Syyspäivä maalla | Autumn Day at the Countryside

Pari päivää maalla. Reissu sienimetsään (ilman kameraa). Iltapäivätee ulkona, omenakakkua (vähän vaihtelua kesäkurpitsalle, sitä on kaikkialla). Kissa katollaan lämpimällä betonilla (toinen on tilapäisesti hukassa, toivottavasti se tulee takaisin kotiin ._.). Lentokoneita ja apilanlehtiä ilman sen suurempaa syytä, innostuin vain leikkimään kameran kanssa kun eilen juteltiin tulevasta kuvauskurssista. Muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa puhuminen on aina kaikkein inspiroivinta, olipa kyse sitten valokuvaamisesta, maalaamisesta tai ruuanlaitosta. 

I'm staying a couple of days at the countryside (at my parent's place, that is). Today we had afternoon tea with apple cake in our garden. I also toyed a little with my camera, inspired by conversation with other photography enthusiasts yesterday. 

Vaatteiden karsimisesta | On Reducing Clothes

Edellisessä blogivinkkauksessa mainitsinkin jo aikeistani palata kuuden vaatteen haasteen jalanjäljille. Kyseinen haaste levisi blogimaailmassa ja julkkistenkin parissa kolmisen vuotta sitten ja yritinpä siihen osallistua itsekin, mutta melko huonoin tuloksin. Ideana oli siis pärjätä yksi kuukausi kuudella perusvaatekappaleella ja näin osoittaa, että emme oikeasti tarvitse aivan järjetöntä määrää vaatteita kaappeihimme kun vähemmälläkin pärjää.

Pakkaushommia ennen Tanskaan lähtöä.

Mitään yhtä äärimmäistä en ole tällä kertaa tekemässä, vaan tarkoitukseni on selvittää, mitä vaatekaappini sisältämiä vaatekappaleita oikeasti käytän ja mitkä ovat turhaa tilan täyttöä. Ajatuksena olisi pakata suurin osa vaatteistani laatikkoon tai kassiin ja viedä varastoon ja katsoa, missä vaiheessa alan kaivata jotakin varastoon vietyä vaatekappaletta. Veikkaan, että aika moni saa jäädä varastoon pitemmäksikin aikaa. 

Vaatekaapin siivousta pari vuotta sitten

Tämän tapaista ajatusta olen muhitellut otsalohkoni takana jo viime syksystä saakka, kun Tanskasta kotiuduttuani järkytyin omistamieni vaatteiden paljoutta. Kun matkaan lähti yhden matkalaukullisen kanssa, ehti tottua siihen ettei päällepantavaa ole kovinkaan suurta valikoimaa ja että kaapista löytyy aina yhteensopivia vaatekappaleita. (Tosin tulihan niitä sieltäkin vaihdosta sitten osteltua, höm.)

Tällaiset kokeilut ovat syksyllä siitä harmillisia, että silloin on kaikkein ihanteellisin aika pukeutua monipuolisesti. Mutta toisaalta, nyt on mahdollisuus ottaa niitä monipuolisia vaatteitaan sieltä varastosta käyttöön. Jos ei tule otettua, niin turha ruikuttaa.

Palaan asiaan kunhan olen tehnyt vaatekaapin siivouksen.

I have a plan to reduce the amount of clothes in my closet to a minimum and pack the rest to a box or a sports bag and put them to storage. Then I'll see which pieces of clothing I want to have back to use and which are the ones that I don't even remember existing. This way I'll have some kind of idea on what kind of clothes I actually need in everyday life and thus make dressing up in the morning much less time-consuming.

Kun meikittömyys alkoi näyttää hyvältä | When Make-up-less Started Looking Good

90-luku on alkanut nostella päätään yhdessä jos toisessakin muodossa. Ihan tässä vähälle aikaa sekä Nelliinan vaatehuoneessa että Kaikki mitä rakastin -blogissa (jota varmaan kaikki lukee) oli ysäriaiheiset postaukset. Kukkakuvio näytti Nelliinan päällä hämmentävän hyvältä, mutta ennen kaikkea mieleeni jäi kummittelemaan Kaikki mitä rakastin -Eevan tekstistä meikkaamaton Gwyneth Paltrow ja ylipäätään sellainen yhdeksänkymmentäluvulle ominainen huolettomuus. Kaikki ei ollut niin vakavaa, eivätkä ihmiset olleet samanlaisia terveyshippejä kuin nykyisin.  

"En kaipaa viiruiksi piirrettyjä kulmakarvoja, kaksi sävyä liian vaaleaa meikkivoidetta tai kaksi sävyä liian tummia huultenrajauksia, mutta minusta me voisimme oppia jotain 90-luvun valokuvista.

Tärkeimpänä tietysti sen, että täydellisyys on oikeastaan aika... tylsää.

Nykyajan punaisilla matoilla kaikki on viimeistä hiussuortuvaa myöten puunattu, aseteltu, botoxattu ja kiillotettu, mutta kun vertaan nykyajan julkkiksia näihin kuviin, luulenpa arvaavani, kummat naiset olisivat ensivaikutelman perusteella hauskempaa seuraa. " 

Eeva Kolu, Kaikki mitä rakastin

Vasen: Getty Images. Oikea: Kaikki mitä rakastin / Tumblr

Jäin pohtimaan tätä aihetta ja tulin siihen tulokseen, että ainakin omassa arvomaailmassani on tapahtumassa voimakas vastareaktio juuri tuolle nykyajan täydellisyyden vaatimukselle keinoripsineen ja muovikynsineen. Meikkaamattomuus on alkanut näyttää niin kovin paljon paremmalle kuin vimpan päälle väännetty meikki. Meikkaamattomat tai hyvin kevyesti ehostetut tytöt ja naiset näyttävät niin paljon viehättävämmille kuin sellaiset, joista näkee että peilin edessä on vietetty tunti jos toinenkin. Sama ajatusmaailma on ilmeisesti valtaamassa alaa myös meikkitaiteilijoiden parissa. 

"Pinnalla on siis luonnollinen look, joka jättää suosiolla tilaa ihon pienille epätasaisuuksille, eikä yritä tiukkapipoisesti piilottaa kaikkea. Paksu pakkeli, jolla haetaan photoshopattua lopputulosta on Brucen* mielestä aivan passé. Kiinnostavampaa on jättää ihon luonnollisuus esiin, olkoonkin, että siinä olisi niin sanottuja virheitä."

Jolien toimituksen blogi, *Bruce Mousset, Couleur Caramelin meikkitaiteilija

"Less is more and don’t hide behind your makeup. There is no need to be fully made-up all the time. Keep it light and simple, and if you’re heading out somewhere special, choose one feature to really play up."

Meikkitaiteilija Hilary Jenset 

Lily Cole & Jennifer Lawrence kevyessä meikissä (ei meikittömänä, niin kuin jälkimmäisessä jutussa väitetään).

Näissä merkeissä olen itsekin pyrkinyt vähentämään meikin käyttöä erityisesti arkisin. Juhlameikin kanssa tulee tuhrattua edelleen vähän raskaammalla kädellä, mutta sitäkin voisi alkaa miettiä uudelta kantilta. Sen jälkeen kun aloin käyttää luonnonkosmetiikkaa, kasvojen iho on muutenkin parantunut kummasti joten sitä myös kehtaa esitellä ilman paksua meikkivoidetta. (Mikä onkin muuten yksi pahimpia noidankehiä: huonoa ihoa pyritään peittelemään paksulla meikillä, mikä puolestaan tukkii ihohuokosia entisestään. Normimeikkivoiteet kun sisältävät muun muassa mineraaliöljyjä, jotka aiheuttavat finnejä ja epäpuhtauksia.) Ja totuushan on, että vaikka itsellä olisi millainen rumapäivä tahansa, muut eivät sitä näe vaan kiinnittävät huomionsa lähinnä asenteeseen. Jos unohtaa oman naamansa hetkeksi ja nauraa kavereiden kanssa, ei meikillä tai meikittömyydellä ole mitään väliä.


I have noticed a change in my ideas on what kind of make-up looks good. Today's perfection-demanding tendencies seem outdated and dull and thick make-up mostly boring. And it's not just me who finds natural, light make-up the more appealing option; the make-up artists seem to think so as well. Look how fresh Lily Cole and Jennifer Lawrence look, and hey, you can actually see their own skin under the make-up! 

Lisää työpöytäsuunnitelmista + olohuone | Back to work space plans + living room

Nyt näkyy blogissa jotain mitä ei ole ennen nähty, nimittäin meidän olohuone kokonaisuudessaan! Yleensä on tullut huolellisesti rajattua isännän tietokonepöytä kuvista pois, mutta nyt sekin on pakko näyttää koska se sattuu sijaitsemaan juuri sillä seinustalla jonne olen oman työpisteeni aikonut. 

Meidän olohuonehan on sinänsä vähän hassu, että se on suhteellisen pitkä mutta käyttötilaltaan aika kapea. Ylimmässä kuvassa keittiö jää vasemmalle, ja kulkureitti sinne olisi hyvä pitää jokseenkin vapaana, mikä rajoittaa jonkin verran huonekalujen asettelumahdollisuuksia. 

Nythän olisi ajatuksena kääntää huoneen järjestys toisin päin, eli isännän tietokonepöytä ikkunan luokse ja tv tuolle seinustalle, missä tietokonepöytä nyt on. Kunhan ensin mallaillaan ajatuksen toimivuutta siltä osin, seuraavaksi olisi tarkoitus hankkia pienempi tv-taso (tyyliin perunalaatikko?) ja sen viereen kapea pöytä+hylly-yhdistelmä joka veisi lattiatilan sijasta seinätilaa. 

Toisin sanoen visioikaa sielunne silmillä tämä upean informatiivinen piirros tuohon alempaan kuvaan. Miltä näyttää? (Itse pelkään, että ahtaaksi käy. Piirrosta tehdessäni muistelin tuota seinää leveämmäksi kuin se onkaan.)

Työpisteen tyylistä voi katsoa mallia esimerkiksi Pupulandian kotitoimistosta (Pinterest-linkki, koska Lily ei tällä hetkellä futaa niin kuin pitäisi) tai vaikkapa tästä kuvasta. Tuonne Pinterestiin tuli puolivahingossa tosi monta kuvaa joissa on käytetty nimenomaan String Systemiä, koska niissä on sellaista keveyttä ja kompaktiutta jota nyt haetaan. Itse on tosin tarkoitus etsiä jokin persoonallisempi (=halvempi) ratkaisu, jota silmä kehtaisi kuitenkin katsella. Sellaiset toimistokiskot olisivat kyllä aika kätevät, mutta ne riipii ainakin miun silmiä siinä määrin että pliis ei.

Kassellaan mitä tuleman pitää!

PS. Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivatkin, mutta niinhän siinä kävi että meitsikin sortui uudistettuun ja kehuttuun Annoon.  Viime viikolla kehystä Anttilasta hakiessani juoksin liinavaateosaston läpi ja noita raidallisia tyynynpäällisiä oli siellä alennushintaan 3e/kpl. Arvoin ja kääntelin ja mietin ja meinasin jo jättää ostamatta, mutta ostin kuitenki. Sininen raita on justiin samaa sävyä kuin sohva, hyvä mie. Keventää vähän tuota valassohvan ilmettä.

So this is what our living room looks like in its entirety. I am planning to switch the furniture around so that tv comes to where the computer desk is now. Also, I'm planning to fit the tv in a smaller space so I can have my work space next to it. See the very informative drawing? Well, that's about how it should look like. Check my Pinterest board "Workspaces" to get an overall idea of the style I'm looking for.  I'll keep you guys informed on how the work space project goes! 

Hitti vai huti, osa 2 | Hit or miss, part 2

Sen verran paljon tyktykkäyksiä oli tullut edelliseen hitti vai huti -postaukseen, että sarja jatkukoon! Minusta oli hauska tehdä sitä, joten kiva että myös yleisö tuli viihdytetyksi.

Palataan siis viime syksyisiin hankintoihin. Syyskuussa ostin graduvaatteiksi Cubuksen collegehousut ja kirpparilta löytyneen mainion God save the queen -henkisen t-paidan. Näistä tuli sellaiset vakiovaatteet, että tuskin vaatekaapistani löytyy mitään, mitä olisin käyttänyt yhtä paljon. Vaikka gradu on tehty, jumitan yhä samoissa kamppeissa. (Paitsi silloin, kun nämä on pyykissä. Sit on pakko etsiä hätävaravaatteita.) Hitti mikä hitti.

