| Luettua: Anna Karenina

Eilen jo mainitsinkin, että koska uudenvuodenaattona ei ollut juhlintaa näköpiirissä, otin projektiksi lukea ennen vuoden vaihtumista loppuun Anna Kareninan. Ja sehän onnistui, joten vuoden 2013 päättyessä To Be Read 100 -listalta oli yliviivattuna 25 kirjaa. Ei mikään huikea tahti, mutta ihan kelpo suoritus ottaen huomioon että tammikuusta huhtikuuhun en juuri ehtinyt lukemaan muuta kuin gradukirjoja. Tänä vuonna tavoitteena on lukea vähintään toinen mokoma, mieluummin enemmän.

Leo Tolstoi - Anna Karenina (1887)

Anna Karenina on klassikko, jonka alkulauseen ja tarinan kaikki tietävät, vaikkeivät olisi sitä koskaan lukeneetkaan. Itseltäni spoilautui myös tarinan loppu, kun pahaa aavistamattomana luin erästä tutkimuskirjaa gradua varten. No, se ei silti pilannut lukuelämystä, joka ei ollut läheskään yhtä pitkäveteinen kuin pelkäsin. Venäläiset mestarit tuppaavat silti olemaan melko pitkäsanaisia ja jaarittelevia, niin kuin kirjojen paksuudestakin voi päätellä. Anna Karenina onkin paitsi Annan ja Vronskin ja Kittyn ja Levinin ihmissuhdekertomus, myös ennen kaikkea ajankuva 1800-luvun Venäjältä. Anna ja Vronski hahmoina eivät olleet erityisen rakastettavia, mutta Leviniä ja Kittyä jotenkin sympatiseerasin. Jos Anna Kareninaa tarkastelee nimenomaan rakkaustarinana, sellaisena se ei mielestäni ole kovinkaan kaksinen. Ihmissuhdetarinana puolestaan se on rikas ja melko raadollinenkin. 4/5