| Kesän luettuja, osa 2/2

Nyt kun joulukuu on synkimmillään, on sopiva aika hoitaa pois alta toinen rupeama kesällä luettuja. Onhan se kiva katsella kuvia joissa on valoa ja hiekkaa ja mansikoita...

Horace McCoy - Ammutaanhan hevosiakin (They Shoot Horses, Don't They? 1935)

Tosi-tv:tä tehtiin jo 1930-luvulla. Itse en ollut kuullutkaan maratontansseista ennen kuin luin Horace McCoyn Ammutaanhan hevosiakin, mutta sellaisia kuulemma on oikeasti järjestetty. Ihmisyyden häilyvää rajaa ja pimeitä puolia tarkastellaan tässäkin romaanissa melkoisen raadollisesti, eikä loppu ole onnellinen. Kannattaa lukea kesällä, kun ei masenna. Joulukuun synkkyyteen vähän liian raskasta settiä.  3/5 

L. Onerva - Mirdja (1908)

Naisena oleminen ei ollut helppoa 1900-luvun alun Suomessa, se on kai Mirdjan ydinpointti. Jostain syystä Mirdjasta jäi itselleni samanlaiset fiilikset kuin esimerkiksi Anna Kareninasta, en oikein osannut sympatiseerata päähenkilöä vaan pidin tätä lähinnä ärsyttävänä. Itse odotin lukukokemukselta enemmänkin ulkoista ajankuvaa, kertomusta siitä millainen oli 1900-luvun alun Helsinki ja Suomi ja tuon ajan kulttuuripiirit, mutta teos on nimenomaan sisäisen, ei ulkoisen elämän kuvausta. Kiehtovaa, yhtä kaikki. 3/5

Truman Capote - Kylmäverisesti (In Cold Blood, 1966)

Näin jälkikäteen tarkastellen olen lukenut viime kesänä todella synkkää tavaraa. Kyllä ei ole ollut kevyttä ja mukavaa kesälukemista. Ehkä periaate oli juurikin se, että kesällä on helpompi lukea tällaisia raskaita juttuja kun aurinko paistaa ja on muuten hyvä mieli. Eihän tämmöstä synkistelyä loppusyksyn synkkyydessä pystyisi käsittelemään kukaan normaali ihminen. 

Kylmäverisesti perustuu tositapahtumiin: Kaksi rikollista surmasi vuonna 1959 maanviljelijä Herbert Clutterin, tämän vaimon ja kaksi lasta Kansasissa, Yhdysvalloissa. Truman Capote kiinnostui tapauksesta ja haastatteli pitkään ja syvällisesti asianosaisia - sekä tappajia että Holcombin kaupunkilaisia, jotka olivat Cluttereiden ystäviä ja naapureita. Kylmäverisesti lähestyykin murhia paitsi uhrien, myös tekijöiden näkökulmasta. 4/5

Brett Easton Ellis - Paljastajat (The Informers, 1994)

Easton Ellisin Amerikan psyko oli äärimmäisen häiritsevää luettavaa, mutta loistavasti kirjoitettua ja rakennettua. Sitä ei halunnut jättää kesken, vaikka välillä teki mieli hypätä sivuja yli. Paljastajat sen sijaan on fragmentoitunut, itseään toistava ja jopa tylsä. Aihepiiri on sama kuin Amerikan psykossa, 1980-luvun rikkaiden hedonistinen sikailu, mutta käsittelytapa on väärällä tavalla luotaantyöntävä. 2/5