torstai 20. maaliskuuta 2014

| Lakanoita lakanoita

Minulla on joku juttu lakanoihin.

Kahden hengen huushollissa, jossa ei käytännössä koskaan käy yövieraita, on hyvin rajallinen tarve lakanoille. Käytännössä kolmet lakanat riittävät ihan hyvin, kaksillakin pärjäisi jos olisi ahkera pyykinpesijä. Meiltä löytyy tällä hetkellä viidet lakanat. Meille ei siis tarvitse enää yksiäkään. (Olen tainnut tästä aiheesta jupista ennenkin.)

Mutta silti. Kahtokaa nyt kun nää on niin kivoja (ja osa ihan hävyttömän halpoja, niin halpoja että haistan lapsiorjien veren ja kyyneleet):











Olen selvästi viehättynyt melko yksinkertaiseen tyyliin mitä lakanoihin tulee. Tällä hetkellä ehkä eniten tykkään tuosta alimman kuvan keltaruudullisesta pussilakanasta, siinä on sellaista keveyttä ja raikkautta jollaista talven synkkyyden jälkeen pieni ihminen kaipaa. Huomasin muuten lakanakaupoilla surffatessani, että värikkyys ja ilmava yksinkertaisuus harvoin kulkevat käsi kädessä. Jos se on värikäs, se on sitä jotenkin liian ylitsepursuavan päällekäyvällä tavalla. Jos se on yksinkertainen, se on yleensä mustavalkea (niin kuin suurin osa näistä valitsemistani esimerkeistä). Tuo Elloksen Freddie oli ainoa löytämäni yksilö, joka on täydellisellä tavalla molempia.

Lakanoista puheen ollen, nyt kun kevät on jo kutkuttavasti tulollaan, odotan ihan hinkuna yhtä asiaa: että pääsisi ripustamaan pyykit ulos kuivumaan! (Onko tämäkin taas yksi merkki siitä, että nuoruus on ohi ja olen virallisesti kotirouviintunut?) Keliolosuhteet ulkokuivaukseen olisivat muuten jo melko kohdillaan, mutta tuo tuulenperhana kantaa mukanaan niin paljon pölyä, että puhtaat valkeat lakanat olisivat kohta likaiset ruskeat lakanat jos ne tuonne pihalle erehtyisi ripustamaan. Katujen lakaisua odotellessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti