Ei ole kirjaa kansiin katsominen | Don't Judge A Book By It's Cover

Jokin aika sitten ostin kirppikseltä opuksen jonka suunnittelen pitäväni kotikirjastossani Kotiruoka-kirjan vieressä aika pitkään, mahdollisesti jopa lopun ikääni. 

Koska viherkasveilla on tapana kuukahtaa meikäläisen käsittelyssä alta aikayksikön, ostin kasvinhoito-oppaan joka kertoo riittävän yksinkertaisesti, mistä kiikastaa jos vehkaparka alkaa osoittaa pahoinvoinnin merkkejä. 

Kirjan alkuperäisistä kansista voidaan olla montaa mieltä. Jollain tapaa niissä on kivaa nostalgisuutta (kirja on muistaakseni 70- ja 80-lukujen taitteesta peräisin) ja retrohenkeä, mutta ei ne kuitenkaan ole NIIN rumat että ne olisi minun mittapuullani jo kivat. Ja koska päätin pitää kirjan sen elinkaaren loppuun saakka, ajattelin  että voisin yhtä hyvin tehdä siitä omia silmiäni miellyttävän. 

Joku ehkä tykkäsi enemmän alkuperäisestä, mutta itse tykkään kellastuneen sanomalehden ulkomuodosta huomattavasti enemmän. 

I bought this plant care guide from flea market a while ago and since I didn't like the covers too much, I decided to do a little makeover. I like the end result much more, even though I'm quite sure there is someone out there who prefers the original cover better. 

Hyvää syntymäpäivää Charles Dickens! | Happy Birthday mr. Dickens!

Tänä vuonna parasta kuukauden vaihtumisessa on se, että saan kääntää joululahjaksi saamastani Kate Beaton -kalenterista uuden sivun ja höhötellä ääneen.

Kuva: Kate Beatonin Hark! A Vagrant -kalenteri "There she blows!" vuodelle 2013.

Ja kun jo silloin kalenterin saatuani puhuin siitä, että voisi viettää erilaisia kirjallisia merkkipäiviä, niin tänään tuli mieleeni että tehdäänpäs nyt niin! Oli nimittän Charles Dickensin syntymäpäivä, Happy Birthday Mr. Dickens! Jos herra vielä eläisi, tänään olisi tullut täyteen 201 vuotta (jos laskin oikein humanistiaivoillani). 

Nämäkin kuvat Kate Beatonin kalenterista. Ettei nyt vaan tule väärinkäsityksiä.

Mitään järisyttäviä bileitä en Dickensin kunniaksi tähän hätään keksinyt, mutta kaivelin kuitenkin kirjahyllystä omistamani Dickensit ja selailin niitä ja etsin kivoja sitaatteja ja otin tietysti kuvia. (Yhtäkään niistä en siis vieläkään ole saanut aikaiseksi lukea, hömhöm.)

Kuten ulkomuodostakin voi ehkä päätellä, Great Expectations ja The Pickwick Papers on löytyneet aikanaan kirpparilta (Lieksasta, muistelisin). Oliver Twist on suomeksi ja sen kalastelin joskus suomalaisen alepokkarilaarista. (Hassu sana.)

Pakko rakastaa tätä kantta. 

Näin alkaa Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit.

Ei mulla muuta kuin että hyvää dickensinpäivää, lukekaa kirjoja! 

PS. Pakko myöntää, että Runebergin päivänä tein kyllä torttuja, mutta en lukenut yhtään Runebergin tuotantoa. 

I really enjoy my Kate Beaton -calendar which told me today that it is mr. Charles Dickens' 201st birthday. Or it would be, were he still among us. Anyway, to celebrate his birthday I took out my small collection of his works that I have in my bookshelf and decided to show them off a little. (And I have to confess I haven't read them yet. I'm going to fix that as soon as my thesis is done, though.) 

Siilin eleganssi | The Hedgehog

Muriel Barberyn Siilin eleganssi oli jossain vaiheessa jonkinmoinen puheenaihe kirjapiireissä. Itsekin luin sen, joskin kaikki sitä ennen lukemani hypetys meinasi taas aiheuttaa vastareaktion. Onneksi luin, sillä olihan se kaunis ja koskettava ja, no, filosofinen nyt paremman sanan puutteessa. 

Sitä en kuitenkaan tiennyt, että tästäkin teoksesta on tehty elokuva. Tänä aamuna meinasin vetäistä teen sieraimien kautta sisään kun huomasin päivän tv-ohjelmaa silmäillessäni, että illalla Teemalta tulisi mikäs muukaan kuin Siilin eleganssi. No perkules! Ei muuta kuin muistutusta telkkariin ja puhelimeen ja aivolohkoon etten ainakaan katsoisi mitään aivotonta juuri siihen aikaan. 

Pitkään aikaan en olekaan laittautunut eväineni telkkarin ääreen ihan varta vasten jonkun leffan tai ohjelman takia. (En ainakaan sen jälkeen, kun Downton Abbey jäi tauolle.) Pakko myöntää, että vähän oli huoli häntäluussa, että onkohan tämäkin filmatisointi taas vain yksi pettymys pitkässä pettymysfilmatisointien jonossa. 

Kuva: Imdb

Onneksi se huoli oli turha! Romaanin henki ja sisältö oli saatu elämään hienosti ja hienovaraisesti ja Josiane Balasko oli erinomainen siilimäisenä portinvartijana. 

Ja ne kissat. Ja kirjat. Kirjat ja kissat ja TEE! Nyt oli nimittäin ohjaaja (Mona Achache, btw) taas niin tehtäviensä tasalla että meinasi lähteä järki niiden täydellisten kissa-nojatuoli-kirjasto-yhdistelmäkuvien ansiosta. 

Onhan se hyvä näin jälkikäteen tulla huutelemaan että telkkarista tuli hyvä leffa, mutta kun nyt oli vaan pakko päästä kertomaan että kerrankin telkkarin ääressä istuminen ei tuntunut turhalta. Ja se jos mikä on harvinainen tunne. Minä ainakin maksan ihan mielelläni Yle-veron, jos sillä rahalla saa lisää tällaista (ja Downton Abbeyta!). 

I didn't even know that there was a movie made from Muriel Barbery's novel The Elegance of the Hedgehog so I was really surprised to notice that it would be on tv tonight. I liked the novel so I was a bit worried how the movie would turn out to be, but luckily I worried for nothing. The movie was absolutely beautiful and made justice to the novel perfectly. And of course I loved all those books and cats and tea. 

Viimeisen kerran Harmaa Villapaita | For the Last Time the Gray Sweater

Nyt kun sitä Monkin harmaata villapaitaa on tullut käytettyä lähestulkoon kuukausi putkeen ja sekä minä että kaikki muut on siihen kohta jo kyllästyneet, on hyvä aika panna piste iin päälle ja lopettaa siitä jauhaminen vähäksi aikaa. (Käyttämistä en aio lopettaa ihan heti, en ennen kuin säät lämpenee ja saan hakea varastosta ne kesävaatteeni takaisin.)

Siinä se nyt on kaikessa yksinkertaisessa nerokkuudessaan. Epäröin tilatessa kun koko S oli päässyt loppumaan, että liekö XS liian pieni. No ei muuten ole, hyvin tuohon hukkuu. 

Paksua harmaata on tullut käytettyä kotona kallokalsarien kanssa, työhaastattelussa ja muualla ihmisten ilmoilla farkkujen kanssa ja leudommalla säällä kiiltäväpintaisten legginsien ja säärystimien kanssa. Tämä on muuten yksi niitä vaatteita jonka kanssa korujen sun muiden asusteiden merkitys valkeni minullekin.  Kun pohja on näinkin tasaisen yksinkertainen, siihen on helppo kasata päälle jotain kiinnostavaa yksityiskohdaksi. Niin ja hei, Jyväskylän reissulle ei tarvinnut pakata mukaan muuta kuin vaihtokerrokset villapaidan alle, ihanan helppoa! 

Pesemään en ole vielä uskaltautunut, jos se vaikka meneekin tärviölle. Onneksi tuuletus pakkasessa riittää hyvin kun olen onnistunut tapojeni vastaisesti olemaan röpöstelemättä jokapäiväistä ruokalistaa rinnuksille. 

Tämän paidan (vaikka ehkä pitäisi puhua oikeastaan mekosta?) myötä olen ymmärtänyt myös "turvavaate"-käsitteen ihan uudessa valossa. Jokaisella pitäisi olla vähintään yksi tällainen vaate, joka on helppo kiskaista päälle niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä ja se on lämmin, mukava ja näyttää hyvältä. (Ainakin omasta mielestä, ja sehän on tärkeintä.)

For the last time, the Gray Sweater, in all it's glory. I've been wearing it for almost a month now and I have nominated it as the safe piece of my wardrobe. It's warm, cosy, easy to pull on whether it's a bad or a good day and it always looks good. (At least I think it does, and that's what counts.) I wear it with my skull leggings when I'm at home and with jeans or glossy leggings when leaving the house. And I definitely will be wearing it all winter until it gets warm enough for my spring- and summer clothes again. 

Aikansa kutakin | It was about time

Tein eilen sen, mikä olisi ehkä kannattanut tehdä jo marras-joulukuussa.
Siivosin vaatekaapistani varaston puolelle kaikki ne vaatteet, joita en kuitenkaan tarkene käyttää ennen kuin ulkona on taas pysyvästi vähintään kymmenen lämpöastetta.

Jäljelle jäi siis käytännössä vain läjä villapaitoja, villasukkia ja kalsareita.

Kuvan vaatteet eivät liity tapaukseen, löytyipähän vain arkistojen kätköistä ja sopii aiheeseen. (Taitaisi olla otettu 2011 Japanin reissun jälkeen, ainakin tuo hame ja shortsit viittaisivat siihen suuntaan. Missähän tuo t-paita on nykyisin, sen voisi taas ottaa käyttöön...)

Yesterday I did what I should have done two months ago: cleaned up my wardrobe and put the summer clothes away to wait for warmer weather. What's left in my closet is a pile of huge sweaters, woolly socks and long underwear. Goddamn winter. 

Viikonlopun jälkeen tulee yleensä maanantai | After weekend it's usually Monday

Käytiin viikonloppuna Jyväskylässä tovereita moikkaamassa. Ei tehty mitään erityisempää, käytiin kaupungilla ja kierrettiin parit kirppikset, syötiin ja istuttiin iltaa. Oli kiva vaihtaa vähäksi aikaa maisemaa, nyt ehkä jaksaa katsella kotikulmia ja oman kämpän seiniä taas vähän aikaa. Tuli otettua tosi vähän kuvia, joten ei siitä sen enempää.  

Tänään kävin yliopistolla. Joku oli tehnyt Alkukivien kylkeen monsterin joka moikkasi ohikulkijoita. 

Juttelin proffan kanssa gradusta ja amanuenssin kanssa harjoittelusta. Etsin kirjastosta turhaan kirjoja joita olisin tarvinnut. Kävin pitkästä aikaa syömässä Carelialla.

Kävin kaupunginkirjastossa etsimässä (myöskin turhaan) niitä samoja kirjoja. Kirjojen sijasta löytyi toveri L joka piti pillimehun mittaisen tauon miun kanssa kirjaston kahvilassa. 

Kävin leffassa katsomassa Wong Kar-Wain In the Mood for Loven koska KAVA-näytös. Onhan se aina vaan yhtä hieno. En suosittele ihmisille, joiden mielestä elokuvassa pitää tapahtua paljon ja nopeasti.

Käytiin isännän kanssa kaupassa ja unohdettiin maito. 

Oli kiva viikonloppu ja maanantaikin sieltä keskivertoa paremmasta päästä. Toivottavasti muillakin. 

I spent the weekend in Jyväskylä visiting my friends. It was nice to have a little change of scenery. 

Today it's been a Monday not too bad: I visited uni campus to meet my thesis mentor and to have a chat with the studies counsellor. Somebody had drawn a cute monster in the snow. I also went to movies to see In the Mood for Love directed by Wong Kar-Wai and met my friend in the library. I hope you had a not-too-bad Monday, too. 

Keskeneräisyyksiä | Works in Progress

Valitin niistä keskeneräisistä projekteista eilen. Tulin onneksi illalla siihen syvälliseen tulokseen että elämä on yksi keskeneräinen projekti, joten eipä tässä hätiä. Toiset jutut on sellaisia joille on ihan hyvä olla deadline ja toiset sitten taas...no, ne saavat muhia kaikessa rauhassa eikä niillä ole välttämättä niin kiire. 

Tässä nyt kuitenkin muutama nurkissa pyörivä keskeneräinen projekti sanan löyhimmässä mahdollisessa merkityksessä. 

Hölmösti jääneet hyllyt. Ladoin kamaa ja hyllyjä vuoron perään ja sitten ylimpien hyllyjen kohdalla tuli vastaan tilanne jonka näette kuvassa. Kenellekään muullehan tässä ei luultavasti siis ole minkäänlaista ongelmaa, mutta kun minua vaan koko ajan häirihtee noiden ylimpien lokeroiden samankokoisuus! Kun koko muu roska on sijoitettu epäsymmetrisesti eri korkeuksille, niin tuo yläreuna samankokoisine lokeroineen näyttää  ihan tyhmältä. Olisinkohan mie jotenkin enemmän zen jos saisin aikaiseksi tehdä tuolle asialle jotain. Tiedä häntä.

Ostin jo yrttimullan ja siemenet, mutta niiden yhdistäminen on jäänyt odottamaan vissiin sit sitä inspiraatiota. Tuo kori olis tarkoitus laittaa keittiön seinälle ja ne itse kasvatetut kivan rehevät ja runsaat (riiight) yrtit sitten kivasti siihen ruukuissaan niin. Kassellaan ehkä sitten keväämmällä.

Alkaa johdannolla, loppuu päätelmiin. Tämä on näistä projekteista ainoa, jolla on deadline. Onneksi.

Tätä nyt ei ihan kaikki ehkä kutsuisi projektiksi, mutta syömättömät joulupiparit. Ne aiheuttaa häiriöitä Voimassa pelkällä olemassaolollaan. Mie en halua että nämä samat piparit on olemassa vielä ensi joulunakin (mikä ei siis ole mitenkään ennenkuulumatonta), ja oon yrittänyt nakertaa niitä aina iltapäiväteen kanssa, mutta rajansa kaikella, pipareillakin. 

Lisäksi unfinished business -osastolla on kaikenlaisia juttuja joihin ei itsellä ole juuri valtaa vaikuttaa, mutta suurimpaan osaan onneksi on. Ja viikonlopuksi lähdetään Jyväskylään toverivierailulle, jee! Maisemanvaihdos voi tehdä ihan hyvää ja sitten on kotiinkin taas kiva tulla - kaiken keskeneräisen keskelle. 

These are some of the things on my unfinished business -list. Bookshelves that I set wrong and now they disturb me, herbs waiting to be sown, thesis waiting to be written, ginger breads from Christmas waiting to be eaten... Luckily I realized once again that life itself is an unfinished business so there's nothing to worry really.