Loppukesän luetut | Summer's End Readings

Kirjojen ruotiminen ennen vuoden loppumista jatkuu, koska mie löysin ne kirjakuvat jotka aikaisemmin syksyllä olin mystisesti hukannut! Eli nyt sitten vähän veistä kesänkaipuuhaavoihin, tuntuu kyllä tosi väärältä julkaista tämmöisiä kuvia kun marraskuu on kestänyt nyt kaksi kuukautta.

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows - Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society, 2008)

Kirjallinen piiri jne on nimellä paiskattu kirjeromaani, joka on vakavasta aihepiiristään huolimatta kevyttä ja viihdyttävää luettavaa. Austenin jalanjäljillä ollaan selvästi, mutta vähän modernimmalla tatsilla. Juonikuvio hajahtaa paikoitellen melko chick-litiltä, mutta toisen maailmansodan aikuiset tapahtumat Guernseyn saarella tuovat vakavamman vivahteen eikä homma mene missään vaiheessa tyhjäpäiseksi höpöilyksi. Ihan kivaa kesälukemista ja historian oppitunti siinä sivussa. 3/5

 Pirkko Saisio - Punainen erokirja (2003)

Punainen erokirja on ensimmäinen lukemani Saisio. Olisi ehkä kannattanut aloittaa jostain muualta, sillä Erokirja on kolmas osa Saision omaelämäkerrallista trilogiaa, jonka aiemmat osat ovat Pienin yhteinen jaettava ja Vastavalo. Noiden aiempien osien tunteminen olisi saattanut helpottaa fragmentaarisen tarinan seuraamista, mutta jossain vaiheessa lakkasin pinnistelemästä ja nautin vain Saision kielestä. Heti ensimmäisistä lauseista lähtien huomasin sen huikean eron joka on käännöskirjallisuuden ja kotimaisen kirjailijan käyttämässä kielessä. Saision kieli on rikasta ja persoonallista ja sitä on käytetty aivan eri tavoin kuin käännöksissä. (Tietysti on olemassa myös hyviä käännöksiä, mutta se on taas toinen juttu.) En silti mitenkään erityisemmin mieltynyt Punaiseen erokirjaan, eikä se jäänyt pidemmäksi aikaa mieleen kummittelemaan. 3/5

Anja Kauranen - Sonja O. kävi täällä (1981)

Jo kirjan kannessa ilmoitetaan tämän olevan "palkittu kohukirja", ja sellaisena Sonja O:sta on äidinkielen tunneilla ja kirjallisuuden kursseillakin puhuttu. Onhan se tietysti "raju", mutta omaan korvaan jotenkin ärsyttävällä tavalla itsetietoisen provokatiivinen. Kahdeksankymmentäluvun slangin käyttö tuntuu myös jotenkin kiusalliselta. Tulin siihen tulokseen, että Sonja O. on taas yksi tyypillinen suomalaisen kirjallisuuden tuotos: alkoholismia, angstia ja masennusta, vähän mielisairauttakin. Pidin Saisiosta enemmän. 2/5.



These three novels I read during August. Potato peel etc. was a nice combination of chick-lit and history lesson. The two Finnish novels were a bit heavier stuff. Saisio impressed me with her language but the fragmented story was hard to follow. Kauranen more or less just annoyed me with its self-conscious provocativeness.