Koska vain ja ainoastaan TBR100-listassa pysyttäytyminen olisi vähintäänkin rajoittunutta ja ikävää, lueskelen välillä jotain muutakin mielenkiintoista mitä vastaan tulee. Kirjallisuuslehti Parnasso on oiva lähde mitä tulee uusien tuttavuuksien bongaamiseen ja sieltäpä sattui silmääni myös maininta Sergei Dovlatovista. Venäläinen kirjailija on jo edesmennyt, mutta hänen teoksiaan on suomennettu vasta nyt. (En tosin mene vannomaan minkä ikäinen lehti oli kyseessä, minulla on nimittäin luennassa vuosikertoja vuodesta 2010 alkaen epämääräisessä järjestyksessä.)
Matkalaukku (1986) on episodimainen, omaelämäkerrallinen teos jossa käydään läpi Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin muuttaneen päähenkilön pienen matkalaukun sisältöä ja sitä, kuinka sen sisältämät vaatekappaleet ovat hänen haltuunsa päätyneet. Sujuva kerronta ja kiehtovat käänteet varmistivat, että kirja tuli luettua yhdeltä istumalta eräänä gradun valmistumisen jälkeisenä hiljaisena iltapäivänä.
Venäläisessä kirjallisuudessa on jokin sellainen tunnistettava vivahde, josta tietää sen olevan venäläistä vaikkei olisikaan tekijän nimestä tai kansallisuudesta tietoinen. Se sama vivahde löytyi myös Matkalaukusta, joka oli vähän surullinen, vähän ironinen, aika paljon melankolinen ja samaan aikaan hyvin mustalla tavalla humoristinen. Tykkäsin. 4/5
(Ilmeisesti muutkin valistuneet ovat kiinnostuneita Dovlatovista, Matkalaukkuun oli melkoinen varausjono kirjastossa. Kirjailijalta on suomennettu myös toinen teos, Meikäläiset, joka sekin on tarkoitus lukea joskus lähitulevaisuudessa.)
Sometimes I read something outside my To Be Read 100 -list. This time it was Suitcase by Sergei Dovlatov. It is a story of a man who has migrated to United States from the Soviet Union - or more precisely, it is a story of his suitcase and how he came in possession of it's contents. It was a bit sad, a bit ironic, quite a lot melancholic and at the same time very darkly humorous. And as such, I liked it very much.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti