Mökkeilyssä parasta on se, että on aikaa lukea. Maisterijuhlinnan jälkeen vetäydyttiin isännän kanssa mökin rauhaan ja hiljaisuuteen pariksi päiväksi, ja siellä ehdin lueskelemaan läpi kaksi kesäkirjaksi mitä sopivinta opusta: Stephen Chboskyn Elämäni seinäruusuna ja Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä.
Chboskyn (mies, jolla on mahdoton sukunimi) romaani on kiinnostanut jo kauan, mutta aina kun olisin halunnut lukea sen, kaikki kappaleet ovat olleet lainassa kirjastosta. Ja olen siis yrittänyt monta kertaa vuosien mittaan. Elämäni seinäruusuna on 15-vuotiaan Charlien kasvukertomus, jota on verrattu Sieppariin ruispellossa. Käsittelytapa, teemat ja kertojan piilevä epäluotettavuus ovatkin samankaltaisia molemmissa, mutta yksi merkittävä ero näillä kahdella teoksella on: Siepparia lukiessani en koskaan tunne oloani liian vanhaksi lukemaan sitä. Elämäni seinäruusuna puolestaan keskittyy jotenkin niin piinallisesti nimenomaan 15-vuotiaana olemiseen ja sen ikäisten high school -piireihin, että siinä väkisin tuntee itsensä aivan vanhukseksi. Voin kertoa että samaistumisen tunteet olivat nimittäin melko kaukana. Siitä huolimatta enimmäkseen viihdyin Seinäruusun parissa, ja kiitosta täytyy antaa siitä, että melko rankkoja ja vaikeitakin teemoja on käsitelty ilman, että tarinasta tulee tiiliskivenraskas. Luulen silti, että elokuvaa en halua nähdä. Se voisi olla liian kiusallista äärettömyyksineen. Kaikesta valituksesta huolimatta Elämäni seinäruusuna saa 4/5, koska ei se huono ollut vaikka saikin minut välillä tuntemaan oloni vaivautuneeksi. (Ja englanniksihan se olisi tietysti kannattanut lukea, mutta sitä mahdollisuutta ei kirjasto tarjoillut.)
Vaikka Kaikki mitä rakastin oli vähän pettymys, halusin silti antaa Siri Hustvedtille uuden mahdollisuuden. Kesä ilman miehiä vaikutti sopivalta siihen tarkoitukseen. Teoksessa keski-ikäinen runoilija Mia saa hermoromahduksen, kun hänen miehensä ilmoittaa haluavansa pitää "paussia" avioliitosta. Mia lähtee kesäksi vanhaan kotikaupunkiinsa, missä hän vetää kirjoituspiiriä teinitytöille ja seurustelee äitinsä ja tämän iäkkäiden ystävättärien kanssa. Teoksessa on valtavasti aineksia joiden hyödyntäminen tuntuu jäävän hieman puolitiehen. Erityisesti teinityttöepisodi ja salaperäinen Mr. Nobody jäivät jotenkin irrallisiksi ja tarkoituksettomiksi. Lisäksi tekstiin on ympätty ärsyttävän paljon kaikenlaisia kirjallisia viittauksia niin kaunokirjallisuuden klassikoihin kuin filosofiaankin. Itselleni jäi tunne, että ne eivät palvele millään lailla tarinan kuljetusta vaan ovat lähinnä kirjailijan itsekorostusta ja omaksi huvikseen kikkailua. (Hustvedt on kirjallisuustieteen tohtori, mikä sinänsä selittää tätä taipumusta. Kirjallisuustieteilijät ovat toisinaan aika raivostuttavia kaunokirjailijoina.) Kun nämä viat jättää huomiotta, Kesä ilman miehiä oli kevyttä kesäluettavaa, joka oli enimmäkseen ihan viihdyttävä. Kyllä tällaista mökillä lukee ihan mielikseen. 3/5
Ja kun kerran sattuu olemaan sopivasti sateinen päivä, niin mikäs sen mukavampaa kuin kipaista kirjastoon hakemaan vähän luettavaa! ;)
Two books that I read on our summer cottage: Perks of Being a Wallflower by Stephen Chbosky and Summer Without Men by Siri Hustvedt. Both are nice and easy summer reading with deeper undertones. I can recommend them even though both managed to make me feel awkward or annoyed while reading.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti