Vuoden ensimmäinen luettu oli tieteiskirjailija Philip K. Dickin Do Androids Dream of Electric Sheep, joka on kuin onkin suomennettu nimellä Palkkionmetsästäjä vuonna 1989. Itsehän elin siinä uskossa, ettei sitä ole lainkaan suomennettu, mutta olin väärässä. Romaaniin pohjautuu myös Ridley Scottin ohjaama elokuva Blade Runner (1982), joka sai ihan uusia vivahteita nyt kun olen perehtynyt myös alkuteokseen. Luonnollisesti leffa piti päästä tapittamaan uusiksi heti kun sain kirjan luettua ja onhan se aika karsittu versio romaanin teemoista, mutta kyllä sen silti samaksi tarinaksi tunnistaa.
Romaanin tapahtumat sijoittuvat dystooppiseen maailmaan, jossa suurin osa ihmiskunnasta on muuttanut Marsin siirtokuntiin ja Maahan ovat jääneet vain köyhät ja kipeät. Suurin aarre Maassa ovat eläimet, jotka ovat käyneet kovin harvinaisiksi. Oikea, elävä eläin on statussymboli, jollaista kaikki havittelevat mutta joihin useimmilla ei ole varaa. Sen vuoksi monet hoitavat keinoeläimiä, sähköisiä kissoja, vuohia ja lampaita elätellen unelmaa oikeasta eläimestä. Myös romaanin päähenkilö, palkkionmetsästäjä Rick Deckard, haaveilee eläimen omistamisesta ja tämän vuoksi hän ottaa vastaan mahdottomalta vaikuttavan tehtävän "päästää eläkkeelle" joukon superälykkäitä Nexus-6 -androideja.
Siinä missä Blade Runner on (luonnollisesti) melkoista toimintaa, romaanissa toiminta jää moraalisten ja filosofisten pohdintojen jalkoihin. Deckard pohtii hartaasti muun muassa ihmisen ja androidin eroja ja yhtenevyyksiä ja sitä, onko androidin tappaminen sama kuin tappaisi ihmisen.
Do Androids Dream.... on viisas, näkemyksellinen ja kiehtova romaani, tykkäsin. Kovasti. 5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti