keskiviikko 20. toukokuuta 2015

| Täydellisten kiilakorkosandaalien metsästys

Tiedättekös, kun on etsinyt viimeiset kolme vuotta Niitä Täydellisiä kiilakorkosandaaleja, siinä on ehtinyt moneen kertaan luopua toivosta. Siinä on myös moneen kertaan ehtinyt kyseenalaistaa koko jalkineiden tarpeellisuuden, varsinkin kun Suomessa noin kaksi kuukautta vuodessa on sellaisia, jolloin ehkä saattaa olla sellaiset säät että kiilakorkosandaalien käyttäminen ylipäätään on järkevää tai mahdollista.

Mutta koska tämä päähänpinttymä on ollut näinkin pitkäkestoinen, en ole luopunut ajatuksesta vaan etsin edelleen. Etsintä on vaikeaa siksi, että en halua enää missään vaate- tai kenkäasioissa tyytyä ihankivaan vaan hankintojen pitää olla just eikä melkein. Kenkienkin pitää olla sellaiset, että joka kertaa kun katsoo jalkojaan, tulee se fiilis että hitsi vie, onpa huiput kengät.

Malliyksilöt: Delman Trish  Sandal ja Söfft Pahana Espadrille 





Tämän kevään etsiskelyt tuottivat tällaisia tuloksia. Nämä kaksi paria ovat malliyksilöitä, Juuri Sellaisia joita olen etsinyt. Kriteerilistalta löytyy muun muassa tällaisia vaatimuksia:

Täydellisissä sandaaleissa on

  • Sopivasti korkoa platformin kanssa
  • Juuttinaruviimeistelty korko joka tekee kengistä sopivan arkiset etteivät ne jää käyttämättä sen takia että niistä tulee liian juhlava olo
  • Konjakinruskea väri (yllätys?)
  • Riittävän yksinkertainen ja kevyt/siro/ilmava (miten tätä nyt luonnehtisi) päälliosa joka miellyttää omaa silmää 
  • Ja olishan se kiva että ne olisi myös hyvät jalassa

Mutta kuten arvata saattaa, näissäkin kengissä on omat MUTTAnsa: liian kallis hinta ja huono saatavuus (tilattava jenkeistä, ja edellinen jenkkitilaus tulliseikkailuineen on vielä liian tuoreessa muistissa että lähtisin koettamaan onneani uudestaan). Joka tapauksessa, tässä vaiheessa en vielä ole niin epätoivoinen, että maksaisin yli sata euroa sandaaleista, joille tulee hyvin rajallisesti käyttökertoja vuodessa.





Tässä kokoelmassa on sitten kattava otos ihankivoja, jotka eivät kuitenkaan ole täydellisiä. On vääränlainen pohja, väärän värinen päällinen, kapeaan jalkaan liian väljä lesti ja niin edelleen ja niin edelleen.

Ylhäällä vasemmalla Art Ibiza, oikealla Bronx
Keskellä vasemmalla Andiamo Liv, oikealla Keys Ocra
Alhaalla vasemmalla Jonak, oikealla Aldo Maslianico

Kävin myös Sokoksella kokeilemassa Kaiion kiilakorkoja (joista oli muuten aika pitkälti mahdotonta löytää netistä kuvaa O_o), jotka melkein vastasivat odotuksia ja olivat vieläpä mukavat jalassa! Oikeastaan ainoa syy, minkä takia ne jäivät vielä kauppaan, oli kovan ja liukkaan oloinen pohja. Sama vika oli myös noissa Andiamon Liveissä, tosin niitä en ole kokeillut jalkaan, hypistelin vain pikaisesti ohimennen ja tuomitsin pohjan kovan oloiseksi.Tietysti kesäkengillähän ei ole tarkoituskaan seikkailla liukkailla keleillä, mutta epäilen että esimerkiksi markettien laattalattiat saattavat koitua kohtalokkaaksi muovipohjaisilla korokepohjilla sipsuttelijalle. Käytännöllisyyttä ei sovi unohtaa. Etsinnät siis jatkuvat.

Mites muilla, onko havaittavissa samaa ongelmaa että kun on liian tarkka visio siitä mitä haluaa, sitä ei sitten löydy mistään? Mulla tämä on hyvin yleinen ongelma myös muissa kuin kenkäasioissa, valitettavasti. -_-

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

| Vietnam, osa 4: Hoi An pimeän aikaan

Vielä riittää Vietnamin terveisiä! Tällä kertaa kuvatunnelmia Hoi Anin vanhasta kaupungista pimeän aikaan, sillä silloin kaupunki oli kaikkein kauneimmillaan. Monissa kuvissa näkyvät silkkilyhdyt ovat ehkä Se Juttu josta Hoi An tunnetaan. Lyhdyt valmistetaan kaupungissa käsityönä ja niitä riippuu joka paikassa. Ymmärsin, että kaupunginhallitus tai sitä vastaava päättävä elin edellyttää kaikkia vanhan kaupungin alueen yrittäjiä ripustamaan liikkeensä eteen vähintään yhden lyhdyn perinteen vaalimiseksi. (Ja pitihän sellainen itsellekin ostaa kotiin tuliaisiksi - siitäkin huolimatta, etten edelleenkään tiedä mihin sen ripustaisin.)

Elämää iltatorilla
  
  


Ilta-aikaan vanhan kaupungin alueella oli mopoilla ajaminen kielletty, joten kaupungilla oli mukavampaa ja rauhallisempaa käppäillä kuin päivällä. Kaupustelijoita oli jonkin verran, mutta ei riesaksi asti.



Voinette kuvitella, miten vaikeaa oli valita kaikkien näiden kauniiden värien joukosta vain YKSI kotiin vietäväksi! Minä kun olisin halunnut ne kaikki. :'<

Aikaisemmat Vietnam-postaukset:
Osa 1: Ho Chi Minh City (Saigon)
Osa 2: Hoi An (päivä)
Osa 3: Ruoka