T-paidasta en ole löytänyt minkäänlaisia merkintöjä siitä, minkä valmistajan tai merkin tuotantoa se mahtaa olla, mutta se on karmeasta väristään huolimatta maailman paras t-paita. Kangas on juuri sopivan paksua ja pehmeää, malli on just passeli helman pituutta myöten eikä printti ole kulunut pesussa miksikään. Kertokaa mistä tällaisia paitoja löytyy lisää! Housut taas on perusmukavat kollarit, mutta se niistä tekeekin niin parhaat. Kuka nyt kotona farkuissa jaksaisi hiihdellä?  

Viime syksynä investoin myös liikuntavälineisiin. Lenkkarit ovat olleet enemmän kuin hintansa väärtit, varsinkin kun ottaa huomioon että ennen niitä lenkkeilin tennareissa. Voinette kuvitella eron. Takkikin oli ehdottoman tarpeellinen kylminä syksyiltoina lenkkeillessä ja on sitä edelleen. Takin alta pilkottavan t-paidan möin Siivouspäivänä pois. Malli ja väri eivät sitten miellyttäneetkään, ja onhan noita t-paitoja nurkissa jo muutenkin ihan tarpeeksi. (Ja mikään paitahan ei tunnu enää miltään kun vertaa kieltä näyttävään kuningattareen.) Lenkkarit ja ulkoilutakki hittejä, t-paita huti. 

Ostin myös sisäliikuntakengät ja sulkapallomailan. Hitti, koska sulkapallo osoittautui hyvin kivaksi lajiksi. Harmillisesti tosin sairastelujen sun muiden estimien takia pelikerrat jäivät viime talvena suhteellisen vähäisiksi, mutta tänä syksynä otetaan uusi yritys! Kengät on nyt päässeet käyttöön myös kuntosalilla ja on jo pariin kertaan tullut tuumittua, että onpa hyvä kun raaskin ostaa kunnolliset.  

Liikunta on tosin siitä vaarallinen harrastus, että alkaa tehdä mieli sellaisia asioita kuin salivaatteita ja salikassia. Onneksi onnistuin vakuuttamaan itselleni, että tämä Tanskasta kirppikseltä 10 kruunulla (noin 1,30e) ostamani kassi käy tarkoitukseen paremmin kuin hyvin, eikä ainakaan ihan heti tule vastaan samanlaista. (Siinäkin on pinkkiä. What is this nonsense?)

Pysykää maisemissa, hittejä ja huteja tulee varmasti vielä lisää! 

Because there were so many likings in the previous Hit or miss -post, I decided to do more! It was fun for me to write it so I was glad that also the readers liked it. The t-shirt and blue sweatpants were a hit. I wear them all the time when I'm home and the shirt is my ultimate favorite. Unfortunately there are no labels to tell which brand it is, for I would like to know where do these quality shirts come from. If you recognise the shirt, please share with me! I also purchased sports gear a year ago. The jacket (second hand) and the running shoes were definitely worth the money but the t-shirt (the grey one under the jacket) was a miss. The cut and the colour just looked wrong on me so I sold it away. I also bought badminton racquet and indoors gym shoes, which were both a hit. Badminton was fun! Finally I found a sports that I actually enjoy. :) But I noticed that unfortunately taking up a sports hobby makes me want to buy things: I feel like I need new clothes for it as well as a new bag. Luckily I have a cool shoulder bag that I bought  from a flea market when I was in exchange in Denmark, and I have convinced myself that it's perfectly suitable to be my sports bag and what's even better, it's highly unlikely that anyone at my gym would have the same bag. ;)

Työpöytäsuunnitelmia | Plans for a small work space

Kuva: Lili Halo Decoration

"Kun istuu päivät pitkät keittiön pöydän ääressä nakuttelemassa gradua ja sitten raivaa tietokoneen ja kirjat ja kynät ja paperilippuset ja teekupposet pois tieltä jos tahtoo syödä sen samaisen pöydän ääressä, alkaa väistämättä kaivata omaa työpistettä. Toistaiseksi se on haave vain, mutta vielä jonakin päivänä...

Oman työpöydän kaipuuta ei yhtään helpota se, että katselee blogeista ja Pinterestistä kaikenlaisia ihania työtilaratkaisuja. Yhy yhy." 

