tiistai 6. tammikuuta 2015

| Vuoden 2014 viimeiset luetut

Peter Høeg - Lumen taju (Frøken Smillas fornemmelse for sne, 1992)

Muistan, että lukiossa meidän piti lukea jokin teos äidinkielen kurssia varten ja silloin olin jo viittä vaille ottamassa Lumen tajua mukaani kirjastosta. Sitä en muista, miksi muutin mieleni ja minkä kirjan valitsin sen tilalle, mutta se on jäänyt mieleen, että olisin voinut lukea tämän loistavan kirjan jo vuosia sitten, mutta en tehnyt niin.

Vahinko on nyt joka tapauksessa korjattu ja Lumen taju osoittautui mukaansatempaavaksi ja aivan erilaiseksi kuin olin alun perin kuvitellut. Päähenkilö on ihanan sisukas ja tarmokas ja sopivalla tavalla hieman neuroottinen Smilla, jolla on kyky lukea lunta. Syvimmältä olemukseltaan Lumen taju on puhdasta dekkaria, mutta äärimmäisen hyvin kirjoitettua ja yllätyksellistä sellaista. 5/5

PS. Nolottaa laittaa näin huono kuva näin loistavasta kirjasta, mutta tajusin vasta kun olin lähdössä viemään kirjaa takaisin kirjastoon, ettei minulla ole siitä kuvaa. Nappasin sitten kiireessä yhden otoksen ja luotin siihen, että kyllä siitä ihan hyvä tuli. No eihän siitä tullut, mutta menköön.   


 Gertrude Stein Alice B. Toklasin omaelämäkerta (The Autobiography of Alice B. Toklas, 1933)

Taitelijaelämäkerroista, Pariisin taidepiireistä ja 1900-luvun alun kulttuuripöhinöistä kiinnostuneena halusin ehdottomasti lukea Alice B. Toklasin omaelämäkerran. Toisaalta se oli herkullista nimienpudottelua, toisaalta puuduttavaa. Sivu toisensa jälkeen mainintoja siitä, kuka tuli käymään ja ketkä olivat kiehtovia henkilöitä ja ketkä ikävystyttäviä; ikään kuin Gertrude Steinin ja Alice Toklasin vieraskirja. Väliin mahtui joitakin anekdootteja sodanaikaisista tapahtumista, mutta kerronta ei ole kovinkaan lennokasta. Täytyy myöntää, että Steinin kirjoitustyyliä etukäteen tuntematta se pääsi hieman yllättämään. 3/5


Betty Smith - Puu kasvaa Brooklynissä (A Tree Grows in Brooklyn, 1943)

Tämä romaani päätyi To Be Read 100 -listalle ihan vain siksi, että se sattui olemaan kirjahyllyssä lukemattomien joukossa. Kirjahyllyyn se päätyi muistaakseni tohmajärveläiseltä kirpparilta, jossa oli pieni takahuone kattoa myöten täynnä kirjoja. Hirveitä ennakko-odotuksia ei ollut, mutta Puu kasvaa Brooklynissä osoittautui 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille sijoittuvaksi kasvukertomukseksi, jonka ytimessä ovat nuori Francie Nolan ja tämän perhe. Suurta draaman kaarta teoksessa ei oikeastaan ole, vaan se on arkista selviytymistä ja loppujen lopuksi jonkinlainen ryysyistä rikkauksiin -tarina. Hupaisinta teoksessa ovat sen vanhanaikaiselta vivahtavat ja melkoisen osoittelevat moraaliopetukset muun muassa valehtelemisesta ja tyttöjen ja poikien välisestä kanssakäymisestä. 3/5

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

| Joulu pakettiin

Joulu tuli ja meni järjettömän kauniissa säässä, ihan kuin luonto olisi halunnut hyvittää viimevuotisen kurjuuden. Apology accepted! 

Sosiaalinen media tietää kertoa, että suurin osa on jo raivannut kuuset ja koristeet pois, mutta meillä mennään loppiaiseen saakka ennen kuin kuusi saa kyytiä. Kotikotona joulu raivattiin monesti pois vasta nuutinpäivänä. Se oli sitä aikaa, kun joulun kanssa ei keulittu niin kuin nykyisin ja se kuusikin kannettiin sisään vasta aattona, nii.

Mutta pannaanpa kuvasarjan kyyditsemänä joulu pakettiin ja ruvetaan sitten hissunkissun katselemaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Tuttuun tapaan mulla ei vielä ole edes seinäkalenteria. Siitä huolimatta hyvää uutta vuotta!


Kuusi koristeltiin viimevuotisilla pahvitähdillä ja uusilla pitsiliinakoristeilla.


Olohuoneen ikkunaan ripustin jo pari vuotta sitten askarrellut tähdet. Tällä askarteluvauhdilla koristeita on kohta enemmän kuin kotiin mahtuu!




Ovenpielen kuuseenkin jäädytin koristeet. Nämä on käteviä, kun ei tarvii säilytellä nurkissa koko vuotta!

Jouluaattoa vietettiin isännän porukoilla ja saunottiin rantasaunan pehmeissä löylyissä. 

Tapaninpäivänä käytiin nuotioretkellä siskonperheen kanssa.


Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä pulled porkin ja juustolautasen äärellä porukoiden luona.