Pitsiliina, tuo liinavaatekomeroiden vakioasukas ja kirpparipöydistä tuttu toveri. Varsinkin jos suvussa on tai on joskus ollut käsityötaitoisia ihmisiä, pitsiliinoja tuppaa löytymään joka nurkasta. Tiedätte varmaan tyypin: niitä pieniä, monesti pyöreitä, hassunvärisistä langoista virkattuja joita kukaan ei oikeastaan nykyisin enää käytä niiden alkuperäiseen tarkoitukseen.
Tässä taannoin punnittiin siskon ja äidin kanssa eräänkin pitsiliinaröykkiön kohtaloa, kun ukaasi kävi että jos ette halua pitää niitä niin myykää tai polttakaa. Polttaminen ei luonnollisestikaan ollut se ykkösvaihtoehto, joten kirppiskasan kokoamisen jälkeen jäljellejääneiden yksilöiden kohtalo oli vähän kysymysmerkki. Tovi siinä pyöriteltiin ja ihmeteltiin kunnes tuli puhe tärkkäämisestä ja idealamppu syttyi. Ja näin se käy:
Ensinnäkin tarvitaan se pitsiliina. Mieluusti sellainen, joka on koottu pienemmistä kuvioista ja jossa kuviot siis ovatten helposti toisistansa irroitettavissa. Tässä yksilössä oli oikein viehko lumihiutalekuvio. (Ja viehkon oranssi väritys.)
Sitten tarvitaan sakset, liimaa (Erikeeper tai muu yleisliima käy vallan mainiosti), vähän vettä ja kulho, jota äiti tai parempi puolisko ei enää kaipaa ruuanlaittoon. Lorautetaan kulhoon liimaa ja vettä silleen sopivasti, että liima muuttuu juoksevaksi ja imeytyy helposti liinaan, joka seuraavaksi humpsautetaan umpsukkeliin elikkäs kokonansa pinnan alle sinne liimaseokseen. Liinan saa tilsiä ihan huolella märäksi, että liimaa on sitten varmasti läpeensä. Sitten puristetaan liina kuivahkoksi tiskirätin malliin ja levitellään muoville kuivumaan. (Nimenomaan muoville, sanomalehteen tarttuu ikävästi. Tämän varmaan hoksasittekin.)
Levittelyvaiheessa kannattaa olla tarkkana, että minkämoiseen kasaan sen liinan siihen muoville pläjäyttää, koska sitten kun liima on kuivunut ja liina kovettunut, ei auta enää itku markkinoilla. Toisin sanoen asetteleminen kannattaa tehdä sitä mukaa huolellisesti, että kuviosta tulee sellainen kuin haluaa. Jos tahtoo olla ihan viimesen päälle tarkka, voi muovin levittää styroks-levyn päälle ja kiinnittää liinan neuloilla styroksiin, jolloin muoto pysyy varmasti. (Voin kertoa että itsehän en ollut viimesen päälle tarkka ja tuli vähän jännän muotoisia tähtiä ja hiutaleita. Mutta nehän on vaan persoonallisia.)
Sitten kun liima on kuivunut ja liinasta tullut mukavan kopsakka (kannattaa antaa kuivua ihan rauhassa, 8 tuntia tai yön yli tai sitä luokkaa), otetaan sakset ja leikellään kuviot irti toisistaan. Liinan pitäisi olla siinä määrin liiman läpitunkema, ettei purkaantumista pitäisi päästä tapahtumaan.
Tässä vaiheessa voi myös harkita maalaustoimenpiteitä, mikäli nimenomaisen liinan värisävy ei satu miellyttämään. Itsehän en ole kokeillut, mutta kuvittelisin että spraymaalaaminen saattaisi toimia ihan hyvin. Ehkä myös tekolumispray? Kertokaa miten kävi, jos kokeilette. Myös erilaiset kimalteet ja koristeet voivat tulla kysymykseen jos semmosista tykkää.
Sitten vaan ripustuslenkkiä sopivaan kohtaan ja vot! Meillä on koriste. Helppoa kun mikä, ja pitsiliinat välttyivät polttohautaukselta. Meidän joulukuusi koristellaan näillä tänä vuonna.
PS. Tärkkäämisenhän voi tehdä myös perinteisemmin eli sokerilla, sokeritärkkäämiseen näyttäisi olevan ohjeita netti väärällään. :)
Vau! :)
VastaaPoista