Luettuja: Muumipappa ja meri | Readings

Huomasin, että viimeisen puolen vuoden aikana olen viivaillut yli useammankin kirjan To Be Read 100 -listalta, mutta niistä tänne kirjoittaminen on ollut kyllä senkokoisen kiven takana, että sen siirtämiseen tarvittaisiin puskutraktori.

Aloitetaan kevyesti yhdellä ainoalla, katsotaan montako saan hoidettua pois päiväjärjestyksestä ennen vuoden vaihdetta!

Tove Jansson - Muumipappa ja meri (Pappan och havet, 1965)
Minulla on ollut valtavan kauan ammottava aukko muumisivistyksessäni, en ole nimittäin tätä ennen lukenut (ainakaan muistaakseni) yhtään ainoaa alkuperäistä muumitarinaa. Muumipappa ja meri oli synkistä tunnelmistaan huolimatta mukavaa kesälukemista (taisin lukea sen joskus kesä-heinäkuussa), mutta huomasin pian etten oikein osannut samaistua hahmoihin. Kaikki muut hahmot vain ärsyttivät suunnattomasti, Myy oli ainoa jolla tuntui olevan jonkinlaista tolkkua päässään. Pitäisi varmaan lukea muitakin Janssonin teoksia päästäkseni paremmin sisään muumien sielunelämään, mutta jostain syystä luulen, että vähän hölmöt ja naiivit ja omien (suurten) mahojensa ympärillä pyörivät muumit eivät vain ole minun juttuni. Tai sitten en vain ymmärtänyt koko juttua, ehkä olen liian kyyninen lukemaan muumeja, tiedä häntä. 3/5


I read "Moominpappa and Sea" past summer and I found all the moomin characters absolutely annoying. Only one who seemed to have any sense was little My. Maybe I am too cynical for Moomin books, I don't know. Maybe I should give them another go.