne jotain mitä oikeasti haluan lukea.

Rothin tuotanto on niin laaja, että oli vaikeuksia valita, minkä teoksen lukisin. Päädyin Portnoyn tautiin ehkä lähinnä Rothin kertoman taksikuskianekdootin ansiosta (katsokaa dokkari niin tiedätte ;)). Kyseessä on Alexander Portnoy -nimisen nuoren miehen monologi psykoterapeutin vastaanotolla, ja teos aiheutti ilmestyessään melkoista kohua suorasukaisella seksipuheellaan. Päähenkilö on lapsuudenkokemustensa traumatisoima nuori, menestynyt juutalainen jolle seksi on ongelma. Hän kokee jatkuvasti niin sanottua "juutalaista syyllisyyttä", muttei pysty lopettamaan kukasta kukkaan lentämistään.

Vaikka Roth ei haluakaan leimautua "juutalaiskirjailijaksi", hänen aiheensa ovat kuitenkin niin voimakkaasti juutalaiskulttuuriin sidonnaisia että leima on sinänsä täysin perusteltu. Täytyy myöntää että oma tietämykseni juutalaisista muuten kuin toisen maailmansodan kautta on vähintäänkin pintapuolista, joten Rothin lukeminen avasi yhden uuden ulottuvuuden heidän kulttuuristaan.

Portnoyn tauti oli viihdyttävä ja huvittava enkä lainkaan ihmettele, että Rothin terävä kieli on aiheuttanut pöyristystä Yhdysvalloissa (ja varmasti muuallakin) kerran jos toisenkin hänen uransa aikana. Tuli paikoitellen jopa bukowskilaiset fiilikset. Tykkäsin ja aloitin heti perään Ihmisen tahran (The Human Stain, 2000). 4/5

I saw a documentary about Philip Roth on tv and after that I smuggled one of his works onto my To Be Read 100 -list. The book was Portnoy's Complaint and I found it hilarious and sometimes scathing in it's portrayal of Jewish family life. I enjoyed it very much and started reading The Human Stain right after.