lauantai 14. syyskuuta 2013

Kusti on poissa | Kusti is Gone



Reilu viikko sitten mainitsin sivulauseessa, että toinen kissoistamme on tilapäisesti kateissa. Tuo tilapäisyys on nyt kestänyt yli viikon, mikä on äärimmäisen epätavallista - yleensä Kusti on viipynyt reissuillaan korkeintaan pari päivää. Maalaisoloissa lemmikin pidempiaikainen poissaolo tarkoittaa käytännössä lähes aina sitä, että jokin petoeläin tai muu tapaturma on koitunut sen kohtaloksi. Meillä siis surraan kadonnutta Kusti-poloa (joka oli aina vähän höhlä, ei oikein tajunnut varoa) ja totutellaan ajatukseen, että kissoja on enää yksi.









Kusti jouluna 2006, noin parin kuukauden ikäisenä.
Kuvat 1-4, 7 ja 8 Lare, loput Hanna.

Last week I mentioned that another one of our cats, Kusti, has been temporarily missing. Now it's been missing for more than a week and at the countryside when a pet is gone for that long, it usually means that it has become pray for some predator. We have wolves and lynxes hanging around the place so it's no wonder especially because poor Kusti was never very cautious. It's really sad trying to get used to the idea of having only one cat at the house.

7 kommenttia:

  1. Voiei :( Tuo on aina niin kamalaa kun lemmikki häviää lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, epätietoisuus on se pahin juttu. Tsemppiä huimasti, onneksi hyvät muistot aina säilyvät! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja ihan totta tuo mitä sanoit epätietoisuudesta. Sitä entisistä kokemuksista tietää, että on lähes täysin turhaa toivoa, että Kusti vielä yli viikon poissaolon jälkeen jonkin ihmeen kaupalla tulisi takaisin, mutta kuitenkin pienenpieni toivonkipinä takaraivossa itää.

      Poista
  2. Vas?? Nöy!!DDDDDDD: Tietenkin on kissakohtaista tämä mutta meidän kissoilla saattoi olla joku joka kuukauden poissa ja sitten ilmestyä kylläisenä keittiöön kellimään. Mutta voih.... Kaameaa.:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Snif, semmosta se on noiden elikoiden kanssa. Koskaan ei voi olla varma, että mikä niiden kohtalo on, mutta sen verran monia kissoja on tuosta meidänkin kylältä mennyt ilveksen suuhun ettei se olisi mikään ihme Kustinkaan kohdalla.

      Poista
  3. Voi Kustia! :/ Tiedän tuon tunteen varsin hyvin, mun porukoilla maalla on kaksi kissaa joista toinen on aina välillä tehnyt pidempiä reissuja. Aina se on tullut takaisin, joskus monen kuukaudenkin jälkeen. Nyt sitä ei ole näkynyt yli vuoteen, mutta jotenkin kukaan meistä ei osaa vieläkään surra kun mitään ei kuitenkaan voi varmaksi sanoa. Toisaalta vaikka Miskaa ei enää koskaan löytyisi, on se elänyt pitkän ja hyvän elämän maaseudun rauhassa.

    VastaaPoista
  4. Kusti! Ihana! Tovon, että syysreissu on vaan venähtänyt ja Kusti palaa takaisin. Meillä lähti kissa aikoinaan pidemälle lenkille ja palasin muutaman kuukauden jälkeen kotiin. Kävi ilmi, että lähistöllä oli talo, josta sai ilmeisesti parempaa ruokaa kuin kotona.

    mahtava tuo keräkorikuva. kissat <3.

    VastaaPoista
  5. Semmosia seikkailijoita ne on nuo kissat. Ja naapurin mummot jotka niitä ruokkii! :D Pitäis varmaan käydä koputtelemassa kylillä oviin ja tivaamassa että ootteko pöhniny meiän kissan.

    Mutta se on kyllä aina yhtä hupaisaa seurattavaa, miten kissat tuntuvat oikein nauttivan pieniin ja kummallisiin paikkoihin ahtautumisesta. Ja siinäkö on sit kiva nukkua? No ilmeisesti. ^^

    VastaaPoista