Tällainen tekstinpätkä löytyi luonnoskansiosta otsikolla "työpöytähaaveita" ja se oli kirjoitettu tammikuussa. Nyt haaveet ovat muuttuneet suunnitelmiksi, kun siskon luona istuskellessa onnistuin lopulta ratkomaan meidän huushollin tilankäyttöongelmia kenties jopa toimivalla tavalla. (Siitä on aina hyötyä, kun selittää epäselviä visioitaan ääneen. Sillä tavalla itsekseen pohditut jutut saavat jotenkin selvemmän muodon.) Raportoin tulevaisuudessa suunnitelmista ja niiden etenemisestä. Sitä odotellessa voi käydä katsomassa vaikka inspiskuvia Pinterestistä.

Kesänlopetushäät | Summer's End Wedding

Elokuun kolmannet ja viimeiset häät olivat eilen täällä Joensuussa. Niihin oli samalla hyvä lopettaa kaunis, lämmin ja rakkaudentäyteinen kesä.

Juhlakorut olivat tälläkin kertaa osittain äidiltä lainattua (Kalevala-korun Vanamo-korvikset) ja omaa. Rannekoru on sama kuin edellisissäkin häissä, sormus puolestaan Laurasen ekokoru jonka sain joitain vuosia takaperin kummitädiltä syntymäpäivälahjaksi. Kivi ei liity hääjuhla-asuun millään lailla, se vain sattui olemaan sopivasti tuossa metallivadilla. :D

Käsilaukku on kirppislöydös ja kengät vuosia sitten Thaimaasta ylioppilasjuhlia varten ostetut. Mekkohan löytyi jo tammikuussa kirppikseltä ja tiesin jo silloin, että se on Juuri Näitä Häitä varten. 

Myös kuparinvärinen bolero tuli vastaan kirppiksellä kevään mittaan. Se teki harmillisesti kummallisia muodonmuutoksia pyykissä, eikä istunut pesun jälkeen enää ollenkaan yhtä kauniisti kuin ostohetkellä sovittaessani. Väljähtymisestä johtuen se meinasi karkailla harteilta erityisesti tanssin tuoksinassa. Hiukset olivat sivunutturalla (jonka sisään oli piilotettu niksipirkka-henkisesti sukkahousuista pyöräytetty valkki :D), josta ei tainnut tulla otettua edes yhtään kuvaa.

Se pukimista ja asiaan! Päivä oli kaunein mitä kuvitella saattaa ja teki myös kirkosta kauniin ja valoisan. Morsiamen sisko ja veli soittivat sisääntulomusiikin viululla ja kitaralla ja siinä kohtaa tirautin jo ensimmäiset kyyneleet. 

Pariskunnan kalastusharrastuksen inspiroimana kunniakuja muodostui virveleistä, joilla tietysti hutkittiin myös avio-onnea tuoreen parin takamuksille. Hääauto oli tyrmäävän siisti jenkkipeli. (Valkoinen, vaikka kuvassa näyttääkin enemmän turkoosilta. Ei ollut kameran säädöt ihan kohdillaan.)

Juhlia vietettiin joen rannan tuntumassa joensuulaisille tutussa rakennuksessa.

Väriteema oli mustaa ja valkoista keltaisilla väripilkuilla piristettynä. Kovin oli tyylikästä ja herrasväen näköistä! 

Ohjelman kääntöpuolelta löytyi hääbingo, jota illan mittaan täyteltiin. Vähän vilunkipeliä oli myös havaittavissa, kun bingoajat yrittivät muun muassa huijata morsiamen siskon laulamaan ennen aikojaan ja tyrkkivät juomalasejaan "vahingossa". ;)

Keltaista löytyi myös morsiamen kimpusta.

Morsian päräytti astetta päheämmillä jalkineilla, enpä olisi tällaisia odottanut paljastuvaksi helmojen alta!

Illan pimettyä hiippailin kuvaamaan öistä jokea ja Suvantosiltaa. Yö oli yhtä kaunis kuin päiväkin, mutta ilmassa oli jo selvä syksyn tuoksu. Kesä oli ihana, niin olivat häätkin. Kaikki kolmet, joihin tänä kesänä sain ottaa osaa. Kiitos ja onnea vielä kaikille ihanille aviopareille. 

Yesterday I participated in third wedding party this summer and this August! It was a great way to say farewell to summer and welcome autumn. My jewellery was part my own, part borrowed from my mother. Most of my outfit was second hand findings. The wedding was very stylish with black and white colour theme with yellow pops. I really liked the bride's shoes! They were nicely out of ordinary. I hope all the best for yesterday's couple as well as the two others that I was honoured to celebrate this summer.